Autumn feelings

Päästyäni turhan aikaisin tunnilta aloin ajattelemaan, miten voisin viihdyttää itseäni semmoset puolitoista tuntia ennen seuraavan kurssin alkua. Kunnes keksin (taas kerran), että minulla on blogi, ja siihen ei ole kirjoitettu vähän aikaan mitään. Myös muutamat kuvat ovat jääneet julkaisematta. Joten here I am, ja ajattelin kirjoittaa menneestä kesästä ja siihen sekä tulevaisuuteen liittyvistä ajatuksista.

 

Ei ollut ihan samantapainen kesä kuin edeltävät. Uutena asiana se, että olin koko kesän töissä samassa paikassa. Yleensä, kun hypin paikasta toiseen extratyöntekijänä opiskelun ohella. Tällä kertaa oli mukavaa tulla aina samaan paikkaan töihin, tietää etukäteen työvuorot (niinkin pitkälle, kun neljä viikkoa etukäteen), työskennellä saman työporukan kanssa, tietää oikeasti mitä on tekemässä ja saada sitä säännöllistä palkkaa. Vaikka olen ollut samalla työpaikalla extratyöntekijän tehtävissä jo vuoden, ja sen takia tiedän hyvin työtehtäväni ja osaan hoitaa ne, se ei ole sama asia, kun olla vakituinen/määräaikainen työntekijä yhdessä tietyssä yrityksessä. Sillä extra on aina extra, hän ei tavallaan kuulu siihen jokapäiväiseen rutiiniin, eikä ole asioista niin perillä kuin muut, koska hän ei yksinkertaisesti ole paikan päällä tarpeeksi usein. Varsinkin jos hänellä on useampia toimipaikkoja, missä hän työskentelee. Se taas vaikuttaa jollain tavalla työn laatuun esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä. Minun tapauksessa se tarkoittaa sitä, etten pysty neuvomaan asiakkaita niin hyvin, koska asiat ovat vaihtuneet sinä aikana, kun en ollut töissä. Mutta joo, nyt meni ohi aiheen taas kerran. Pidin siis siitä varmuudesta, mikä tulee silloin kun on jossakin yhdessä tietyssä paikassa töissä.

 

Koska vietin suurimman osan ajastani kesällä töissä, en päässyt tekemään muita pakollisia kesätekemisiä, mm. uinti, rannalla käyminen, yöttömien öiden viettäminen ulkona jne. Mutta poikkeuksellisesti, se ei haitannut minua, mikä on yllättävää=) Sillä pääsin tekemään muita juttuja, mitkä minua kiinnostavat ja tulevat varmasti hyödyntämään tulevaisuudessa. Rannalla löhöttelyt siis jäivät Mallorcalle kesän alussa.

 Pakko myöntää, että lämpöasteiden laskeminen ja syksyn tulo saivat minussa aikaan pientä ahdinkoa, sillä se tarkoitti ihanan kesätyöni loppumista ja vanhaan extratyö-sekä koulurytmiin palaamista. Näinhän se aina on kun siirrytään tietystä elämänjaksosta uuteen. Kesätyöstä luopumisen myötä oli myös toinen syy haikeille ajatuksille. Nimittäin kesällä meidän taloudessa asusteli mahdottoman söpö kissaolento, joka aluksi tuotti jonkin verran ongelmia, ja myöhemmin muuttui arjen piristykseksi. En yhtään osannut ennustaa, että kolmen viikon aikana voisin kiintyä niin paljon johonkin olentoon, etten haluaisi enää luopua siitä. Mutta kun kissa ei ollut oma ja sen omistaja tuli reissusta takaisin, niin oli pakko luovuttaa se takaisin. Myös äkillinen vaatekerrosten lisääntyminen sään takia aiheutti pientä syksymasennusta, mutta siitäkin selvittiin muutamalla haikealla ajatuksella ja uusien vaatteiden hankkimisella. Tuona aikana ehdottomana kohokohtana oli palkkapäivä ja sitä seuraavat shoppailukierrokset ;)

 

Täytyy myös sanoa, että ensimmäisen kerran elämässäni olen oikeasti innostunut kouluopinnoistani ja kerrankin tunnen olevani oikealla alalla (who would have thought...). Koulussa käynnistyy kolmas vuoteni ja se tarkoittaa erikoistumisopintoja. Tylsät pakolliset kurssit on vihdoin käyty läpi (muutamaa lukuunottamatta) ja voin siirtyä opiskelemaan sitä, mitä minua aidosti kiinnostaa. Niin kuin äitini taisi asian ilmaista: "Aina täytyy käydä läpi se likainen ja vaikea työ, ennen kuin pääsee siihen hyvään ja mielenkiintoiseen". Eli portaita ylöspäin aina vaan. Niin se on ollut minun tapauksessani aina aika monellakin eri elämänalueella. Olen käynyt läpi kaikki ns. kovat ja epämieluisat työt (mm. mainosten jakaminen, siivoaminen, puhelinmyynti, ruokakaupan kassa ja muut pakolliset), ennen kuin pääsin siihen, missä nyt olen, ja tästä aion vaan jatkaa nousua.

 

Vielä kuukausi sitten syksyn tulo tarkoitti minulle tylsään arkeen siirtymistä, joka sisältää vain tylsien kouluaineiden oppimista (lue: kärsimystä) ja satunnaisia työvuoroja, eikä mitään muuta mielenkiintoista. Nyt, kun syksy on virallisesti täällä, siitä pelosta ei ole enää jälkeäkään, sillä tekemistä riittää koko tulevalle kuukaudelle niin paljon, että hyvä jos ehtii vähänkin vain oleskella. Ohjelma tulee sisältämään mm. paljon matkustamista, kulttuuria, erittäin mielenkiintoisia kouluaineita ja hauskoja tapahtumia. Olen erityisen innoissani kahdesta asiasta. Nimittäin, jos kaikki tulee menemään suunnitelman mukaan, syyskuun aikana tulen tutustumaan kahteen uuteen kaupunkiin ja osallistumaan kahteen eri muotinäytökseen (katsojana ja mallina). Joten peukut pystyssä :))

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 
Summer is oficially over and it's time to do some summary about it. I woudn't say that this was super extraordinary summer for me, but it was still kind of different from previous ones. The big thing was that I got summerjob rom the same company, I've been working in for one year now. During my studying period I have to work as extra worker, the one who comes only when needed, so that it wouldn't affect my studies. But for the summer they offered me a temporary job min. 20h/weeks for two and a half month and I ofcourse was unbelievebly happy:) So most of my summerholidays I spent on my working place. The surprising part however was that I liked it, it wasn't  frustrating  anyhow. And I also enjoyed the reward for my hard work. Payday was the highlight of the summer :D

 In the end of August started my third year of studies. I have to admit that I don't remember myself being that excited about studying in my whole life. Finally I'm learning about subjects that actually interest and inspire me! Have to wait two years for that...

 

I'm also pretty excited about all other stuff that will happen this autumn. Since I haven't done anything except working in the summer, I'm gonna do all the interesting stuff now in the autumn. My calendar is totally cramed for all september. There gonna be culture, fashion, working, projects, collaborations, and even travelling this month =)

 

So that's pretty much all I had to say this time=)

 

 

 

Just let go!

Viime aikoina päähäni on noussut muutama hassu ajatus. Elänkö täysin? Mitä haluan elämältäni? Minkä takia teen asioita, joita teen? Miten saan elämästä enemmän irti? Tulin siihen lopputulokseen, etten elä täysin, enkä ota elämästä irti läheskään kaikkea, mitä se voisi minulle tarjota. Yhden asian tiedän varmasti, sen saa, mitä pyytää. Ja se on ihan totta. Elämä tarjoaa ihmiselle juuri niin paljon, kun hän uskaltaa pyytää, sen verran, kuin se unelmoi. Lähiaikoina oonkin tajunnut sen, mikä mua estää. Olen pidättyväinen luonnostaan, en ole aikaisemmin nähnyt sitä puolta itsessäni. Olen usein tuntenut, etten tee jotain asiaa täysin, en omistaudu sille koko olemuksellani. Voisin olla erittäin esimerkiksi hyvä koulussa, mutta sen sijaan olen siinä jossain keskiverto-opiskelijan rajoilla, koska en paneudu kouluhommiin täysillä. Minulla ei monessa asiassa riitä kilpailuhenkeä, itse asiassa se puuttuu kokonaan. En ajattele, että haluan saada parhaan mahdollisimman arvosanan, ajattelen suoraan, että minulle kelpaa se keskiverto. Ja siinähän se ongelma on, se ajatus kanavoituu siihen, että tyydyn vähempäänkin. Koulu nyt on vain yksi asia, oikeastaan on paljon suurempiakin asioita elämässäni, joissa tunnen, että siitä voisi saada enemmän, jos sen tarpeeksi haluaisi. 

Se on itse asiassa aika jännää ja ristiriitoista, että olen monessa asiassa pidättyväinen. Ottaen huomioon, että olen viettänyt niin suuren osan elämästäni lavalla esiintyen. 14 vuotta pääsääntöistä tanssimista, ja siinä sivussa näyttelemistä, laulamista ja muuta esiintymistä. Ja en ole vieläkään oppinut ottaa kaiken irti asioista. Muistan, kun pienenä Ukrainassa harjoituksissa kaikki tytöt aina halusivat päästä eturiviin, kun tehtiin uutta koreografiaa ja minä pyrin aina olemaan siinä sivussa, jossain kaukaisessa nurkassa, ettei vaan kukaan huomioisi minua. Ja minulle aina sanottiin, että minussa on potentiaalia, en tanssi yhtään sen huonommin kuin kukaan muu ryhmässä, joskus jopa paljon paremmin. Ja se ei silti riittänyt minun itsetunnolle. Olin silti sitä mieltä, etten kuulu sinne, en ole tarpeeksi hyvä. Menin ihan paniikkiin, jos suurempi määrä ihmisiä katsoi minua. Mutta se tunne aina hävisi lavalla esiintymishetkellä. Se, että 500 tuntematonta ihmistä isossa salissa katsoo esiintymistäni ei haitannut. Kai se on helpompaa olla muutamansadan tuntemattoman edessä, joiden kasvoja et näe, kuin sitten muutaman tutun edessä. Koska en uskonut itseeni, se näkyi esiintymisessäni muille. Ja minulla oli aina se ristiriitainen tunne, että haluan esiintyä, haluan olla kaikkien edessä, haluan loistaa, mutta silti pelkään sitä niin paljon, etten uskalla vetää täysillä. Joten olin aina siinä jossain massan keskellä. Ja niin olen nykyäänkin. 

Vietän liian suuren osan elämästäni miettien, mitä muut ajattelevat minusta ja se vaikuttaa kaikkeen tekemiseeni. Se näkyy minun pukeutumisessa, ihmiskontakteissa, esiintymisessä ja tässä blogissa. Suurin pelkoni on näyttää tyhmältä, joutua hassuun tilanteeseen, tietää, että joku ei pidä minusta ja tavoistani. Ja sitten tulee se teoreettisesti fiksu ajatus, että hei, ketään ei kiinnosta! Koska suurin osa ihmisistä ajattelee samalla lailla itsestään ja pelkää itse joutuvansa tyhmään tilanteeseen. Joten, let go! Mutta se on se teoria, on eri asia tehdä siitä käytäntöä. 

Välillä kuitenkin tulee niitä hetkiä, kun tietää, että on vetänyt täysin. Ja ne on mahtavia, sen mä voin taata. Ne on sen arvoisia. Se tunne, kun ylittää itsensä, tekee jotain, mitä ei ole uskaltanut tehdä aiemmin on maaginen. Esimerkiksi ollessani näyttelykerhossa tanssiopistolla sain pääroolin näytelmässä. Olin jo tarpeeksi ihmeissään siitä, että sain sen, että joku uskoi minuun enemmän kuin minä itse itseeni. Roolini ei ollut minulle kovin haastava, sillä sain näytellä pimahtanutta bimboa. Easy as a cheesecake. Sen minä osaan parhaiten. Minun piti juoksennella lavalla yksin, pälpättää jotakin tyhmää monologia, sählää  koko ajan ja näyttää ja koomiselta. Olin tyytyväinen. Mutta sitten, opettajalleni tuli mahtava ajatus mieleen. "Hei, tehdään niin, että ennen kuin esitys alkaa, väliajalla kun ihmiset on kahvilassa juomassa kahvia ja keskustelemassa rauhallisesti, sinä juokset koko kahvilan ja ihmisjoukon läpi ja huudat täyttä kurkkua jotain! Ja teet sen muutaman kerran." Siinä se oli, pahin pelkoni, joutua tyhmään tilanteeseen ja näyttää idiootilta. En tiedä ymmärsikö kukaan silloin, kuinka paljon rohkeutta se minulta vaatii siinä vaiheessa. Melkeinpä kyyneliä voin sanoa. Mutta mikäs siinä, se oli käsky. Joten, siinä mä juoksentelin muutaman kerran kahvilan halki ihan sekopään näköisenä ja huusin täyttä kurkkua. Kaikki muuten uskoivat, kukaan ei epäillyt sen olevan osa tulevaa esitystä, muutama ihminen kyselikin toisilta, että onko jotakin sattunut. Kunnes sitten jouduin tekemään sen uudestaan lavalla. Ihmisten ollessa pimeässä salissa (myös mun vanhemmat ja sukulaiset) odottaessa esitystä, meidän esitys alkoi sillä, että minä juoksin koko salin poikki lavalle kirkuen (ja kyllä siinä oli se 500 ellei enemmän ihmistä). Toisin sanoen, otin vastaan ohjeen, joka oli annettu, tungin ylpeyteni, pelkoni ja muut tunteet syvälle ja tein jotain mitä en ikinä tekisi. Ja arvatkaa mitä, kyllä se tuntui siistiltä sen jälkeen. Ei heti, jonkin ajan päästä, mutta silti se oli palkitsevaa. 

Toinen loistohetkeni oli lukiossa, kun uskalsin viimein ja vihdoin laulaa ihmisten edessä. Minulla ei ole mikään mailman paras ääni, joten tämä ei ole niitä "avasin suuni ja pääsin Idolsiin" - tarinoita. Minulla on keskivertoääni ja pysyn nuoteissa mukana ja se kuulostaa ihan kivalta. Lopetin laulamisen ihmisten edessä joskus 5-6 vuotiaana arvioltaan. Eli siinä vaiheessa kuin semmoset piirteet kuin ujous ja häpeäminen alkavat ilmestyä, koska rupee tajuamaan enemmän asioita. Pienenä aina lauloin sukujuhlissa koko suvun edessä ja sitten en enää viitsinyt. Äiti yritti viedä minut vielä Ukrainassa laulukerhoon, joka oli samassa talossa kuin tanssikerhonikin, mutta ihan turhaan, sillä yksin laulaminen lavalla oli myös pahin painajaiseni. No, meni se 10-13 vuotta, kunnes lukiossa päätin osallistua lukiomme kuoron toimintaan. Ja...pidin siitä. Mutta kuoro on ihan eri asia, kuin yksin laulaminen, se nyt on kaikille selvää. Joten, jossain vaiheessa, en tiedä miksi ja mikä kärpänen minut puri, päätin osallistua kurssille, jossa piti laulaa yksin, toisten ryhmäläisten edessä. Kurssin lopussa piti laulaa vähän suuremman koulujoukon edessä yksin. Voi sitä jännityksen määrää...Kyllä, siinä vaiheessa, olin saamassa hermoromahduksen. Mutta hei, siitä selvittiin kunnialla, ja vieläpä jatkettiin koulun musikaalin karsintoihin. Musikaaliin päästyäni sainkin lauleskella melkein joka päivä ja siinä se pelko viihdoin ja viimein katosi lopullisesti, kun vedettiin joku kymmenen päivä- ja iltaesitystä. Siinä sain sitten tehdä kaikkea, mitä olin aikaisemmin oppinut lavalla: näytellä ilman pelkoa näyttää tyhmältä, laulaa avoimesti ja tanssia. Sain siitä muistoja koko loppuelämäkseni  ja olenkin sitä mieltä, että se oli yksi parhaimpia päätöksiäni ikinä. Koska tälläisistä asioista oppii eniten ja saa parhaimmat kokemukset. 

Nykyään, siis, pystyn unohtamaan pelkoni ja irrottelen täysillä. Lavalla. Mutta entäs oikeassa elämässä? Siinä on vielä pitkä matka edessä, sillä en vieläkään uskalla olla täysin oma itse vähän vähemmän tuttujen ihmisten edessä. Näytteleminen lavalla tai suunnitellussa tilanteessa on paljon helpompaa kuin näytteleminen oikeassa elämässä. Usein tulen ajatelleksi, että jos uskaltaisin olla oma itseni, en välittäisi kenenkään mielipiteestä ja antaisin vaan mennä, ties mitä hauskaa ja positiivista voisi tapahtua. Koska harmaa ei ole se väri, joka yleensä jää ihmisille heti päällimmäisenä mieleen (paitsi jos sen yhdistää erittäin tyylikkäästi jossakin asukokonaisuudessa). Minun elämäni haaste, siis, on oppia antamaan kaikkeni, paneutua asioihin, uskaltaa erottua, pitää hauskaa ja uskaltaa olla oma itseni. 

Tämän kirjoituksen alkuvaiheessa suunnittelin, että tämä menisi vähän eri suuntaan, kun mihin se lopulta meni. Tuntuu myös siltä, että en ole sanonut läheskään kaikkea vielä. Voisin kirjoittaa vielä kolmikertaisesti tämän pituisen tekstin ajatuksistani, mutta en fyysisesti jaksa kirjoittaa kaikkea. Siirryn pitämään Step Up-elokuvien maratonia ja inspiroitumaan lahjakkaista ihmisistä popcorn ja suklaajätelövarojeni kanssa. Tässä tän päivän mielialapurkaus. =)

Simplicity is a key

Kuvia päivän asusta, josta itse ainakin tykkään erittäin paljon. Pidän asun yksinkertaisuudesta ja vaaleista väreistä, joita on nyt tänä kesänä tullut käytettyä melkein joka päivä. Olen totaalisen ihastunut näihin boyfriend-mallisiin farkkushortseihin, joiden alkuperää en valitettavasti tiedä, sillä ne ovat olleet vaatekaapissani niin kauan kuin muistan asuneeni Suomessa. Luulen itse asiassa, että ne ovat joko äitini tai tätini, mutta koska kukaan ei näyttänyt kaipaavan niitä, omin ne itselleni:)) Täydellinen kesävaate, joka sopii kaiken kanssa. En tiedä myöskään tämän kauluspaidan alkuperää tai kuka perheen jäsen on omistanut sen ennen minua, epäilen että mummini. Kengät sen sijaan ovat tän kevään löytö Zarasta. Rakastuin niihin heti ne nähtyäni ja miten voikaan olla rakastumatta! Niin täydellisen näköiset, suorastaan huokuu naisellisuutta ja eleganssia. Juuri täydellinen nuden sävy, ei kellertävä, eikä vaaleanpunainen. Ja pidän tosta korosta, siitä ettei se ole niin ohut, kun muissa kengissäni. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun nämä kaunokaiset pääsivät kävelylle ja täytyy sanoa, että tunnin verran kävely oli mielekästä, jonka jälkeen se alkoi pikkuhiljaa muuttua tuskaiseksi, sillä näitä ei kyllä ole tehty pitkiä kävelyjä varten. Kauneus todellakin vaatii uhrauksia:)

-------------------------------------------------------------------------

Today's outfit is all about simplicity, and that's why I enjoyed wearing it so much:) I am completely deeply in love with thpse boyfriend denim shorts, they are just perfect item because ypu can combine it with everything. The thing is that they aren't too short or too long or too skinny. And the light blue colour is so beutiful! Unfortunetely I don't know where they are from, but they have been in my closet for as long as I have been living in Finland.  I'm guessing that they are either my mom's or my aunt's. But since nobody seems to miss them, I am now the lucky owner :) Today I combined them with this simple white shirt which has also the unknown history, because it's not mine originally. Those lovely elegant shoes are mine though and they are from Zara ofc. It was love from the first sight. They have this perfect shade of nude, which looks stunning and goes with everything. I also like the heel, because it's not so thin or too high. I have to admit though, that they definetely aren't made for walking and I was a bit sceptical putting them on today for the first time. The first hour as me and my friend were walking around in Helsinki I felt pretty good in those heels, but after an hour it started to feel uncomfortable. But what a girl woudn't do for looking pretty? Beauty requires sacrifices:))

This and that

Olen huomannut, että olen selkeästi iltakirjoittaja. Mietin pitkään sitä, että voisi taas kirjoittaa tänne blogin puolelle jotakin, vapaata aikaa siihen hommaan löytyisi, mutta saan itseäni kirjoittamaan vasta kellon ollessa siinä jossain puoliyön jälkeen. En oikeastaan tiedä, mistä nyt kirjoittaisin, ei ole mitään erityisen fiksua tai muuten erikoista päässä tällä hetkellä. On vaan hyvä fiilis. Se on se kesä. En voi uskoa näitä kauniita kesäpäiviä, too good to be true, ja silti se on niin=)) Nolona myönnän, etten ole ottanut näistä aurinkoisista päivistä niin paljon irti, kun mitä pitäisi. En esimerkiksi ole uinut Suomessa kertaakaan tämän kesän aikana. Olen ollut suurimmaksi osaksi töissä siihen iltapäivään saakka, jolloin ei viittisi mennä enää rannalle ottamaan aurinkoa. Mutta ei se minua haittaa (yllättäen!), tykkään työstäni ja siitä tunteesta, että teen jotakin hyödyllistä. Herään aikaisin aamulla (minulle aikaisin, siis), menen töihin, ansaitsen siellä palkkaa, seurustelen ihmisten kanssa ja koko ajan saan lisää ja lisää kokemusta, ei pahempi ajanvietto minusta =) Voisi olla paljon surkeampaakin. Esimerkiksi masennun totaalisesti, jos en tee yhtään mitään monta päivää peräkkäin tai jos minulla ei ole mitään suunnitelmia. Ahdistun siitä, jos herään myöhään kesällä ja vietän päivän kotona sisällä, koska se tuntuu ajanhukalta. Ei Suomessa ole niin paljon aurinkoa, että sitä olisi varaa kököttää neljän seinän sisällä yksin. Nykyään, jos minulla on tiedossa vähän tylsempi päivä kotona, vältän sitä niin, että yksinkertaisesti otan kirjan, kävelen n.10 metriä lähimmälle kalliolle ja makaan siellä auringonpaisteessa nauttimassa kirjasta ja elämästä. Se saa minut hyvälle tuulelle=)

Seitsemän päivän työputken jälkeen minulla alkaa huomenna kolmen päivän miniloma. Ja oonkin ajatellut rentoutua janauttia siitä kunnolla. Eilen tapailimme piiiiiitkästä aikaa ihanien Porvoon tyttöjen kanssa täällä Helsingissä ja vaihdettiin kuulumisia. Oli mahtavaa päästä näkemään koulukavereitani pitkän työpäivän päätteeksi=) Tänään on ollut myös mahtava päivä, nimittäin tapasin kaverini iltapäivällä töiden jälkeen ja tehtiin pieni kävelykierros Helsingin keskustassa. Aloitettiin treffit nappaamalla kahvit Robertsista, jonka jälkeen suunnattiin Tuomiokirkon portaille istuskelemaan. Jonkin ajan päästä päätettiin vähän jalotella ja ruvettiin kävelemään kohti kauppatoria, jossa napattiin mukaan jätskit ja siirryttiin Espalle taas istuskelemaan. Oli mukava kävellä ja jutella niitä ja näitä rauhassa kauniissa ja aurinkoisessa Helsingin keskustassa. Huomiseksi on luvassa myös ohjelmaa, jolloin näen äitini ja pikkusiskoni keskustassa. Luvassa on mm. museoiden kiertelyä, kävelyä, auringosta iloitsemista, syömistä ja toistemme seurasta nauttimista =) Aurinkoista loppuviikkoa kaikille, ottakaa kaikki irti tästä ihanasta kesästä, niin että talvella on muistettavaa ;)

P.S. Kuvien asu koostuu: mekko ja koru Mangosta, kengät Dinskosta, kello Gina Tricotilta ja laukku H&M:stä

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hello there! Today I don't have anything special to write about, just talking this and that mostly about what I have been doing lately=) I can't believe this amazing sunny summer weather to continue for this long! Now come on, where talking about Finland here, it's pretty awesome. I have to say, that I haven't been taking quite everything out of it, not as much as I could. I have been working for all summer and often continue my working day somewhere around 5-6 pm. But I'm not complaining at all! I like my job, I like the fact that I'm actually spending my time with some benefit. I interact with people, earn money, and gain experience all the time. I'd rather do that, then wake up in the middle of the day and just sit at home doing nothing at all, it gives me anxiety. Because when it's a weather like this, u need to take all advantage of it. Nowadays if I don't have any plans and I know there is gonna be a long boring day alone ahead, I grab my book, walk 10 meters to the nearest rock and lie there on the grass with my book enjoying sun and life=) 

After seven days of working I finally have three days off to myself and I'm definitely going to use them =P I was really happy to meet up with my girls from Porvoo yesterday here in Helsinki after soooooo long time and chat about everything. And today I saw my other friend and we had so much fun walking on the streets of Helsinki, eating ice cream in the park and talking about stuff. Just a perfect peaceful ending to a day after a really long shift at work. I also have plans for tomorrow, since my mom and my little sister are coming to Helsinki and we are gonna to to some museums and just walk around in center and maybe eat somewhere. Definitely waiting for that =) So, have a really nice end of the week ya all and enjoy this wonderful summertime, so that u would have something to remember in the winter ;) 

Outfit on the pictures consists of: Dress from Mango, statement jewelry from Mango, shoes from Dinsko, watch from Gina Tricot and bag from H&M 

My trip to Mallorca

 Täällä taas ilmoittautuu laiska bloggaaja! Päätin vihdoinkin kirjoittaa sen Mallorcaa käsittelevän kirjoituksen tänne, jotta se ei jäisi unholaan vielä ties kuinka pitkäksi ajaksi. Viime vuoden Turkin reissua käsittelevä postaus nimittäin sai juurikin tälläisen kohtalon, mikä on sääli sinänsä, sillä jos kirjoittaisin sen silloin vuosi sitten, niin lukisin sen nyt blogistani ja muistaisin varmaan joitakin pieniä asioita, joita olen jo unohtanut, toisin sanoen, eläisin sen kokemuksen uudelleen päässäni. No, tämän kanssa ei käy näin, sillä otin itseäni niskasta kiinni ja rupesin näpyttelemään.

Matkasimme, siis, Mallorcan saarelle Alcudiaan. Viikko ennen matkaa oli kauheaa sähläystä ja sekasortoa, ja sisälsi itsessään mm. muutaman ikävän tilanteen koskien finanssejani, keskeneräisten kouluprojektien loppuuntekemistä, sekä yhden erittäin hyvän mahdollisuuden, joka olisi ehkä voinut olla merkittävä elämässäni, mutta jäi kokematta, sillä osui samaan päivään Mallorcalle lähdön kanssa. Stressi oli päällä vielä muutamana loman ensimmäisenä päivänä, mutta aurinko, palmut ja meri saivat loppujen lopuksi mielialani muuttumaan ja minut rentoutumaan. Cheers to that!

Saapuminen paikalle sujui ihan rauhallisesti ilman seikkailuja. Mutta sää ei ollut ihan se, mitä yleensä odotetaan, kun saavutaan etelään. Minä ainakin olin ihan hämmentyneenä Palma de Mallorcan lentokentän ulkona, huomatessa, että lämpötila oli semmonen +18 ja taivas ihan pilvinen. Ai onko Espanjassakin joskus kylmää? Enhän minä uskonut fiksuja ihmisiä, jotka katsoivat Mallorcan sääennustuksia etukäteen ja kehottivat ottamaan niitä pitkähihaisia ja pitkälahkeisia vaatteita matkalaukkuun mukaan kaiken varalta. Otin mukaan yhden lyhyen trenssin ja yhden housuhaalarin hellevaatteiden kanssa matkalle. Ja ensimmäiset 3-4 päivää menivätkin niissä kahdessa vaatekappaleessa haahuillessa Alcudian katuja pitkin. Täytyy sanoa, että tuli muutama hassu ajatus mieleen ensimmäisenä päivänä saarella, kun heräsin aamulla ja ensimmäinen asia, jonka näin ikkunasta oli jäätävä kaatosade. "Nyt lähdetään takaisin Suomeen", ajattelin, Suomessa oli nimittäin 29 astetta lämpöä ja helleaaltoja meneellään, kun lähdettiin pois. Mutta ei sitä sadetta ja kylmyyttä kauaa kestänyt, eikä annettu sään vaikuttaa negatiivisesti lomaamme, tultiin kuitenkin nauttimaan tästä kauan odotetusta lomasta tässä ihanassa paikassa.

No mitä minä sitten lomallani tein? Makasin rannalla/allasalueella, luin, söin, luin, kävelin, luin, tutustuin uusiin paikkoihin, luin, yritin puhua välillä espanjaa ja sitten luin. Täydellistä rentoutumista siis. Lukeminen kuuluu asiaan etelänmatkalla. Milloin muulloinkaan lukea, ellei lämpimässä Mallorcassa, auringon paahtamana palmujen alla?  Löin omat ennätykset lukemisen suhteen, viisi kirjaa kahden viikon aikana. Positiivisena yllätyksenä itselleni tuli se, että pystyin lukemaan englanniksi samankaltaisia kirjoja, mitä luin suomeksi ja venäjäksi, mihin en siis pystynyt vielä pari vuotta sitten. Reading worm and proud of myself :D

No mitä mielenkiintoista tein jä näin saarella? Ensinnäkin pakko sanoa, että äärettömän kaunis luonto. Luulin, että Thaimaan jälkeen Espanjat, Kreikat ja muut eivät enää uppoa, mutta kyllä tämän esteetikon silmä lepäsi niissä maisemissa kauneuden ympäröimänä. Seutu, jossa asuimme oli mielestäni erittäin nätti, suorastaan idyllinen, kun pääkatua käveli, oikealla oli merenranta ja vasemmalla vuorilinja, ja kaikkialla oli pieniä kanavia ja söpöjä siltoja, ikään kuin pieni Venetsia. Niin kuin oppaammekin sanoi, Mallorca on saari, jossa löytyy kaikille vähän kaikkea. Vuoria, merta, luolia, erittäin monipuolinen kasvillisuus. PALMUJA! paljon paljon erilaisia palmuja! Ensimmääinen asia, josta tämä tyttö on aina yhtä innoissaan astuessaan ulos lentokoneesta on palmut, mä rakastan niitä, ilman palmuja etelä ei ole etelä. 

Tykkäsin myös siitä, että saari ei ole kovin iso, ja vaikka ei vuokrattu autoa, niin ehdittiin nähdä aika hyvin ainakin saaren pohjois -, itä- ja keskiosan. Osallistuttiin kahden viikon matkallamme kolmeen erittäin mielenkiintoiseen retkeen. Tykkäsin retkien määränpäiden lisäksi niistä itse matkoista. Yleensä pidän paikasta A paikkaan B siirtymistä erittäin tylsänä asiana, enkä voi sanoa, että nautin suuresti pitkistä matkoista busseissa/autoissa/lentokoneissa/laivalla. Junat on ihan ok, muissa matkustusvälineissä minulla on aina pahanolon mahdollisuus...Pointtini oli kuitenkin siinä, että tällä kertaa yllättäen tykkäsinkin niistä bussimatkoista. Ikkunasta näkyi upeita maisemia ja oli kivaa katsoa muutakin seutua, kun sitä turistialuetta. 

Kolmella retkellämme olemme tutustuneet mm. Alcudian vanhaan kaupunkiin, Lohikäärmeluoliin, saaren suurimpiin ja vanhempiin markkinoihin sekä yhteen mahtavimmista esityksistä, jossa olen ikinä ollut. Niin kuin kaikki vanhat kaupungin, Alcudiakin oli erittäin kiehtova paikka, vanhoine rakennuksineen, kapeine kujineen ja kodikkaine ravintoloineen. Kierrettiin paikalliset markkinat ja kaikki ne lukuista pikkukadut ja nautittiin helteisestä säästä.

Lohikäärmeluolista sen verran sanottavaa, että upeat! Olen käynyt Krimin luolissa, Turkin jossain luolassa, mutta ne ei ollut mitään tähän kokemukseen  verrattuna. Turkin luola oli silkka pettymys, turhaan heitetty raha, nimittäin koko luola oli yksi iso olohuone, ei mitään maanalaisia käytäviä, teitä, ei mitään muuta paitsi se yksi "huone". Näissä lohikäärmeissä taas oli paljon nähtävää, käveltiin siinä semmonen muutaman kilometrin pituinen matka ihastelemassa luolan muotoja ja upeutta. Kierros päättyi siihen, että tultiin maanalaiselle järvelle, jonka reunalla oli istuinpaikkoja niin kuin amfiteatterissa ja nautittiin ihanasta klassisen musiikin esityksestä, jonka upeutta en voi täällä sanoin kuvailla, vaan suosittelen jokaiselle , joka siinä suunnassa sattuu olemaan käymään paikan päällä ihmettelemässä. Esityksen päätettyä, hypättiin veneeseen, joka vei meidät uloskäynnille luolasta. Kerta kaikkiaan uskomaton kokemus! Ennen kuin pääsimme luoliin, meidät vietiin myös sinne saaren vanhempiin markkinoihin, jossa saimme harjoittaa tinkimisen taitoja, ja sen jälkeem pistäydyttiin erittäin nätissä kaupungissa Port Pollensassa. Meillä oli vain tunti aikaa olla kaupungissa ja se tunti oli varattu lounaalle ennen kuin mentäisiin luoliin. Joten ei lähdetty kiertämään kaupunkia, vaan jäätiin meren äärelle lounastamaan satamassa. Aivan ihana paikka!

No se kolmas retki oli Son Amar show. Ja se ansaitsee ihan kokonaisen oman kirjoituksen, koska se oli niin uskomattoman hieno. Se oli upea, hieno, hauska, vauhdikas, mielenkiintoinen, hämmästyttävä, valloittava, mahtava, järisyttävä ja kaikki muut maailman hienot adjektiivit. En muista milloin viimeksi tunteeni olisivat niin pinnalla. Shown aikana tajusin, miten paljon rakastan lavaa. Lavalla esiintymistä sekä esiintymisten katsomista. Olen esiintynyt lavalla 5-vuotiaasta saakka, saanut hienoimpia ja rikkaimpia kokemuksiani siellä, kokenut sen tunteen, kun teet sinun lempiasian lavalla satojen ihmisten edessä, nauttinut sadoista aploodeista, ennen esiintymistä olevasta jännityksestä, euforiasta, ja siitä tyydytyksen tunteesta. Rakastan katsoa tanssia, laulua, komediaa, sirkusta, oopperaa, balettia, akrobatiaa, koska minusta on ihanaa katsoa lahjakkaita ihmisiä, jotka osaavat hommansa ja nauttivat siitä. Täytyy sanoa, että kun nähtiin retkiluettelossa tämän kyseisen shown ja oppaamme suositteli sitä, en ollut niin innoissaan, tiesin, että todennäköisesti tulen tykkäämään siitä, mutta en tiennyt, että tulen rakastumaan siihen, ja että se saa niin ison tunnevyöryn sisälläni. Hinnaltaan se oli kalliimpi kuin mikään muu retki luettelossa, mutta päätettiin silti kokeilla. Hintaan sisältyi kuljetus, kolmen ruokalajin menu esityksen aikana sekä itse esitys. Ruuat olivat todella herkullisia ja niitä tarjottiin koko esityksen aikana, viiniä ja shamppanjaa riitti ja oli vähän liikaakin ja itse show oli mitä viihdyttävin. Pidin erityisesti flamencosta ja komediaosuudesta. Kaikki oli siis sen hinnan arvoista, joten jos yhtään mietitte, pitäisikö, niin ehdottomasti pitää! Noin hienoja esityksiä ei näe aina.

Käytiin myös Palma de Mallorcassa yhtenä päivänä tutustumassa kaupunkiin, katsomassa katedraalia, kiertämässä kauppoja ja nauttimassa hyvästä ruuasta. Minähän olin onnesta sekaisin päästäessäni Palman suuriin muotiliikkeisiin, sen jälkeen kun on ollut pienten basaari tapaisten liikkeiden ymäröimänä siellä seudulla, missä asuttiin. Ei tosin tullut ostettua, kun muutaman asian. Seuraavalla Espanjan visiitillä sitten=) Pidin Palmastakin ja toivoin, että käyn siellä joskus uudestaankin, seitsemän tuntia kiertelyaikaa ei nimittäin riittänyt, vaikka päivän lopussa olinkin harvinaisen väsynyt. 

Loput päivistä vietettiin hotellialueella tai rannalla tai kiertelemässä kaupunkia. Ei siis ollut mitenkään kovin eroava matka se, mutta jotenkin toi Mallorca otti pienen tilan sydämessäni. Ihastuin saareen ja haluaisin ehdottomasti palata sinne. Tällä kertaa ehkä vuokrata auton ja tutkia paremmin saarta, käydä myös eteläosassa sekä ehkä pistäytyä muissa Balearien saarissa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
It took me quite a while to write about my time in Mallorca, but I finally forced myself to do that, because I think its would be nice to read those memories after some while. And also because I really enjoyed my holiday there and recommend others also to visit the island =)

Now what can I say about Mallorca? I can assure you I loved it, everything about it. I don't even know why I liked this particular island that much. I thought that after visiting Thailand nothing would seem better, but well here I was wrong, because Mallorca definitely took a place in my heart.

The trip wasn't anyhow extraordinary, I did exactly same things I usually do on my sunny vacation. I read a whole lot of books lying in the sun under a palm tree, I got tanned, I traveled to see different cities on island, I swam in the see and explored some tourist places. I definitely was amazed by this beautiful nature on the island, the mountains and sea on the other hand and these cute little channels, which were everywhere, making the impression of little Venice =) And I am always so crazy happy when I see palm trees around, if there isn't any palm trees, its not a real vacation=)) 

I enjoyed three of our tourist trips also very much. We took trip to Alcudia old town, to an amazing show Son Amar and to Dragon Caves. Like all old towns this one was also charming with it's cute little streets, old architecture, cathedrals and street restaurants. We stayed there only for few hours and then went to our hotel for lunch. 

The second trip was to Dragon Caves and if I have to say anything about them I will just say that AMAZING! I didn't expect them to be so huge and interesting. I was visiting caves in Turkey and in Ukraine, but they were nothing compared to these ones. We walked under ground a few kilometers in total wondering around and in the end of a trip we arrived at the huge underground lake. And the amazing thing was that there was a classic music concert going on at the lake. All lights went off and a boat with musicians arrived and they were playing this beautiful music from the boat. It was truly magical moment. I suggest everyone who is going to travel to Mallorca to visit the caves, you wont be disappointed! 

Then we have this last trip we took, the Son Amar show. Anyone who has seen it, will agree with me that you never see this kind of shows, because it was stunning. I can use all of the worlds best adjectives to describe it, but it won't be enough. You just have to see it to believe it. I don't really remember when I had last time such a strong emotions. The show had everything, the flamenco dances, the acrobatics, the comedy, the snake woman, the light show, the orchestra, the singing etc. And it was all done by professionals, who I really enjoyed to watch, because it's always a huge pleasure to see the performance of really talented people. It made me realize just how much I love performance. I have been performing on the stage since I was 5-years old, dancing, singing, acting and walking in fashion shows, basically done everything you can on the stage, and I loved it. And I love watching people doing all those things on the stage. In addition to all of that we had a lovely meal with three dishes and a lot of vine and champagne (little bit too much even). So in conclusion, it was a perfect evening, worth every penny we spent on it. So, if you have any chance going there while you trip to the island, DO IT! 

Rest of the days we were just enjoying the weather and beautiful surrounding and taking it slow. We also took a trip to Palma de Mallorca and walked for seven hours around this city. I liked it too. Two weeks went really quickly, but I still have this feeling inside that it's not my last trip on Mallorca, I will be back ;)

 

Sunny happy

Tänään oli kiva päivä, vaikka mitään erityistä ei tapahtunut =) Koska tänään paistoi aurinko, ja eilen myös, ja sitä edellisenä päivänä ja toivottavasti vielä huomenna ja koko loppukesän. Jos saisin valita, poistaisin talven, kokonaan. En välitä lumesta, enkä kylmyydestä ja kyllä, olisin iloinen jos 80% päivistä vuodessa olisi aurinkoisia ja lämpimiä. Varsinkin Suomessa näkyy auringon positiivinen vaikutus kaikkeen, ihmiset ovat niin iloisia ja rentoutuneita, kadut täyttyvät, elämä kuhisee, ja värejä, kaikkialla! Välillä tarvitsee vain sen auringonvalon ja lämmön ollaakseen onnellinen =)

Ai niin, asusta sen verran, että päällä on uusi lempimaksimekko uudet lasit, joihin rakastuin, enkä aio käyttää toisia aurinkolaseja vähän aikaan, mietin myös toisten samanlaisten hankkimista, just in case. Halusin aina itselleni aviator-malliset lasit, mutta jotenkin mitkään ei sopinut kunnolla, liian isot, liian leveät, liian ruskeat, liian läpinäkyvät jne. Mutta siinä ne viihdoinkin on, ne jotka sopivat minulle (minun mielestä ainakin).  Jaloissa on valkoiset H&M perustennarit, joita ei nyt näy kuvissa mekon pituuden takia, mutta joiden käyttöä en myöskään pysty nyt lopettamaan, ne vaan sopii kaikkiin asuihin niin täydellisesti! Balleriinat tekee asuista tyttömäisiä, korkokengät seksikkäitä, lenkkarit urheilullisia, mutta nuo tavalliset vitivalkoiset 9,95€ tossut, joita tulen varmasti esittämään paremmin muissa asuissa, tekevät asukokonaisuudesta minulle sopivimman. Lasien lisäksi asusteina toimii Furlan Candy, josta ei tarvitse sanoa mitään, kun se on niin täydellinen, sekä Gina Tricotin kello. Kirjoittaessani tätä tajusin syyn siihen, miksi minulla oli niin mukava ja itsevarma olo tässä asussa, siinä yhdistyvät kaikki lempi vaate- sekä asustekappaleni. Minulla ei muuta tänään. Lisää aurinkoisia päiviä! :)

Today was a great day =) Nothing special, its just this sunlight and warmness I've been enjoying for three days now. It's truly amazing, how sun can make everything seem much better. People are happy and relaxed, streets are full of life and that crazy amount of colours you see everywhere! If I could delete completely winter, I think I would do that, wouldn't miss snow and cold weathers. But luckily don't need to think about them for a while=)

About the outfit in the pictures. Im wearing all my favorite pieces here, a new basic maxi dress, new glasses, which are perfect in my opinion, white watch and my perfect Candy Furla, which doesnt need any words since its so perfect. I always wanted a pair of aviator sunglasses, but couldn't find the ones that suit me, after a long search, here they are, my perfect new sunglasses =) Because of the dress lenght you can't see a white pair of sneakers Im also wearing. At the moment they are my favorite shoes, because they are so simple, basic H&M 9,95€ sneakers, which are good whith every outfit you put on. Usually I wear ballerinas, because they are comfy and you also can mix them with basically everything, but sometimes I don't want to put them because they make and outfit a little bit too girly and soft. Heels on the other hand make everything look sexy and chic, and running shoes add sporty touch. That's why I am in love with my new sneakers which are so neutral, they look good with everything. While writing this, I also realised why I feel so comfortable and easy in this outfit, because it's simple and the pieces are currently my favorite =) So that's everything I had to say today =) Enjoy sun!

Tauon jälkeen

Harmaa sateinen päivä ja tyhjä kalenteri saivat minut viihdoin ja viimein ottamaan läppärin käsiini ja alkaa tuottamaan tekstiä tänne viime viikkoina hylättynä olevaan blogiini. Jännittävä tämä ihmisen mieli kyllä on, olisi ollut kirjoitettavaa, kuvamateriaalia, aikaa ja jopa halua kirjoittaa tänne, mutta ei se vaan jotenkin onnistunut, en saanut itseäni pakotettua kirjoittamaan. Paitsi tänään. Katsottuani neljä jaksoa Sinkkuelämää (kyllä, minäkin aloitin katsoa sen) ja Pretty Little Liarsin 5 tuotantokauden ensimmäistä jaksoa (finally!) sekä samalla syötyäni mahani täyteen tämä pitkään päässäni pyörinyt ajatus teksin tuottamisesta blogiin varmentui ja aloin kirjoittamaan.

En oikeastaan edes tiedä enää mistä alkaisin kirjoittaa, sen verran höpötyksiä on kertynyt. Haluaisin kirjoittaa siitä, kuinka kiireistä aikaa elin toukokuussa, kun koulujakso oli päättymässä ja kaikki maailman kokeet, raportit, tehtävien deadlinet, työt sekä muut asiat kasaantuivat ja pyörin niiden keskellä niin kuin orava oravapyörässä. Mutta se ei enää ole ajankohtaista (ja taisin äskön tiivistää koko asian yhteen lauseeseen, hyvä niin). Voisin myös kirjoittaa Mallorcan matkastani, jonne lähdin heti viimeisen kouluprojektin loputtua ja josta palasin viisi päivää sitten astetta ruskettuneempana ja iloisempana. Mutta tarvitsen siihen kokonaan eri postauksen, sillä siitä minulla, kyllä, riittää kirjoitettavaa. Joten, aion tehdä tästä nyt tälläisen tyhjän ja mitään varsinaista asiaa sisältämättömän kirjoituksen, johon saan mahdutettua parit kuvat, jotka ovat jääneet julkaisematta.

Tultuani Mallorcalta kotiin on koko ajan ollut jotenkin outo tunne, sellainen vähän tyhjä, niin kuin tämä postauskin. Sellainen tunne, ettei olisi riittävästi tekemistä, vaikka on sitä eletty tylsimpiäkin aikoja. Ristiriitaista on se, että minulla on enemmän töitä kuin yleensä (ei kuitenkaan paljon), mutta tällä viikolla kaikki aamuvuoroja, mikä tarkoittaa sitä, että koko päivä sen jälkeen vapaana. Olen hyvä keksimään itselleni tekemistä, mutta se aina menee siihen, että jämähdän olohuoneen sohvalle katsomaan jotakin hömppäsarjaa monta jaksoa peräkkäin ja sitten kello on yhtäkkiä 21 ja ilhmettelen mihin se kaikki aika on taas hävinnyt. Tällä viikolla on kuitenkin tullut nähtyä kavereitani, poikaystävääni ja vanhempiani sekä kierrettyä töiden jälkeen muutamia kauppoja (suurimmaksi osaksi ilman ostoja) tietäen, että aikaa riittää. Se on mukavaa ja siitä pitääkin nauttia, koska jossakin vaiheessa tulee taas astetta kiirellisempi ajanjakso niin kuin elämässä yleensä.

Huomenna ja sunnuntaina juhlitaan pikkusiskoni syntymäpäivää, jolloin pikkuinen täyttää 7 vuotta. En voi vieläkään tottua siihen ajatukseen, miten nopeasti aika rientää..Minun pieni taapero ei olekaan enää taapero, vaan elokuussa siitä tulee koululainen.

Kuvista sen verran, että ne on otettu kolmisen viikkoa sitten ja tämmösessä asussa vietin kaverin synttäreitä kaupungilla. Itse tykkään tästä asukokonaisuudesta paljon, kokovalkoiset asut on ollut nyt kovasti näkyvillä ja päätin itsekin laittautua valkoiseksi. Mukava, suhteellisen juhlava ja ryhdikäs mutta silti rento ja raikas, sopii kaupungissa kiertelyyn tai synttäreiden viettoon ravintolassa:) Tossa asussa yhdistyvät lempivaatteeni. Tykkään noista Zaran housuista erityisesti ja uusista Asoksen korkkareista, jotka nappasin kirppikseltä niinkin hyvällä hinnalla kuin 12€;) Noi on mielestäni niin nätit, naiselliset ja sirot, että varmasti tulee olemaan lempikorkkarit vielä pitkään. Ainoa, mikä vaihtaisin tässä asussa on laukku. Olisi minulla ollut samansävyisiä laukkuja kuin kengät ja valkoinen clutch löytyy myös, mutta ei ollut sinä hetkenä saatavilla, joten tutvauduin tummaan DKNY laukkuun.

Seuraavassa postauksessa tulen puhumaan Mallorcasta ja omista kokemuksistani siellä =) 

Takki - H&M

Housut - Zara

Pusero - Mango

Kengät - Asos (kirppis)

Laukku - DKNY