6.10.2014 oli sen verran tärkeä päivä, että silloin syntyi ihanin, ihmeellisin ja söpöin karvapallero, joka täydentää nyt meidän pientä perhettä ja piristää arkea. Tasan kuukausi sitten Joulun aaton päivänä tämä suloinen kissanpentu saapui meidän luokse melkein kolmen kuukauden ikäisenä.
Olen ehdottomasti kissaihmisiä. Olen aina tykännyt kissoista, mutta ei ollut suunnitelmissa ottaa kotiin sellainen, vastuu ja tietynlaiset rajoitukset nimittäin pelotti aika paljon. Pieni olento olisi täysin minun vastuulla, sidoksissa minuun koko elämänsä ajaksi. Myös kiintymys lemmikkiin pelotti (ja pelottaa vieläkin) jonkin verran. En ole myöskään omistanut kotieläimiä aikaisemmin.
Jossain vaiheessa,kuitenkin, päätettiin poikaystävän kanssa, että haluttaisiin kissan sittenkin ja juuri sopivasti kaverin kissalla syntyikin pikkuinen brittiläinen lyhytkarva kissanpentu, joka luvattiin meille. Nimeä ei pitkään mietitty,kun poikaystävä ehdotti Coco-nimeä. Tykkäsin siitä ja voin todeta nyt, että se sopii tälle pienelle pallerolle täydellisesti, vaikkapa pelkästään sen takia, että se on suklaan värinen :)) Väristä sen verran, että se tuli yllätyksenä, sillä pennun äiti on harmaa (tai sinisiksi niitä kutsutaan), niin kuin suurin osa brittiläisistä lyhytkarvoista, isä taas on punainen. Mutta Cocosta tuli ruskea, valkeilla raidoilla, ja hyvä näin :)
Pieni olento on hyvin kotiutunut, ilman mitään ongelmia ja tekee nyt arjestamme kiinnostavamman ja positiivisemman. Voi sitä energian määrää ja leikkimielisyyttä, mitä siltä löytyy. Aina jaksaa naurattaa :) Myönnän, että olen ihan totaalisen heikkona siihen ja lellin sitä ihan liikaa. Annan sen aina tehdä kaikkea, kun poikaystävä, taas, yrittää kouluttaa sitä ja opettaa sille kuria :D
Iloitsen nykyään siitä, että kotiin tullessani pieni Coco on aina vastassa ovella, että herätessäni sekin herää ja alkaa murista tyytyväisenä ja tulee luokseni silitettäväksi, että aina, kun huutaa "Coco tule tänne" se rientää heti paikalle jostain toisesta huoneesta ja siitä, etten ole yksin, vaikka poikaystävä olisi poissa kotoa :)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
6.10.2014 was the day a little fluffy miracle was born. Exactly a month ago on Christmas Eve this cute kitten moved in to live with us at age of almost three month and is now a big part of our everyday lives.
I'm definitely a cat person, I mean, I love cats because of their cuteness and fluffiness. Still it wasn't in my plans to have my own cat, because I was scared of responsibility and some kind of restrictions. It was scary to think, that I would be responsible for someones life, someone would actually depend on me.
At some point, however, we decided with my boyfriend, that we want a cat, after all. In few month my friend's cat had a kitten, which was promised to us. The name was decided quite fast. My boyfriend came up with Coco and I liked it :) I can also say now, that it suits this particular little kitten very well in all ways :)
So, Coco is a cute little chocolate-colored British Shorthair kitten :) His color came actually as surprise, because his mother is gray (or blue as they are called) , while the father is ginger. But Coco turned out brown with white stripes, and he is perfectly handsome that way :)
I have to admit that I am totally in love with this kitten and I always spoil him, while my boyfriend, on the other hand, tries to train him and teach the discipline :D But how can you be mad at someone who is that cute? It's nearly impossible, when he gives u that cat look, which Puss in Boots has in Shrek movie :DD
Nowadays I am happy when I come home and little Coco is always greeting me at the door, and
when I wake up and he wakes up at the same moment and starts growling with satisfaction. I like that whenever I shout "Coco come here," he runs to me, and that I am not alone and have someone to cuddle with even when my boyfriend isn't at home :)))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti