Olen huomannut itsestäni sellaisen jutun, että pidän eniten kirjoist ja elokuvista, joiden pääosissa ovat vahvat naiset. Naiset, joiden elämä ei ole helpointa ja haasteita riittää, mutta he aina selviävät niistä älykkydensä, tervejärkisyydensä, tahdonvoimansa sekä uskonsa vuoksi. Lempikirjani ovat "Gone with the wind", "Angelique" ja "Take off thy shoes". Lempikaraktöörini GossipGirl:issä on Blair Waldorf. Ja miksi tämä kaikki tuli mieleeni on se, että katsoin taas kerran "Legally Blonde" (Blondin kosto) elokuvan. En aikonut katsoa, sillä olen nähnyt kyseisen elokuvan jo kaksi kertaa aiemmin, mutta se nyt vaan tuli televisiosta ja ajattelin, että why not? Hassulta elokuvalta se saattaa toki vaikuttaa, suorastaan naiiviselta, mutta siinä on pointtinsa. Kaikki nämä yllämainitut elokuvat ja kirjat yhdistää juuri se, että päähenkilö on lujatahtoinen ja itseensäuskova nuori nainen, joka käy läpi kaikenaisia elämäntilanteita ja ongelmia ja selviytyy niistä parhaansa mukaan.
Tulin ajatelleksi, että minulla on varmaan joku sisäinen ajatus/halu/pakkomielle (no ei ihan), ehkä jonkinlainen kompleksi, koska kai se nyt kertoo jotain ihmisestä, että hän nauttii eniten lukiessa tämäntyyppisiä kirjoja ja katsoessa sellaisia elokuvia mielellään. En valehdellut tai kaunistellut vähän aikaa sitten olevassa uuden työn työhaastattelussa, kun sanoin, että itsensäkehitys on minulle erittäin tärkeää. Täytyy olla jotain tavoitteita elämässä, edes pieniä, joihin voisi koko ajan pyrkiä pienin askelin. Kun kerran kokee onnistumisen tunteen ja oivaltaa itsestään jotain uutta, haluaa kokea sen uudelleenkin (once again, ei pakkomielteisesti). On ihan kiva joskus yllättyä siitä, että hei, mä osaan sellaistakin. Ehkä sen takia hain opiskelemaan nimenomaan liiketauloutta, toivoen, että joskus minustakin tulee "oikea" businesswoman. Koska business on kuitenkin ollut aina miesten alaa ja vieläkin puhutaan lasieffektistä, että naiset eivät pääse yhtä kauas kuin miehet urallaan (ei tietenkään ole sääntö, on poikkeuksia). Jotenkin minulle käsityksessä businesswoman heijastuu vahva nainen, joka tietää, mitä hän elämässään haluaa ja pyrkii siihen. En ole ikinä ollut hyvä matematiikan opinnoissani, enkä hyvä puhumaan ihmisiä ympäri (tärkeä piirre busineksessä), en tykkää kirjanpidosta, enkä ole omasta mielestäni suurisuinen, niin kuin markkinoinnissa pitää olla. Mutta jotain minua kiehtoo siinä alassa, ehkä juuri se, että se on minulle haaste, haluan oppia nämä kaikki asiat.
Scarlett O'Hara, Angelique, Elle Wood, Blair Waldorf, Audrey Hepburn ovat kaikki tyylikkäitä, uskaliaita, lujatahtoisia ja älykkäitä nuoria naisia, jotka eivät pysähdy esteiden takia, vaan pyrkivät aina eteenpäin elämässään. Se on varmaan naisihanteeni. Juuri tälläinen haluaisin olla itse ja juuri tälläiseksi aion kehittyä. Elokuvassa "Blondin kosto" Elle vaikuttaa tietenkin tietämättömältä, tyhmältä ja naiiviltä aluksi, mutta hänestä paljastuu myöhemmin kaikki yllämainitut ihanneluonteenpiirteet. Täydellisiä noista karaktööreistä tekee se, että he eivät ole täydelliset, kukaan heistä (niin oudolta kuin se kuulostaakin). Mielestäni juuri epätäydellisyys antaa heille charmia, Scarlett ja Angelique ovat itsekkäitä, Blair on vähän snobistinen, Audrey Hepburn (elokuvassa Aamiainen Tiffanylla) on hajamielinen ja Elle -naiivi. Mutta he kantavat oman olemuksensa arvokkaasti (en tiedä voiko noin sanoa oikeaoppisesti, mutta toivottavasti ymmärrätte, mitä haen).
Vielä yksi yhteinen piirre, jonka huomasin on se, että näissä kirjoissa/elokuvissa alku on aina hyvä, tarkoitan, että Scarletin elämä oli kuvailtu täydelliseksi ja vaivattomaksi kirjan alussa, samoin Ellen, sitten alkaavat vaikeudet ja sopeutuminen uusiin tilanteisiin. Ehkä olen liiankin naiivi haaveilija, jos sanon, että omassa elämässänikin tuntui olevan helppo alku ja sitten oli muutto toiseen maahan, jonka kieltä en ole ikinä kuullut, enkä ollut varma edes maan sijainnista. En sano, että koin hirveät haasteet ja elämäni on vaikeaa, ei läheskään. Mutta tosiasia se on, että tasan 10 vuotta sitten, 10-vuotiaana muutin Suomeen ja nyt olen asunut täällä puolet elämästäni ja oppinut jollain tavalla tämän maan tavat, sopeutunut kulttuuriin sekä oppinut kielen. En pidä sitä suurimpana saavutuksena, mutten tiedä pitäiskö sitä vahätelläkään. Toki, suurin osa kaveripiiristänikin on ollut samassa tilanteessa ja kaikki selviytyivät omalla tavallaan ja hyvin.
Tälläiset ajatukset kävi mielessäni tänään Blondin Kosto elokuvan katsomisen jälkeen. Teki mieli kirjoittaa purkaa ne tänne. Todennäköisesti parin vuoden päästä, kun luen niitä täällä ajattelen, että jaahas mitä olen mennyt kirjoittamaan, mutta nyt tuntuu tältä. So, good night everyone ja asettakaa tavoitteita elämässä :) Minä lähden tästä nukkumaan, jotta pystyisin huomenna with a fresh mind toteuttamaan tavoitteitani :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti