Sports or no sports

Olen ruosteessa. Elämäni on nykyään niin laiskan sohvaperunan elämää. Päiväni menee näin: koulussa istun pulpetin ääressä, kotona istun koneen tai kirjan ääressä,töissä istun kassan ääressä ja jos käyn ulkona kavereiden kanssa, niin istun kahvilassa lattekupin ääressä. Ainoa liikunta, jonka harrastan on bussille juoseminen, joka kerta,kun olen siihen myöhässä (eli suurimman osan niistä tapauksista). Jos shoppaileminen lasketaan urjeiluajiksi, se on ainoa liikunta, jossa olen hyvä. Pitää ottaa huomioon myös sen, etten ikinä ollut kiinnostunut erityisesti mistään urheilulajista. En tykkää pallopeleistä, hengästyn nopeasti juoksusse, minkä takia en harrasta lenkkeilyä. Olen kerran kokeillut salilla käynnin ja haluasin uudestaan, sillä kuntoni on niin surkea,että kouluportaita pitkin nouseminen kolmanteen kerrokseen on merkittävä ponnistus. Jopa kolmanteen kerrokseen kävelemista voi nykyään sivuttaa olemassa olevan hissin takia. Säälittävää.

Harmillista on se, että se ainoa kerta, jolloin olen ollut salin jäsenenä päätyi huonosti osaltani, sillä minulle tuli vaikeuksia kyseisen salin kanssa silloin, kun halusin irtisanoa jäsenyyteni. Siitä jäi erittäin raskas ja epämiellyttävä vaikutelma saleista ja jäsenyydestä ja sen takia en haluaisi enää sitoutua mihinkään sellaiseen. Mutta pidin erittäin paljon salilla käymisestä, varsinkin kun sillä salilla, jossa olin oli laaja valikoima kaikenlaisia ryhmäliikuntatunteja. Itse en siis ole niin motivoitunut ihminen, että jaksaisin mennä salille vaan pyöräilemään pyöräilytelineessa tai tekemään muita lihastreenejä yksin. Olen aina ollut tanssi-ihminen. Olen harrastanut tanssia 4-vuotiaasta asti ja lopetin sen vasta joskus 17-vuotiaana ajan puutteen takia. Olen harrastanut kaikenlaisia tanssilajeja: kansallistanssia, showtanssia, balettia, nykytanssia, jazzia, akrobatiaa sekä hiphoppia. Sen takia olin erittäin innostunut osallistumaan ryhmäliikuntatunneille. Lempituntini oli ehdottamasti zumba. Yllätyin positiivisesti siitä miten tehokas se on. Se näyttää niin helpolta, eikä ne liikkeet ole yhtään haastavia, mutta se nopeus, rytmissä pysyminen ja se, että siinä todellakin on käytössä koko vartalon lihakset tekevät siitä haastavan. 

Any way, viime kuussa melkein ilmoittauduin yhteen saliin kaverini kanssa, mutta siinä ei ollut ryhmätunteja, joten se asia jäi siihen. + se, että huomasin itsessäni sen, että minua innostutti koko salijutussa enemmän se, että sain tilaisuuden viihdoinkin mennä valitsemaan urheiluvaatteita. Ei sen noin pidä mennä...

No ehkä mä tässä vielä löydän jonkun sopivan salin ja alan taas urheilla, inspiraatiota ainakin löytyis tällä hetkellä :) tässä vähän inspiraatiokuvia