Ilta-ajatuksia ja pohdiskeluja

Olen huomannut itsestäni sellaisen jutun, että pidän eniten kirjoist ja elokuvista, joiden pääosissa ovat vahvat naiset. Naiset, joiden elämä ei ole helpointa ja haasteita riittää, mutta he aina selviävät niistä älykkydensä, tervejärkisyydensä, tahdonvoimansa sekä uskonsa vuoksi. Lempikirjani ovat "Gone with the wind", "Angelique" ja "Take off thy shoes". Lempikaraktöörini GossipGirl:issä on Blair Waldorf. Ja miksi tämä kaikki tuli mieleeni on se, että katsoin taas kerran "Legally Blonde" (Blondin kosto) elokuvan. En aikonut katsoa, sillä olen nähnyt kyseisen elokuvan jo kaksi kertaa aiemmin, mutta se nyt vaan tuli televisiosta ja ajattelin, että why not? Hassulta elokuvalta se saattaa toki vaikuttaa, suorastaan naiiviselta, mutta siinä on pointtinsa. Kaikki nämä yllämainitut elokuvat ja kirjat yhdistää juuri se, että päähenkilö on lujatahtoinen ja itseensäuskova nuori nainen, joka käy läpi kaikenaisia elämäntilanteita ja ongelmia ja selviytyy niistä parhaansa mukaan.

Tulin ajatelleksi, että minulla on varmaan joku sisäinen ajatus/halu/pakkomielle (no ei ihan), ehkä jonkinlainen kompleksi, koska kai se nyt kertoo jotain ihmisestä, että hän nauttii eniten lukiessa tämäntyyppisiä kirjoja ja katsoessa sellaisia elokuvia mielellään. En valehdellut tai kaunistellut vähän aikaa sitten olevassa uuden työn työhaastattelussa, kun sanoin, että itsensäkehitys on minulle erittäin tärkeää. Täytyy olla jotain tavoitteita elämässä, edes pieniä, joihin voisi koko ajan pyrkiä pienin askelin. Kun kerran kokee onnistumisen tunteen ja oivaltaa itsestään jotain uutta, haluaa kokea sen uudelleenkin (once again, ei pakkomielteisesti). On ihan kiva joskus yllättyä siitä, että hei, mä osaan sellaistakin. Ehkä sen takia hain opiskelemaan nimenomaan liiketauloutta, toivoen, että joskus minustakin tulee "oikea" businesswoman. Koska business on kuitenkin ollut aina miesten alaa ja vieläkin puhutaan lasieffektistä, että naiset eivät pääse yhtä kauas kuin miehet urallaan (ei tietenkään ole sääntö, on poikkeuksia). Jotenkin minulle käsityksessä businesswoman heijastuu vahva nainen, joka tietää, mitä hän elämässään haluaa ja pyrkii siihen. En ole ikinä ollut hyvä matematiikan opinnoissani, enkä hyvä puhumaan ihmisiä ympäri (tärkeä piirre busineksessä), en tykkää kirjanpidosta, enkä ole omasta mielestäni suurisuinen, niin kuin markkinoinnissa pitää olla. Mutta jotain minua kiehtoo siinä alassa, ehkä juuri se, että se on minulle haaste, haluan oppia nämä kaikki asiat.

Scarlett O'Hara, Angelique, Elle Wood, Blair Waldorf, Audrey Hepburn ovat kaikki tyylikkäitä, uskaliaita, lujatahtoisia ja älykkäitä nuoria naisia, jotka eivät pysähdy esteiden takia, vaan pyrkivät aina eteenpäin elämässään. Se on varmaan naisihanteeni. Juuri tälläinen haluaisin olla itse ja juuri tälläiseksi aion kehittyä.  Elokuvassa "Blondin kosto" Elle vaikuttaa tietenkin tietämättömältä, tyhmältä ja naiiviltä aluksi, mutta hänestä paljastuu myöhemmin kaikki yllämainitut ihanneluonteenpiirteet. Täydellisiä noista karaktööreistä tekee se, että he eivät ole täydelliset, kukaan heistä (niin oudolta kuin se kuulostaakin). Mielestäni juuri epätäydellisyys antaa heille charmia, Scarlett ja Angelique ovat itsekkäitä, Blair on vähän snobistinen, Audrey Hepburn (elokuvassa Aamiainen Tiffanylla) on hajamielinen ja Elle -naiivi. Mutta he kantavat oman olemuksensa arvokkaasti (en tiedä voiko noin sanoa oikeaoppisesti, mutta toivottavasti ymmärrätte, mitä haen).

Vielä yksi yhteinen piirre, jonka huomasin on se, että näissä kirjoissa/elokuvissa alku on aina hyvä, tarkoitan, että Scarletin elämä oli kuvailtu täydelliseksi ja vaivattomaksi kirjan alussa, samoin Ellen, sitten alkaavat vaikeudet ja sopeutuminen uusiin tilanteisiin. Ehkä olen liiankin naiivi haaveilija, jos sanon, että omassa elämässänikin tuntui olevan helppo alku ja sitten oli muutto toiseen maahan, jonka kieltä en ole ikinä kuullut, enkä ollut varma edes maan  sijainnista. En sano, että koin hirveät haasteet ja elämäni on vaikeaa, ei läheskään. Mutta tosiasia se on, että tasan 10 vuotta sitten, 10-vuotiaana muutin Suomeen ja nyt olen asunut täällä puolet elämästäni ja oppinut jollain tavalla tämän maan tavat, sopeutunut kulttuuriin sekä oppinut kielen. En pidä sitä suurimpana saavutuksena, mutten tiedä pitäiskö sitä vahätelläkään. Toki, suurin osa kaveripiiristänikin on ollut samassa tilanteessa ja kaikki selviytyivät omalla tavallaan ja hyvin.

Tälläiset ajatukset kävi mielessäni tänään Blondin Kosto elokuvan katsomisen jälkeen. Teki mieli kirjoittaa purkaa ne tänne. Todennäköisesti parin vuoden päästä, kun luen niitä täällä ajattelen, että jaahas mitä olen mennyt kirjoittamaan, mutta nyt tuntuu tältä. So, good night everyone ja asettakaa tavoitteita elämässä :) Minä lähden tästä nukkumaan, jotta pystyisin huomenna with a fresh mind toteuttamaan tavoitteitani :))

Summer is still here!

Olen niin suunnattoman iloinen siitä, että kesäsäät jatkuu vielä ja saa käyttää kesävaatteita ja fiilistellä kesäasioita, ettei mitään rajaa :) Enjyoing every second of it while i can:)

Eilen käytiin tyttöjen kanssa leffassa katsomassa We are the Millers-nimistä elokuvaa. Ihan mahtava! Suosittelen jokaiselle komedia leffoista tykkäävälle katsoa kyseinen elokuva, saa hyvät naurut ihan takuulla ;) Päivään kuului myös Zarassa shoppailut, Vapianossa ruokailut ja Robertsissa kahvittelut ja illalla tietenkin oman kullan kainaloon. Täydellinen päivä :)

Tänään sitten oli suurimmaksi osaksi perhepäivä, johon kuului ruokailu terassilla ihanassa auringonpaisteessa, valokuvien ottaminen ja nautiskelua läheisten kanssa :)
Ihanat viikonloput melkein vietetty, huomiseksi on kuulemma luvattu kans aurinkoiset säät, joten pitää kehitellä jotain ulkoilua huomiseksi. Sitten jaksaa taas viikon rutiinit ja kiireet :)

 

Ja lopuksi vielä asukuvia :) Tänään ensimmäistä kertaa päällä mun uudet eilen ostetut lempihousut ja balleriinat Zarasta,  vanha Seppälän toppi ja DKNY:n laukku.

                  

Matkustelua part 1 Rhodos

Löysin vihdoin ja viimein aikaa kirjoittaa tän kesän Turkin ja Kreikan matkoistani :) Kauan on ollut suunnitteilla tämä postaus, mut ei vaan ole ollut aikaa viime aikoina kirjoittaa, joten blogiin tuli taas tälläinen pitkä tauko :( Mutta nyt sitten aion kertoa kesän matkailuista. 

Kesän alussa, siis, käytiin mummin kanssa Rhodoksella, kaupungissa nimeltään Ixia, joka sijaitsee n.30 minuutin ajomatkan päässä Rhodoksen kaupungista. Kaupunki sinänsä on aika pieni (niin kuin koko saarikin), mutta viikon aikana siinäkin oli tarpeeksi nähtävää.

Katia-niminen hotellimme oli pieni ja viihtyisä, ei millään tavalla eroava ja sijaitsi tien varrella 800m päästä merenrannalta. Siinä oli pieni uima-allas, baaritiski sekä pieni kauppa. Ei mitään erityistä, sopii erittäin hyvin jos ei tykkää oleskella hotellissa, vaan haluaa viettää suurimman osan ajasta rannalla tai kaupungissa. Hotellihuone oli yllättävän iso kahdelle henkilölle, itse asiassa se ei ollut huone vaan asunto, jossa positiivinen puoli oli oma keittiö (ja keittiötarvikkeet). Huono puoli, ettei huoneessa ollut mitään kylppäritarvikkeita, esim. saippuaa, shampota ja suihkugeeliä. Meidän pakettiin kuuluivat hotelliaamiaiset, mutta odotukset olivat korkeammat kuin mitä todellisuudessa saatiin. Aamiaisella oli kyllä perus elintarvikkeita, kuten munia, leipää, kurkkuja ja tomaatteja ja jopa pieniä croissantteja. Mutta jäin kaipaamaan parempaa laatua, kurkut ja tomaatit näyttivät viikon vanhoilta ja mehu oli vettä, johon pistettiin pari tippaa itse mehua ja sekoitettiin. Mutta croissanteilla pärjäsin hyvin koko viikon :)) Mitään muuta negatiivistä sanottavaa hotellista minulla ei ole. Henkilökunta oli ystävällinen ja huonesiivous muistaakseni päivittäinen.

 

Meidän lähiranta, ainoa, jossa ollaan käyty oli ihan tavallisen näköinen ranta, ei vedä vertoja tietenkään Thaimaan rannoille, mutta jos pääasiana on saada päivetystä iholle ja uida meressä, niin voin sanoa, että ihan täydellisesti sopii siihen. Siellä sai vuokrata 8 eurolla aurinkotuolin ja sateenvarjon ja makoilla koko päivän. Koska vierailimme Rhodoksella kesäkuun alussa, meri ei ollut sitä lämpimintä mitä se voi olla esim. elokuussa. Siinä pystyi tietenkin uimaan ja se oli ihanan virkistävää puolen tunnin makoilun 30 asteessa jälkeen, mutta itse seisoskelin n. 5 min totuttelemassa ennen kuin uskalsin mennä kokonaan veteen. 

Se, mitä Rhodoksella kannattaa käydä katsomassa on Lindoksen vanha kaupunki/kylä. Sitä ne oppaatkin painottaa siellä. Me varattiin se matka suomalaisen matkanjärjestäjämme kautta, en muista enää tarkalleen, mutta taisi olla Finnmatkat ja hyvin se sujui. Opas kertoi erittäin mielenkiintoisesti kaikki historiat ja muut tärkeät asiat Rhodoksesta. Matkaan sisältyi vierailu itse Lindoksessa, oliivitehtaalla ja Rhodoksen vanhassa kaupungissa. Lindoksen kylän huipulla sijaitsee kreikkalainen akropolis, ja sinne sai mennä ihailemaan raunioita sekä merimaisemia korkealta. Akropolis ja itse Lindos oli omasta mielestäni paras nähtävyys ja suosittelen kaikille siellä käymistä. Itse kylä on perinteinen kreikkalainen kylä, jossa on kapeita valkoisia katuja täynnä souvenir-kauppoja ja sieltä saa ostettua kaikkea tavallista turistikamaa. Alhaalla näkyi ihania merirantoja, mutta siellä ei keritty käydä, kun aikaa oli rajoitetusti. 

 

 

Rhodoksen vanhan kaupungin kierroksesta en niin paljon tykännyt, mikä saattoi johtua siitä, että se oli matkamme viimeinen kohde, jolloin olin jo tarpeeksi väsynyt (eikä unohdeta n.40 asteen kuumuutta päälle). En löytänyt siellä mitään erityistä, ulkonäöiltään se oli joksikin samantyyppinen kuin mikä tahansa vanha kaupunki (esim. Tallinnan tai Tukholman),  samanlaisia turistikauppoja ja kahviloita. 

 

Kreikassa kun käy, kannattaa myös vierailla kreikkalaisissa illoissa, joita järjestetään esim. hotelleissa ja ravintoloissa. Siellä tarjoillaan kreikkalaista ruokaa, lauletaan kreikkalaisia lauluja ja tanssitaan/katsotaan kreikkalaisia tansseja. Ihan hauska kokemus sekin :) 

Ixian kaupungissa, jossa asuimme emme juurikaan seikkailleet, eikä yöelämästä tai shoppailusta siellä ole kokemusta. Shoppailua en hirveästi harrastanut siellä, sillä en yksinkertaisesti löytänyt mitään shoppailtavaa. Vaatteita, kenkiä, laukkuja ja muita tarvikkeita ei ollut hirveästi tarjolla, ja ne jotka oli ei tehnyt minuun vaikutusta (+ tiesin, että tullessani Suomeen, siellä on kesäalet). Pieniä tuliaisia ostettiin, muttei mitään muuta. Ravintoloissa tuli käytyä, ja ravintoloista ei ole mitään sanottavaa paitsi se, että samanlaisia kuin muaallakin. Samat ranskalaiset ja riisit ja liharuoat tuli syötyä. Plussana isot annokset useimmissa ravintoloissa. 

 

Tähän lopetan Kreikasta kirjoittamisen ja seuraavassa postauksesta siirryn kertomaan Turkki-kokemuksista, ettei tästä yhdestä postauksesta tulisi turhan pitkä :) Summa summarum pidin paljon matkasta ja sain nautittua auringosta, merestä ja kreikkalaisesta ruuasta.