keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mustavalkoista elämää

Viime aikoina olen elänyt sen kaavan mukaan, että elämä on mustia ja valkoisia raitoja, jotka vuorottelevat. Välillä on niitä "harmaita" myös, eli neutraaleja, mutta suurimmaksi osaksi mustavalkoista. Vähän niin kuin kansantaloudessa suhdanteet, kun käsitellään tietyn maan taloudellista tilannetta ja puhutaan nousu -ja laskusuhdanteista. Noususuhdanteet ovat niitä valkoisia elämässä ja laskusuhdanteet mustia raitoja. Olen oppinut tunnistamaan, mikä elämäntilanne minulla on meneellään parhaimmillaan. Aina sitä ei edes kuvaa tapahtumat, vaan se mielitila, joka minulla on sinä hetkenä. En ole luonnostaan yhtään taipuvainen masennukseen tai yksinäisyyteen, näen aina asioita monelta näkökulmalta ja pystyn ns. look on the bright side. Itsesääliin olen pikkasen taipuvainen ja ehkä jonkin verran myös asioiden dramatisointiin mielessäni. Äiti aina nauraa, kun kuvittelen välillä itselleni jotain ihan omaa ja olen jo valmiiksi pelotellut itseäni, ennen kun koko asia on edes ehtinyt tapahtua.
Syksyn alussa olen ollut erittäin positiivisella päällä, täynnä energia ja valmiina ihan kaikkeen. Kaikki tuntui menevän juuri niin kuin halusin ja en itse asiassa edes muista, milloin olisin niin itsevarma ja avoinmielinen, kun silloin syksyllä. Uusi työ, jota halusin paljon, uusi koulu, uudet haasteet ja mahdollisuudet jne. Kaikki oli hyvin. Kaikki on vieläkin hyvin, mutta jostain syystä mielentilani ei ole sama, kun silloin. Olen vieläkin tyytyväinen työpaikkaan, koulu on tosin ollut vähän ups and downs. Mistä sitten johtuu tuo minun negatiivisempi olotila ja suhtautuminen kaikkeen? Synkkyys ja kylmyys ulkona ovat aina vaikuttaneet minuun suuresti. Kylmyyden sietokykyni on olematon ja mieliala on sen mukainen, kun tulee pakkasasteita. Onko se jonkinlainen talvidepressio? Voiko se johtua kylmyydestä, en tiedä. Mutta ajattelen asiaa niin, että tämä on se musta raita, joka vaihtuu jossain vaiheessa, silloin, kun sitä vähiten odotan valkoiseksi. Koska tätä se elämä on, pitää muistaa, että huonon jälkeen tulee hyvää ja oppia suhtautumaan niihin laskukausiin rauhallisesti ja filosofisesti. Mitä itse olen parhaimmillaan yrittämässä sisäistää :) 
 
Ajatukseni ovat viime aikoina olleet muutenkin aina filosofisia. On tullut ajateltua asioita syvemmin ja olen oivaltanutkin monia juttuja. Olen siinä iässä, jolloin kaikki tuntuu voimakkaammin kuin aikaisemmin, ajatukset ovat monimutkaisempia ja valintoja pitää tehdä. Tiedän myös sen, että tässä vaiheessa tulen tekemään valintoja, joista saattaa riippua kaikki tuleva elämäni. Tuntuu siltä, että mahdollisuuksia on rajaton määrä, ja niitä pitää käyttää hyväkseen.Tälläinen ajattelutapa, että 20-30 vuotiaana täytyy rakentaa koko tulevaa elämää, ja tehdä asioita, joista unelmoit, koska sitten voi olla jo myöhäistä on tullut osittain perheeltäni. Perheessäni aina painotettiin, että pitää ottaa ohjat käsiin, kun on vielä aikaa ja terveyttä, mahdollisimman nuorena. Olen itsekin samaa mieltä.Uskon myös siihen, että tiettyyn ikään kuuluu tietyt asiat, jotka eivät välttämättä onnistu enää myöhemmässä iässä, ei ainakaan niin hyvin ehkä. Tästä kaikesta johtuen päässäni on pieni sekasorto, joka varmaan kuuluukin mahdollisesti 20-vuotiaan ikään. Mutta voin onnekseni sanoa, että se ei ole samanlaista, kun esim. vielä kolme vuotta sitten, jolloin kaikki oli epäselvää. Tässä vaiheessa alkaa asiat hahmottua jo jonkin verran, tiedän, mitä odotan elämältä, ja kokemuksia kertyy aina vaan lisää joka vuosi. Oma persoonallisuus sekä vahvuudet ja heikkoudetkin on jo selvillä ja tiedän mitä hakea ja miten. 

Tässä pieni pala ajatuksiani tänne ilmaistuna. Aika naiiveiltä ja tyhmiltä nämä saattavat kuulostaa jonkun mielestä, mutta nämä ovat ne asiat (tai yksi miljoonasosa niistä), jotka mielessäni pyörivät tällä hetkellä ja halusin jakaa niitä täällä. Joten tämmönen vähän alakuuloinen postaus tänään. Näitä aina välillä tulee ilmestymään, ja niin kuin kirjoitin sivupalkissa blogikatsaukseen, tulen käsittelemään täällä asioita ja ilmaisemaan ajatuksiani ja hyväksymään elämän sellaisena vuoristoratana kuin se on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti