Viime aikoina elämäni on ollut aika kiireistä, yhtäkkiä kolmelle viikolle kasaantui kaikki maailman asiat, joita pitää hoitaa ja yhdessä vaiheessa taisin jopa stressata hieman, että mitäköhän tästä tulee, kun en ole pitkään aikaan jo elänyt tälläisessä kiireessä. Piti vähän muistella, miten hoidetaan asiat järjestyksessä ja rutiininomaisesti. Teen aina itselleni tämän saman ongelman, istun kaksi kuukautta ilman tekemistä ja sitten yhtäkkiä huomaan, että on viisi projektia tekemättä, kaksi raporttia, ja 8 koetta edessä. Siinä vaiheessa alkaa myös toimimaan Murphy's law, ja samaan aikaan sattuu muutkin asiat, jotka ei välttämättä olisi tullut muuten.
Viime viikko oli minulla niin kaoottinen, etten ole edes viittinyt ottaa työvuoroja vastaan, koska tekemistä riitti ilman sitä. Kaksi koetta keskellä viikkoa ja 3 raportin palautus on aika iso juttu yhdelle viikolle. Tosin yleensä suoriudun paineen alla paljon paremmin, kuin yleensä. Tällä viikolla se ei kuitenkaan onnistunut niin hyvin ja parin raportin palautus menikin minulla vähän myöhemmäksi.
Tänään oli yksi niistä progressiivisista päivistä, kun jaksaa tehdä asioita. En tiedä oliko se auringon ja lisääntyneen valon vaikutus, mutta tänään otin itseäni niskasta kiinni ja tein päivästäni hyödyllisen. Heräsin ajoissa varhain aamulla ja luin pari tuntia päivän kokeeseen, myöhemmin kokeessa tuli sellainen tunne, että saatan jopa pärjätä hyvin siinä, kokeen jälkeen minulla oli 4 tuntia vapaata aikaa ennen seuraavaa tuntia, jolloin kirjoitin 8 sivua työhyvinvoinnin raporttia ja myöhemmin päivän viimeisellä tunnilla jaksoin jopa keskittyä ranskan tunnilla ja tehdä muistiinpanoja. Kotiin tultuani siivosin keittiön, tein ruokaa ja pesin pyykit ja vasta kaiken tämän jälkeen saatoin rentoutua illalla eritäin hyvällä omatunnolla. Olen viihdoin ja viimein myös oppinut sen, että kannattaa nousta aikaisin ylös, koska silloin päivä on pitkä ja jaksaa tehdä asioita paremmin. What happened to me? Lisää tälläisiä päiviä, ehdottomasti!
Tälle viikolle olen ottanut pari työvuoroa, joten pääsen vihdoinkin tekemään työtä kouluhommien ohelle, ajattelin kuitenkin tarkasti, ennen sitä, sillä tällä hetkellä koulu on tärkeimmillään. Perjantaina minulla on viikon toinen koe ja suurin osa huomisesta päivästä ja torstaista menee siihen valmistautumiseen. Lauantaina illalla on suunnitteilla vähän mieluisampaa ohjelmaa, sillä aiomme juhlia kaveriporukan kanssa minun ja kaverini yhteiset syntymäpäivät ja pitää samalla kauan odotettua tyttöjeniltaa. Ja sitten taas alkaa kokeisiin lukeminen, sillä ensi viikolla niitä on neljä (!!).
Tälläistä ohjelmaa viime aikoina. Kun avasin tänään blogini ja painoin "uusi teksti"-nappulaa, päässäni oli ihan eri aihe, mistä piti kirjoittaa täällä, vähän suurempi asia elämässäni ja uusi innostuksen kohde, jonka halusin esittää täällä. Päädyin, kuitenkin, kirjoittamaan tänään tälläistä vähän kevyempää tekstiä. Ehkä se oli alitajuntani, joka halusi vaan purkaa ajatuksia täällä, sen sijaan, että kirjoittaisi vakavemmasta aiheesta. Minua harmittaa valtavasti, että minulla on paljon postausideoita ja aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta usein niihin joko ei riitä aikaa, tai ei riitä voimia enää kirjoittaa, tai se flow on mennyt. Kirjoitan parhaiten, nimittäin, silloin kun olen innoissani jostakin asiasta tai jos jokin asia saa muuten vaan tunteeni pinnalle/koskettaa minua. En, siis, pysty tuottamaan järkevää tekstiä, silloin kun mietin, että "nyt kirjoitan tästä aiheesta, josta olen kauan halunnut kirjoittaa", enkä pysty kirjoittamaan kirjoituksia valmiiksi ja ajastamaan niitä. Toisaalta, tarviiko minun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti