como estas? eiku... Comment allez-vous?

Taisin ottaa vähän liikaa kieliä opiskeltavaksi. Ei sillai, että tajusi sen vasta  nyt, mutta nyt se vasta näkyy kunnolla. Tällä hetkellä olen tekemisissä kuuden kielen kanssa, joista osaan puhua kunnolla vain kolmella. Äidinkielen venäjän lisäksi suomi on tietenkin toinen kieli, jota puhun ja englanti kolmas. Luulisi, että pärjää näillä kolmella, mutta ei, piti ottaa vielä ruotsi, espanja ja ranska, jotta elämä ei varmasti olisi helppoa...

No...nyt mä sit istun täs espanjan jatkokurssilla ja turhaudun siitä, että aina ku pitää tehdä paritehtävä ja puhua espanjaa, mieleen tulee kaikki muu paitsi espanja. Ja vielä aika mielenkiintoisessa järjestyksessä, ensiksi ranska (koska heti espanjan tunnin jälkeen mulla on ranskan koe), sitten ruotsi ja sitten englanti...Ja ehkä vasta näiden jälkeen se oikea sana espanjaksi. Onhan se imarteleva ajatus, puhua/opiskella kuutta kieltä, mutta on se vaikeaa...

Mun ongelma kielissä on se, että kun aloitan uuden kielen opiskelun olen erittäin innoissaan ja mun innostus jatkuu n. 3-4 ensimmäistä kurssia, sitten kun kieli alkaa luonnollisesti vaikeutua innostuksenikin kummasti katoaa jonnekin...Näin tarkalleen kävi espanjalle. Opiskelen sitä neljäs vuosi ja ei enää yhtään jaksa innostua siitä kieliopista ja muista turhauduttavista asioista. Silti, ei sitä voi lopettaakaan, koska on käynyt n. 13 kurssia ja minkä takia, jotta voisi lopettaa sitten? Ei  näin.

Pelkäänpä, että ranskallenikin, jonka takia olen niin innoissaan nyt käy samalla tavalla. Sain 1 kurssista 5/5 kokeesta ja yritän saada toisestakin ja toivon, ettei mielenkiinto katoaa, sillä se ois todellakin mahtavaa osata ranskaa (ja myös espanjaa, mutta katsotaan mitä sille käy)

Tälläinen postaus tänään espanjan tunnilla. Menenpä tästä jatkamaan tehtävää, joka käsittelee kielen menneitä muotoja, jee =)