Nyt tuli poistuttua omalta mukavuusalueelta ja oikein kunnolla. Olen aikaisemminkin avautunut jonkin verran hiushistoriastani täällä blogissa. Se on aika lyhyt ja tylsä: värjäsin ensimmäisen kerran tukkani 18-vuotiaana pari astetta tummemmaksi. Tämän jälkeen en ole tehnyt mitään tukalle, se oli perus ruskea ja tarpeeksi pitkä ja minä tykkäsin siitä sellaisena. Puoli vuotta sitten sain päähänpiston ja päätin laittaa blondit raidat. Itkin samana päivänä puhelimessa kaverille, siitä kuinka olen nyt liian blondi ja se kaduttaa =D Kaveri lohdutteli, nauroi ja ennusti, että tulen vielä tykkäämään niistä ja värjään lisää myöhemmin. Puolen vuoden päästä päätin, että juurikasvu on järkyttävä, enkä halua palata brunettijoukkoihin vielä, joten tästä seurasi lisää raidotusta hiuksiini (tällä kertaa ilman itkua xD). Kävin kampaajalla, siis, n. viikko sitten freesaamassa tukkaa.
Tähän väliin täytyy kertoa toisesta asiasta, josta en tainnut vielä blogissa mainita. Noin vuosi sitten pääsin erään mallitoimiston listoille. Silloin mallitoimisto oli vasta aloittamassa toimintaansa ja heillä oli tulossa muotinäytös, johon minut poimittiin kadulta mukaan. Siitä lähtien olenkin roikkunut toimiston listoilla. Paljon keikkoja ei ole tullut tehtyä, enkä ole odottanut (enkä vieläkään odota) mitään uranousua tai ammattia kyseisestä alasta. Pidän sen enemmänkin satunnaisena harrastuksena ja vaihteluna elämään, enkä vie haaveitani kovin pitkälle. Mallimaailma on kuitenkin sen verran valikoiva, ettei oma persoonani ole ehkä se potentiaalisin vaihtoehto alan markkinoille mm. pituuteni ja ehkä vähän ikänikin puolesta. Pituus pyörii siinä 171cm maissa (mikä ei kuulemma riitä) ja ikää on jo yli 20 eli aika eläkeläinen olen, jos tolla alalla vasta aloitan =D Muistan vieläkin, kun joskus nuorempana teininä marssin eräälle toiselle mallitoimistolle kokeilemaan onneani ja siellä sanottiin, että tolla pituudella pitäisi näyttää vähintäänkin Kate Mossilta päästääkseen malliksi. Sen jälkeen en olekkaan kummemmin asiaa ajatellut =D
No nyt olen kuitenkin pariin näytökseen ja kuvauksiin osallistunut. Ja vaikka en vieläkään odota mitään suurta menestystä ja suhtaudun asiaaan aika realistisesti ja rauhallisesti, pienen pieni toivon murunen saattaa sisälläni oleskella :) Satunnaiset keikat piristävät arkea ja tuovat sitä monipuolisuutta ja jotakin uutta elämään.
Ja nyt siihen mukavuusalueelta poistumiseen. Sitä en kovinkaan usein tee mielelläni, enkä puhu nyt pelkästään hiuksista. En pidä mistään radikaalista, ja olen huomannut, että olen aina keskellä. Olen sitä perus valtamassaan sulautuvaa tyyppiä, aika tylsä ja banaali. Katson samoja ohjelmia kuin muut, pukeudun samalla tavalla kuin ikäryhmäni muut nuoret naiset, kuuntelen sitä NRJ:n perusmusiikkia, en harrasta mitään erikoista, haavailen samoista asioista, mistä muutkin, ostan niitä tuotteita, mitä mainostetaan paljon jne. Tuntuu kuitenkin, että olen aina havainnoinut asian ja taistellut sisäisesti sen kanssa, joskus jopa huomaamatta alitajunnan tasolla. En ole sitä aikaisemmin huomannut, mutta jälkikäteen ajateltuna näen niitä pieniä asioita, joita olen itsessäni yrittänyt parantaa. Olen aina yrittänyt nostaa omaa itsetuntoa ja itsevarmuutta. Ja huomasin, ettei siihen ole parempaa keinoa kuin omalta mukavuusalueelta poistuminen ja uusien asioiden kokeminen. Omalla kohdallani esiintyminen tanssi-,laulu-, ja näyttelyharastusten kautta on lisännyt itsevarmuutta. Se on auttanut myöhemmin näiden harrastusten päätyttyä mm. koulussa ja työhaastatteluissa sekä muissa tilanteissa, joissa pitäisi edustaa itseään muiden edessä. Kouluesitelmät sujuvat huomattavasti paremmin ja nykyään melkein kokonaan ilman jännitystä.
Tänään hiukseni kokivat taas muutoksen. Eilen illalla sain tietää päässeeni muutamaan ympäri Suomea järjestettävään muotinäytökseen, johon haettiin castingin kautta hiusmalleja. Olen suhtautunut hiusmallihommiin aina epäluuloisesti ja negatiivisesti, enkä ole ikinä lähtenyt näihin mukaan, sillä koen epämukavaksi sen, että joku saa tehdä hiuksilleni mitä haluaa ja minun täytyy vain luottaa siihen. En mene mielellään leikkaamaan hiuksiani (ikinä) ja malli on pysynyt samana varmaan koko elämäni ajan. Mä rakastan pitkiä tasaisia hiuksia, se on minun juttu. Kuten aikaisemmin mainitsin, en ole kovinkaan helposti taivunut värjäykseenkään ikinä, paitsi tänään. Tänään tapahtui siis jotain itselleni täysin odottamatonta. Nimittäin sain tänä aamuna tietää, minkä kohtalon tukkani saa, vietin 7 tuntia studiolla, koin neljä kertaa värjäyksen päivän aikana ja sain lopputuloksena laventelin väliset (eli pastellin violetit) hiukset. Minä, joka EI tykkää mistään radikaalista, omaan nyt violetit hiukset, jotka minun tulisi kantaa noin kuukauden ajan. Jos tämä ei ole ironista, niin en tiedä mikä on :D Paras kohta tässä kaikessa on siinä, että tyttö, joka itki saatessaan ekan kerran elämässä vaaleat raidat puoli vuotta sitten, ei päästänytkään kyyneleitä tänään =D WHAT? Mä olin ihan sujut asian kanssa ja uskallan antaa itselleni pisteet tästä pienestä sisäisestä voitosta :))) Otan sen tälläisenä pienenä arjen piristyksenä. Kerran sitä eletään, niin milloin muulloinkaan värjäisin hiukseni violetin värisiksi? =D
In English
I have a new hair colour! And I'm really surprised that I'm okey with it even though its purple=D Obviously it wasn't my choice since I'm not quite that kind of a person who just goes with it and dyes her hair into that radical colour. I'm don't like standing out from the crowd that much and usually I'm just like everybody else:D I also have a really short and boring hair history, since I've dyed my hair maybe three times in my whole life, and two of them were just blonde hair stripes, so not big deal, I like it more natural. But this time I had been picked as a hair model (can u say that?) for a few fashion shows organized in five different towns in Finland. And I found out this morning what colour my hair will be so it was kind of fast and spontaneous decision to make =D But I still made it, went out of my comfort zone! So I'm little bit proud of myself, because changing a hair colour to purple may be a small thing to somebody, but it ain't that for me for sure :DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti