Coat - BikBok, Sweater - H&M, Jeans - Zara, Bag - Zara, Sneakers - Nike
Käytiin muutama päivä sitten mummin kanssa taidenäyttelyssä Sinebrychoffin taidemuseossa tutustumassa venäläisten 1800-luvun mestareiden taideteoksiin. En harrasta melkein ikinä näyttelyissä tai museoissa kiertelyä, ehkä kerran vuodessa. Edellisen kerran tuijottelin maalauksia kesällä 2015 Pietarin Eremitaasi palatsissa. Muistan yrittäeni pysähtyä jokaisen maalauksen kohdalla ja katsoa tarkkaan kaikki yksityiskohdat, ymmärtää sitä, elävöityä siihen ja painaa mieleen kaikkien maalauksissa esiintyvien ihmisten kasvot ja nimet. Muutaman salin jälkeen luovutin siihen, että Eremitaasissa on tuhansia maalauksia, ja ihminen, joka ei ole kovin perehtynyt taiteeseen ei voi millään muistaa kaikkea mitä sen palatsin seinässä roikkuu, ei edes murto-osaa siitä. Muutaman salin päästä en enää edes lukenut kuvissa esiintyvien kreivien, kuningattatien, prinssien ja kirjailijoiden nimiä. Totesin myös itselleni, ettei se ehkä ole niin olennaista tässä. Keskityin sen sijaan tutkimaan palatsia, joka on itsessään kukn taitava maalaus kaikkine yksityiskohtine. Rakastan katsoa kaunista arkkitehtuuria ja sitä Eremitaasissa riitti vaikka koko päiväksi. Pysähdyin ihmettelemään huoneiden kauniita kattoja, lattioita, seinätapetteja sekä antiikkihuonekaluja. Ne tekivät minuun suuremman vaikutuksen. Muistelen vieläkin henkeäsalppaavaa "kultaista huonetta", joka oli kirjaimellisesti katosta lattiaan ja seiniin kultaisen värinen. Sitten upea punainen huone ja täydellinen valkoinen huone, jonka hieno katto kattokruunuineen oli mielestäni vaikuttavin näky koko palatsissa.
Sinebrychoffin talo ei tietenkään itsessään vedä vertoja Ermitaasille ja sitä onkin remontoitu ja nykyaikaistettu niin, että mm. kattokoristeet on tapettia. Näyttely itsessään oli aika pieni, mutta toisaalta siihen ehtii tutustua rauhassa ja oikeasti painaa mieleen nimiä ja tunnettuja teoksia. Tutustuin yhteen itselleni uuteen maalariin Repiniin, jonka teokset olivat mieleeni. Muut nimet muistini ehtii pyyhkäisemään pois muistilevyltä.
Yksi nimi minulle oli tuttu entuudestaan. Ivan Aivazovskin nimen tiedän lapsuudesta saakka. Tutustuin taiteilijan teoksiin vielä lapsena Ukrainassa, kun käytiin isovanhempien kanssa Aivazovskin taidegalleriassa Feodosijassa. Aivazovskij on tunnettu meren taiteilijana, sillä suurin osa sen maalauksia käsittelee merta. Minulle se on erityisesti mieleen, sillä rakastan merimaisemia todella paljon. Ukrainassa asuvien isovanhempieni asunnossa roikkuu seinällä isoisäni piirtämä merimaisema, jota ihailin aina lapsena. Isoisä on taidesielu ja on aina maalannut. Eri ainkakautena hän olisi varmasti menestynyt taidemaalarina, jos niin haluaisi, sillä esimerkiksi kyseisen seinässä roikkuvan merimaiseman voisi hyvinkin sekoittaa Aivazovskin maalaukseksi. Hänen nuoruudessaan siihen aikaisessa Neuvostoliitossa pienessä Ukrainan kaupungissa ei kuitenkaan olisi ehkä ollut mahdollista menestyä taiteilijana, piti tehdä "oikeita" töitä ja elättää perheensä. Myös Suomessa asuva isoäitini harrastaa maalaamista ja onkin taitava tekemisissään. Hänen asuntonsa on täynnä kauniita pastellisisävyisiä kukkamaalauksia koristelemassa seiniä ja hyllyjä.
Isoisän ja isoäidin taidot eivät valitettavasti siirtyneet minulle geenien mukaan. Tai todella pieni murto-osa saattoi siirtyä. Pienenä tykkäsin piirtää (kuten monet muut lapset) ja äiti vei minut jossakin vaiheessa maalauskouluun, jossa taisin olla ehkä vuoden. Tylsistyin piirtämään sitä, mitä opettaja antoi tehtäväksi piirtää ja pyysin äitiä lopettamaan harrastuksen. Näin 15 vuotta jälkikäteen ajateltuna se oli kyllä minulta tyhmä veto, sillä nyt toivoisin osaavani piirtää, olisi tulevan ammattini kannalta mm. hyödyllistä. Tiedän, kyllä, ettei ole liian myöhäistä alkaa piirtämään ja jokainen voi kehittyä jos harjoittelee ja tekee sen eteen töitä, mutta tiedän myös, etten tule jaksamaan opettelua enää tässä vaiheessa. Ehkä pärjään ilman tätä taitoa ja keskityn kehittämään muita asioita.
Taidegallerioissa toivoisin tosin käyväni useammin ja aionkin tehdä tähän asiaan parannuksen. Suunniteltiin jo isoäitini kanssa sellaista päivää, jolloin käytäisiin läpi useampi taidenäyttely läpi saman päivän aikana. Niitä kuitenkin löytyy Helsingistä tarpeeksi, pitää vain ehkä etukäteen tutkia hieman paikkoja:)
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
This week on a sunny Wednesday I visited an art gallery. We went to Sinebrychoff's museum in Helsinki to see some works of famous Russian painters from 1800 century. I really enjoyed our visit, since we don't do this kind of things often and it's nice to do something unusual once in a while :)
I enjoyed most the works of Ivan Aivazovski, whose name I'm familiar with since my childhood. My grandpa introduced me to this famous painter when I was 7 or 8 years old while we were in Ukraine visiting Aivazovski's art gallery in Feodosija. He paints mostly the sea views and that's why I like his art. The sea has always been close to my heart and I enjoy watching it.
There is a painting of the sea hanging on the wall of my grandparents' apartment in Ukraine and it's painted by my grandpa, who is a really talented painter. I remember him painting all the time when I was a child. Unfortunately he never made a living out of painting, so it stayed thought years as his hobby. My grandma is also a good painted, although she paints in completely different style than grandpa. Her apartment is filled with beautiful self made pastel paintings of flowers. Unfortunately I didn't quite get a gift of painting through genes. Would be really cool to be good at painting, also quite useful for my future profession.
Visiting an art gallery (or museum) made me think of why don't I do that more often. So I promised myself to do better in this. Have to plan some day for visiting art galleries, maybe more than one on a same day, we'll see :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti