Materiaonnellisuus.

Kuinka paljon vaatteita ihminen tarvitsee? Ei paljon periaatteessa. Paitsi minä. Minä tarvitsen ne kaikki hienot uudet ihanat vaatteet, joiden mainokset on kaikkialla ja joita tuhannet kaupat mukaan lukien nettikaupat pursuavat. En ole ihan varma onko asia niin, etten ole aikaisemmin huomannut kuinka paljon tavaraa kaupat tarjoavat ja kuinka paljon vaatteita tämä maailma on täynnä. Niitä on niin suunnattomasti, että niiden hinnat ovat pudonneet jo niin alas, että alemmas on vaan ilmaista. Onko niin, etten yksinkertaisesti ole kiinnittänyt aikaisemmin niin paljon huomiota alennusmyynteihin, vai onko ne oikeasti yleistynyt ihan liikaa? Melkeinpä jokaisella kauppaketjulla on nykyään koko ajan käynnissä jonkinlainen pieni alennus. Joka kaupan nurkassa on vaaterekillinen, jossa lukee SALE ympäri vuoden. Nettikauppoilla on koko ajan alennuksia, kamppanjoita ja muuta asiakkaan huomiota herättävää. Markkinointi on nyt, kyllä, parhaimmillaan täytyy sanoa. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että olen nykyään itse vaatekaupassa töissä ja kiinnitän erityistä huomiota kyseisen yrityksen ja sen kilpaillijayritysten toimintaan. Mutta olen aivan ällistynyt sillä, miten aktiivisesti ja onnistuneesti tämä yritys hoitaa markkinointipuoltaan. Melkein jokaikinen viikko tällä vaatekaupalla on jonkinlainen kamppanja tai alennus, sen mainokset on kaikkialla. Olen myös huomannut, miten suuri kilpailu vaatekaupan yrityksillä on oikeasti meneellään koko ajan. Ne alentavat vaatteitaan kilpaa melkeinpä siihen tyyliin, kuka ehtii ensin keksiä tietynlaisen kamppanjan. Yhtenä päivänäkin kävelin Aleksanterinkadulla ensiksi H&M ohi ja myöhemmin Lindeksin ohi ja niillä oli samaan aikaan käynnissä sama kamppanja, yhdellä oli "kaikki housut -30%" ja toisella "kaikki housut - 25%", jäin vaan miettimään, että kumpikohan ehti käynnistää sen ensin. 

Tämä kaikki ajatusvyöry tästä aiheesta alkoi siitä, kun menin myymään vaatteitani itsepalvelukirpputorille. En odottanut rikastuvani hurjalla summalla, otin monta asiaa huomioon ja punnitsin kaikki "puolesta ja vastaan" ennen kuin päädyin myymään vaatteitani. Valitsin tarpeeksi tunnetun ja erittäin hyvällä sijainnilla olevan kirpputorin, ja ostin sieltä pöydän kaverini kanssa puoliksi (myytiin siis meidän molempien vaatteita). Mietin erittäin tarkasti hintojani ja valitsin vaan ne vaatteet, jotka olivat erittäin hyvässä kunnossa vielä, ei siis mitään kulumia tai reikiä tai likaa. Odotin saavani ainakin pöydän hinnan verran takaisin rahaa ja vielä saman verran lisää eli odotin ainakin 40€ kaiken kaikkiaan, ei siis mitenkään kovin suuri odotus kolmesta ikea-kassillisesta vaatteita ja laukkuja. No, viikon päästä, kun itsepalvelukirpputorivuoromme oli loppunut, tulin hakemaan tavaroita ja vastaanottamaan maksun. Voitto oli minulla 2€ ja kaverillani huikeat 6€.  Eli saatiin takaisin se rahamäärä, joka oltiin investoitu siihen pöytään ja sen lisäksi saatiin yhteensä 8€ ylimääräistä. En tiedä olinko enemmän turhautunut siitä, että jouduin kantamaan kaikki pussit yhtä täysinä takaisin kotiin, vai siitä, että sain 2€ liikevoittoa. 

Luonnollisesti tämä pisti minut ajattelemaan ne syyt, miksi tavara ei mennyt kaupaksi. Olen kuullut paljon hyvää kyseisestä kirpputorista, joka kerta, kun olen sen viikon aikana käynyt kirpparilla siistimässä vähän pöytäämme myyntikuntoiseksi, huomasin, että ihmisiä liikkui ihan hyvin, eli ei siitä pulaa ainakaan. Kaverillani ja minulla on eri vaate- ja kenkäkoko, joten ei voi sanoa, että pöydästämme löytyi vaan tietynkokoisia tuotteita, jotka eivät sopineet kenellekään. Vaatteet olivat tosiaan hyvässä kunnossa. Tottakai ne eivät olleet viimeistä muotia,sillä kuka nyt myisi kuukausi sitten ostetun vaatteen, jos se on sille sopiva? Aika harva varmaan. Ja myönnetään, että ne vaatteet, jotka toin myyntiin olivat 16-vuotiaan teinitytön vaatteet (ja kauhistelen vieläkin omaa silloista tyyliäni, niin kuin varmasti teen myös 5 vuoden päästä tänhetkisen tyylini suhteen) eli eivät varsinaisesti sopisi vanhemmalle rouvalle, joita siellä sattui välillä näkemään. Eli yksi syy on vaatteiden tyyli (räikeä) ja toinen syy saattaa olla sama XS koko kaikilla vaatteillani.  Kolmanneksi syyksi keksin sen, ettei ihmiset tarvitse vaatteita. Ihan sama kuinka paljon nämä käytetyt vaatteet maksavat, vaikka sen 2€/paita, ei niitä osteta siitä yksinkertaisesta syystä, kun näitä samanlaisia vaatteita voi nykyään ostaa melkeinpä samalla hinnalla uutena tunnetuista vaateketjuista. Miksi ostaa 5€ käytetty toppi, jos sen voi ostaa samalla hinnalla alennusmyynneistä kaupasta? Koska myönnetään se tosiasia, että silloin, kun on ne suurimmat joulu- ja juhannusalennukset ja kaikki kaupat samanaikaisesti alentavat ainakin puolet valikoimastaan (Zaran tapauksessa koko kauppa), nii sieltä voi parhaimmillaan pukeutua päästä varpaisiin 30€:lla tai vähemmällä. 

Ei tommosen kanssa voi kilpailla ja laittaa omia takkejaan kirpputorilla 15€:lla (ellei ne ole oikeasti kallista merkkiä). Mutta tämä on vaan minun kokemus, en sano, etteikö omien vanhojen tavaroiden jälleenmyynti olisi mahdollista ja tuottavaa kokonaan. Olen kuullut paljon tarinoita onnistuneista myynneistä ja suurista voitoista kirpputoreilla, huutonetissä, tori.fi:ssä, facebookissa ja muissa, ja on minunkin läheiset kaverit saanut heidän tavarat myytyä. Joten ehkä minua ja kaveriani ei vaan onnistanut tällä kertaa, aion silti kokeilla vielä joskus kirpparimyyntiä, ehkäpä tällä kertaa en itsepalvelukirpputorilla vaan ihan itse paikan päällä olevana myyjänä yhden päivän ajan. Koska vaatteita täytyy saada myytyä, eihän ne uudet enää mahdu kaappiin, kun vanhat ovat tilalla. 

Siitä siirrytäänkin seuraavaan aiheeseen, eli siihen, että vaatteita on liikaa ja niitä täytyy saada vielä enemmän. Tiedän, etten ole ainoa, että meidän maailmassa se on normaalia, että kaappi on pulloillaan vaatteita. Ja tiedän myös sen, etten ole ainoa, kenellä kaappiin ei mahdu enää ylimääräistä, mutta ei ole mitään päällepantavaa. Tiedän vielä sen, etten suinkaan ole pahin tapaus, sillä muut vetävät vielä överimmin, mutta minua alkaa mietityttää kuinka pitkälle minä menen tässä vaateasiassa. Mitä sitten, kun vaatteita, joita ei käytä, eikä enää halua käyttää tulevaisuudessakaan on neljä kassillista, mutta niitä ei saa minnekkään katoamaan? Korjaan, saahan niitä viedä vaatekeräykseen ja lahjoittaa kehitysmaihin, ja niin minä olenkin joskus tehnyt, saa niitä viedä esim. H&M:ään, jolla on vaatekeräys meneillään ja saada yhdestä vaatepussista 15%-alennuskupongin. Ja on vielä sellainen vaihtoehto kuin järjestää oman pienen "kirppiksen" kavereiden kesken ja myydä/antaa kavereilleen omia vaatteitaan, jos he vaan tykkäävät niistä. Niinkin olen tehnyt. Ja silti vaatteita on jäljellä ja ne ärsyttävät, koska niitä ei tule enää käyttämään uudestaan ja ne silti vievät tilaa. 

Sitten kuulee niitä tarinoita, kun äideillä ja isoäideillä on ollut jokaista vaatekappaletta tasan yksi, juuri sen verran kuin ihminen tavitsee. Yksi talvitakki, yhdet saappaat, yksi hame kouluun ja juhlaan, yksi hattu ja kahdet alushousut + sukkahousut, joita paikattiin jatkuvasti, kun ne meni rikki. Ja niitä he käyttivät reikiintymiseen saakka jopa viisi tai kymmenen vuotta peräkkäin. Tämän jälkeen alkaa pakolla ajattelemaan oman tilanteen. Vaateita on niin runsaasti, että voisi perustaa oman pienen vaatekaupan sillä määrällä. Ja sitten, kun ostaa uuden vaatekappaleen kuulee sen "ai vielä yhdet farkut kokoelmaan, eikö niitä ikinä ole riittävästi?" tai "Tämä paita on ihan samanlainen, kun se viime kuukauden ostamasi paita". 

Minä rakastan vaatteita. En rakasta niin paljon kenkiä tai laukkuja tai koruja tai muuta kuin vaatteita, varsinkin mekkoja. Ja, ei, minulle ei riitä kaksi mekkoa, koska tykkään vaihdella niitä, koska aina mennessäni johonkin juhlaan, tykkään laittaa erilaisen mekon. En laita samaa mekkoa kaksi kertaa syntymäpäiville jos olen saman porukan kanssa juhlimassa. Enkä myöskään lähde juhliin farkuissa, en mielelläni, sillä käytän niitä muutenkin jokaikinen päivä ja olen täysin kyllästynyt kyseiseen vaatekappaleeseen arkielämässäkin. Se on minun tyhmä ominaisuus. Pidän vaihtelusta ja pidän siitä, että näytän erilaiselta. En sano, että käytän uutta mekkoa vain kerran ja sitten unohdan, käytän sitä erilaisissa juhlissa useita kertoja, eri kaveriporukoissa, sukulaisjuhlissa jne. Mutta tykkään siitä, että kun avaan kaapin, minulla on valinnanvaraa ja kaiken värisiä ja mallisia mekkoja. 

Tästä kaikesta syntyy pieni ristiriita minulle, sillä rakastan vaatteita ja haluan koko ajan uusia (enkä liioittele, KOKO AJAN), eikä asiaa helpota se, että vaatteiden hinnat ovat nykyään erittäin matalat (puhun nyt niistä tavallisista vaateketjuista, en mistään merkkivaatteista) ja omat tulot ovat korkeammat, kuin ollessani 15-vuotias ja ilman työpaikkaa. Ja kyllä, tarvitsen 10 eri mekkoa ja kahdeksat farkut. Joku voisi sanoa nähdessään farkkuhyllyni, jossa on tosiaan kahdeksan farkkuparia, että mihin tarvitsen 8 samanlaista farkkua. Mutta kun ei ne ole samanlaiset, niiden yhdistävä tekijä on se, että ne kaikki ovat slim fit pillifarkut. Mutta ne on eriväriset, erisävyiset, eripituiset, erihintaiset, erilaatuiset, niillä on erilainen vyötärömalli, korkea, matala, taskut, ei taskuja jne. Ja ne sopivat erilaisten vaatteiden kanssa yhteen. Tullessani kauppaan ja nähdessäni minua kiinnostavan vaatteen ajattelen, kyllä, tarvitsenko sitä. Ajattelen monta kertaa ja mietin heti minkä kanssa sitä voi laittaa ja mihin tilaisuuksiin. Mutta en yleensä saa sitä "en tarvitse" vastausta itseltäni...Loppujen lopuksi käytän vaatteitani, vaihtelen niitä päivittäin. Ja jokaisen kaapissa on varmasti niitä vaatekappaleita, joita ei tule käytettyä usein, mutta niitäkin tarvitsee! Selittelyä kaikki, tiedän. 

Miettiessäni tätä kaikkea vaatemäärää tulee välillä erittäin syyllinen olo siitä, että niitä kerääntyy turhaan eikä enää keksi mihin niitä laittaa parin vuoden päästä. Tulee myös aika pinnallinen olo. Materiaonni. Ainoa keino, mitä keksin siihen, että voisin edes vähän yrittää hallita itseäni ja vähentää tavaran määrää on se, että rupean katsomaan kolme kertaa tarkemmin, mitä ostan, mihin tarvitsen sitä ja pääasiana tulenko käyttämään sitä vielä kahden vuoden päästä ja tykkäämään siitä. Eli quality instead of quantity. Pitkäkestoisia vaatteita, ei trendejä, vaan tyyliä, ajattomuutta, vaatekappaleita, jotka ovat klassisia ja joita voi käyttää vaikka muoti muuttuukin. Näissä asioissa minun täytyy petrata. 

Tuli ihan mahdottoman pitkä kirjoitus, ja ajatuksia virtaa päästä vielä enemmän, koska tästä aiheesta voisi puhua loputtomiin ja liittää tähän kirjoitukseen myös se ympäristövastuullisuuden näkökulma jne, mutta en jaksa enää kirjoittaa, enkä usko, että kukaan jaksaa lukea siellä ruudun toisella puolella tätä niin pitkään, joten lopetan suosiolla tähän :) 

Kuvien vaatteet: farkut-H&M, takki-Mango, hattu -H&M, kengät H&M, neule H&M