Olen tänä vuonna jotenkin ihmeellisen innostunut Joulusta, eri tavalla kuin aikaisempina vuosina. Ennen koko Joululla ei edes ollut minulle erityistä merkitystä, uuden vuoden juhlaa, kun Ukrainassa juhlitaan enemmän. Itse asiassa Ukrainassa ja Venäjällä (sekä muissa ortodoksi-maissa) Joulu on 6-7 tammikuuta, jos nyt oikein muistan, perheessäni sitä ei juhlittu ikinä. Uusi Vuosi on siellä päin iso juhla ja silloin tulee lahjoja, joulupukkeja ja muuta, mitä täällä yleensä tulee Jouluna. Olen, kuitenkin, asunut Suomessa jo puolet elämäni ja maassa maan tapojen mukaan, joten Joulusta on nyt muodostunut iso juttu minullekin.
Tänä vuonna olen kuitenkin ihan yli-innostunut tästä, itseänikin ihmetyttää. Asiaan saattaa vaikuttaa se parin viikon takainen Rovaniemen reissu, josta mulla oli (ja on) tarkoitus kirjoittaa. Käytiin, nimittäin, Santa Villagessa ja Santa Parkissa. Ja siellähän se mun sisäinen lapsuus vasta kukoisti kunnolla. Minä olen se ikuinen piirrettyjen rakastaja (varsinkin Disneyn), joka elää omassa pienessä kuplassa, niin kuin poikaystäväni taisi joskus asian kuvastaa (tai kiven alla, miten asia ikinä halutaankin ilmaista). En suostu katsomaan uutisia, koska ne masentavat minua omalla negatiivisuudellaan, enkä halua uskoa, että maailma on oikeasti niin sekaisin, kuin mitä uutisista joskus tulee mieleen.
Pointtini on siinä, että viihdyin siellä Santa Parkissa melkei yhtä hyvin, ellei vielä paremmin kuin kuusi-vuotias pikkusiskoni. Siellä vaan oli niin jouluinen ja satumainen tunnelma, josta tuli lämmin ja iloinen olo. Ihmettelin, miten hyvin ja todenmukaisesti suunniteltu kaikki siellä oli. Koko paikan sisustus ihan pieniä yksityiskohtia myöten oli mietitty tarkkaan ja tuli sellainen olo, kun olisin jossain Hollywood-jouluelokuvassa, missä ne näyttää pohjoisnavan, joulupukin ja tontut. No, joulupukkeja löydettiin yhteensä kaksi, yksi Santa Villagesta ja yksi Santa Parkista (jossain tais olla kolmaskin), kaikkien kanssa otettiin kuvia. En tiedä, mitä kuusivuotias lapsi miettii siinä ku vierailimme aluksi yhden ja sitten toisen pukin luona ja oliko se hänestä omituista...Sitten vastaan sattui pari lumikuningatarta, jotka oleskeli sellaisessa jäähuoneessa, otettiin nidenkin kanssa kuvia. Tonttuja juoksenteli ympärillä runsas määrä ja aika hyvin ne pysyi roolissa, täytyy nostaa hattua. Ai niin, kävimme myös tonttukoulussa (koko perheenä), jossa naperot iloitsi siitä, kun heitä opetettiin hiipiä ja tirkistellä ikkunoista, niin kuin tontut tekevät. Jossain vaiheessa lapsi leikkii jonkin aikaa iloisesti Angry Birds leikkipaikassa ja minä mietin siinä vieressä, että miksi minä en ole kuusivuotias tai miksi silloin kuin minä olin kuusi vuotias, ei ollut niin siistiä paikkaa. Story of my life, ikuinen kasvamisongelmani, en tykkää kasvamisesta/vanhenemisesta yhtään.
Mutta olin kertomassa alunperin jouluinnostuksestani. Olen nyt viimeiset pari viikkoa ahkerasti leivonnut joulutorttuja ja pipareita ja koristellut piparkakkutaloa ja tehnyt muuta joulurituaaleihin kuuluvaa. Ostin jopa vähän joulukoristeita piristämään, mistä toinen puoliskoni ei aluksi ollut kovin innoissaan. Lahjojen kanssa, tosin, kävi taas niin kuin aina, eli lahjat ostettu/tilattu ihan viime tipassa, viimeisimmät kävin hommaamassa tänään. Tulevaisuuden neuvo itselleni: vaikka lokakuussa tuntuisi mahdottoman turhalta ostaa joululahjoja, jos löydät jotain sopiva jollekin, osta se, sillä et kummiskaan osta sitä sitten ajoissa! Itselleni kävin shoppailemassa lahjoja, kyllä, ihan ajoissa ja helposti
ne löytyi, jos kaikkien lahjojen metsästys olisi niin helppoa...
Tässä on eilen otettu kuvamateriaali, jossa on viihdoinkin jotain asuakin :) Vietettiin eilen tyttöjen kanssa iltaa keskustassa syömässä ja shoppailemassa ja ottamassa kuvia :)
Ja tietenkin musta-valko versio =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti