Minä en värjää hiukseni. Enkä leikkaa. Siihen on muutamia syitä ja periatteita, joista yksi on yksinkertaisesti se, että tykkään hiusväristäni, hiusten pituudestani ja kiharoistani. Olen pysynyt luonnollisella linjalla 18 vuotta, jonka jälkeen värjäsin ne pari sävyä tummemmiksi. Se näytti suht hyviltä, ei paremmalta kuin oma väri, mutta ei pahalta. No, väri lähti jonkun ajan päästä pesuissa ja hiusten kasvaessa. Ja siitä lähtien kolmeen vuoteen en olekaan tehnyt hiuksilleni yhtikäs mitään. Paitsi kuukausi sitten.
Olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta hiusten vaalentamisesta. Miltä näyttäisin vaaleampana? Miten hiukseni reagoisivat muutokseen? (minulla on varmaan maailman herkimmät hiukset, jotka kostavat heti kaikki lämpökäsittelyt kaksihaaraisuudella, kuivumisella, tippumisella jne.). Kunnes lopulta uteliaisuus vei voiton epävarmuudelta ja marssin suoraan kampaajan tuoliin. Tän näköisenä tulin sieltä ulos.
Totuushan on se, että olen aina salaa kuolannut vaaleiden hiusten perään ja unelmoinut omistavani Tähkäpää-tukan. Minusta oli erittäin epäreilua, että sekä äitini, että mummini ovat luonnostaan blondeja. Pienenä olin niinkin toivoton, että melkein "vaalensin" kutrini liimalla. Onneksi tajusin kysyä äidiltäni lupaa, enkä saanut aikaiseksi pahempaa vahinkoa. Myöhemmin halusin kokeilla hiusvaahton värjäysvoimaa, mutta sain kuulla ettei sekään auta.
Haluan korostaa vielä kerran, että minulle hiustyylin muutos on äärimmäisen iso asia, vaikka tekisinkin vain raidat. Annoin kampaajalle suht vapaat kädet ohjeena vain se, että haluan vaaleamman tukan ja esimerkkeinä muutama hiuskuva Pinterestistä. En tiennyt mitä ajatella nähdessäni lopputuloksen. Hämmästyin täysin nähdessäni itseäni NÄIN vaaleana. Ensimmäisinä minuutteina en osannut päättää pidänkö vai enkö. Kotimatkalla seurasi "mitä olen tehnyt kauneille hiuksilleni"-vaihe, jonka jälkeen kotona päästin muutaman kyynelen (lue: hysteerinen itku) hiusteni kunniaksi ja soitin nyyhkytyspuhelun kaverille, joka lohdutti sanomalla "kyllä sinä niihin totut, ja lyödäänkö vetoa, että tykästyt niihen loppujen lopuksi niin paljon, että värjäät lisää".
Sopeutuminen muutokseen vei seuraavan viikon, jolloin hypähtelin ihmeissään jokaisesta peilikuvastani uuteen hiustyyliin tottumattomana. Ja sitten seurasi minulle tyypillinen reaktio. Sen jälkeen, kun olen kauhistellut, valittanut sekä säälinyt iseäni ja hiuksiani, rakastuin niihin. Aina sama. Riippumatta siitä, mikä uusi asia on kyseessä, minä torjun sen aluksi ja sitten päätän, että se on paras asia, mitä on keksitty. Pätee muotiin, tekniikkaan, hiustyyleihin, ja muihin innovaatioihin. That's just me.
Muutoksesta on nyt yli kuukausi ja juuret on jo jonkin verran kasvaneet, joten kohta täytyy taas varata aika kampaajalle (vielä yksi syy, miksi en värjää hiuksiani, ne pitää ylläpitää sen jälkeen). Päätin, että haluan pitää vaaleat hiukset, ja tehdä ehkä enemmän raitoja, ehkä samansävyisiä, ehkä hiukan tummempia. Kaveri oli oikeassa =)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
I never dye my hair. Ever. I also hate cutting them, because of my obsession for long beautiful hair. The reason for me not dyeing my hair is simply that I really like my own hair color and don't see why should I change it, if it fits me well. I have dyed my hair into dark brown once, when I was 18, but never since then. Until now.
I have been thinking about changing myself into blonde for a while (like half a year :D), but have been fearing that too much. How would I look? Would it suit me? How would my hair react to change? Finally a month ago curiosity overcame fear. So I marched to a hairdresser the next day and came out looking like this.
The truth is that I have always secretly craved for blonde hair and dreamed to look like Rapunzel. In my opinion it was very unfair that my mother as well as my grandmother have naturally blonde hair. When I was small, I was so desperate I almost "dyed" my hair with a bottle of glue. Fortunately, I realized to ask my mom for a permission, so there haven't been done any damage. Later I wanted to try the dyeing powers of my moms styling mousse, but I heard that does not help either. Dammit.
I want to emphasize once again that for me hair style change is extremely big thing. I didn't give my hairdresser any specific instructions, only that I want lighter hair and a few pics from Pinterest. I did not know what to think when I saw the final result. I was shocked when I saw HOW light my hair was. The first few minutes I could not decide whether I liked it or not. Then on my way home I had the "what have I done to my hair"- kind of phase. After that at home I let a few tears out (read: hysterical crying) in honor of my hair, and had called a friend who comforted me by saying "you get used to them, I bet you will even fall in love with them after a while". And I did =D Typical me. After a week of being surprised every time I saw myself in a mirror. Now I'm perfectly satisfied and want to do more blonde highlights next time I go to a hairdresser =)
Outfit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti