Tyylikriisi. Minulla on nyt meneillään sisäinen ristiita. Ja se saa minut hulluksi! Ja tämä kyseinen ristiriita on niin ristiriitainen, että en edes osaa esittää sitä tänne oikeissa sanoissa.
Rakastan muotia yli kaiken, seuraan päivittäin kymmeniä muotiblogeja, selaan Pinterestin ja Instagrammin kuvia tuntikausiin, käyn vaatekauppojen nettisivuilla (ja muutenkin vaatekaupoissa) melkein päivittäin, luen lehtiä ja kaikesta siitä saan niin paljon inspiraatiota ja ideoita, joita tekee mieli toteuttaa heti. Ongelma on siinä, että sen kaiken keskellä menetin minun tyylin. Tai sitten en ikinä löytänytkään sitä. Olen aina käynyt sisäisiä taisteluja mielessäni pukeutumisen suhteen, välillä on tehnyt mieli pukeutua naisellisesti, välillä sporttisesti, välillä tuli joitakin hipsterityylin vivahteita jne. Ja en oikein tiennyt ikinä mihin minä kuulun, mikä on minun tyylini. Kaikesta eniten kuitenkin vihaan tylsää ja tavallista pukeutumista. Ja siinä on ristiriita, sillä en ole aikaisemmin ikinä uskaltanut pukeutua rohkeasti ja näyttää erilaiselta. Pukeutumistyylini on nimenomaan tavallinen. Sama kuin miljoonilla muilla tavallisilla ihmisillä. Valitsen aina sen tutun ja turvallisen vaihtoehdon ja huomaan vasta sen jälkeen, kuinka minunlainen ja jotenkin tylsä kyseinen vaatekappale on.
Toisaalta tykkään pelkistetystä tyylistä, yksivärisistä vaatteista, joita on helppo yhdistää kaikkeen sekä tavallisista linjoista ja leikkauksista. En oikein ole ekstravagantin ja kovin erikoisten näköisten vaatteiden ystävä. Koska less is more. En myöskään suosi yhtäan ristiriitoja pukeutumisessa. Muistan, kuinka järkyttynyt olin, kun kaduilla alkoi näkyä bleisereitä yhdistettynä lenkkareihin. Mielestäni se oli niin epäsopivaa ja hirveän näköistä juuri sen ristiriidan takia. Koska minun päässäni bleiserit sopivat vain ja ainoastaan korkokenkien, maksimissaan balleriinojen kanssa. Naisellinen bleiseri, naiselliset kengät, niin se menee. Nyt se tosin on jopa minun silmissäni ihan normaalia, ja usein sitä näkeekin: bleiseri ja conversit.
Ihailen Gossip Girl:istä tutun Blair Waldorf:in (jota olen useasti maininnut täällä blogin puolella) tyyliä, se on esikuvani. Haluasin kopioida koko hänen vaatekaappinsa sisällön itselleni. Kaikki, mitä hänellä on päällään on täydellisesti yhteensopivaa, naisellista, huoliteltua, eleganssia, sopivasti klassista, mutta silti muodikasta ja kontrastista. Toinen esikuva pukeutumisessa on Audrey Hepburn. Haluaisin ehdottomasti elää hänen ajassaan ja pukeutua joka päivä hienoihin mustiin mekkoihin, ja hattuihin, ja helmiin, ja korkokenkiin. Myös Miranda Kerrin huoleton ja tyttömäinen, mutta silti aina tyylikäs tapa pukeutumisessa on lähellä minun ymmärryksiäni tyylistä.
Valitettavasti, vaikka kuinka haluaisin käyttää kauniita mekkoja, hameita ja korkokenkiä, joita minullakin riittää, täytyy tunnustaa, että en voisi kuvitella itseäni semmosessa Blair Waldorf tyylisessä mekossa tai hameessa koulussa. Vaatevalintakysymyksessä on aina mukana ympäristö, menot sinä päivänä sekä varsinkin Suomessa sääolosuhteet. Tulenko olemaan paljon liikkeellä tänään? Menenkö töihin? Haluanko erottua pukeutumisellani koulussa? Sataako ulkona vettä tai lunta? Kaikki nämä vaikuttaa siihen, mitä laitan päälle. Töihin pitää laittaa mukavat kengät, jos ulkona on kylmä, pitää laittaa tietynlainen takki, ja sitten takkiin pitää miettiä sopivat kengät jne. On se helppoa kesällä, kun on yhdet nudet ja yhdet mustat balleriinat, jotka sopivat aina kaikkeen ja joita voisi periatteessa käyttää koko kesän. Sitten vaan laitetaan yksi mekko päälle, balleriinat, ja ehkä pari korua ja voila, onnistunut asu. Mutta, mitäs minä siitä rupean selittämään, kun kaikki sen tietävät muutenkin.
Viime lauantaina illalla, olin menossa poikaystäväni luo, ja yrittäessäni päättää, mitä laittaisin päälle, mielessäni pyöri edellämainitut kysymykset ja kaikenlaiset muotiasukuvat. Asun valitsemiseen meni puolitoistatuntia, joista suurin osa meni siihen, että tuijotin vaatekaappia ja sen sisältöä ilman minkäänlaista toimintoa. Puolitoistatuntia! Minulla ei ikinä mene niin paljon aikaa näin helppoon asiaan. Lopulta ärsyynnyin niin paljon siitä, kun en osannut päättää yhtään mitään, että luovutin täysin pukeutumisen suhteen. Päälle päätyi lenkkarit ja yli-iso muodoton villapaita leggingsien kanssa. Kruunasin asun klassisella mustalla villakangastakilla. Siitä tuli yksi epäonnistuimmista asuista ikinä, no onneksi lenkkarit ja villakangastakit ovat näkyneet aika paljonkin katumuodissa viime aikoina, voin ajatella, että yritin kopioida fashionistoja tiedostamatta sitä. Tälläisessä kombinaatiossa olenkin liikkunut nyt 4 päivää, sillä en vieläkään ole löytänyt kadonnutta tyyliäni. If someone sees it bring it back to me, please :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti