Nettiriippuvuuskatastrofia

Istuin tänään bussissa matkalla Porvooseen ja rupesin ajattelemaan sellaista asiaa, kun internetriippuvuus...Nimittäin, eilen kaksi viikkoa vanha Samsungin tablettini meni yllättäen rikki. Sain laitteen syntymäpäivälahjaksi eikä tosiaan ehtinyt mennä, kun n. 2 viikkoa ja tabi ei suostu tekemään enää mitään. Sen kahden viikon aikana ehin tottua siihen niin paljon, että kannoin sitä ihan kaikkialla mukana, sillä on oma vakiopaikka laukussani samalla lailla, kun meikkipussilla tai bussikortilla. Ja nyt sitten yhtäkkiä se menee rikki, enkä voikaan enää katsoa bussimatkalla lempisarjaani Netflixissä tai selailla Instagrammia. 

Ennen sitä, olen kantanut mukanani koulun kautta saadun kannettavan tietokoneen, eikä siinä ollut muuta ongelmaa paitsi se, että kone painaa ihan älyttömästi (ei siis ole mikään Macbook Air). Käsilihakset oikealla kädellä ovat kasvaneet melkeinpä näkyvästi siinä kohdassa, missä laukku yleensä roikkuu, puhumattakaan siitä, että selkäni on tehnyt lukuisia valituksia asiasta ja loppujen lopuksi varasin sitten ajan hieroojalle. Joten olin sanoinkuvaamattoman iloinen saadessaan pienen, ohuen, mutta silti riittävän kaikkeen netissä surffailuun tablettitietokoneen. 

Tosiasiahan on, että vien tänään tabin korjaukseen ja saan sen varmaan ihan pian takaisin ja onhan mulla kone ja puhelin, jossa on 3G netti. Mutta se, mistä yllätyin tänään itsessäni ja mikä pisti ajattelemaan oli ajatus siitä, ettei minulla olekaan  internettiä 24h vierelläni missä ikinä olenkin. Kauhistuttava ajatus. Poikaystävänikin sanoi kerran, että aikaisemmin mulla oli aina joku kirja mukana, ja nykyään se on sit korvattu. Miten ihminen voi olla niin pahasti internet-riippuvainen??

Olihan kuitenkin niitäkin aikoja elämässä, kun ei ollut puhelinta (mahdotonta nykyään). Saatan kuulostaa nyt vanhalta narisevalta mummolta (silloin kun minä olin nuori!), mutta se on aika hurjaa että 7-vuotiailla lapsilla on älypuhelimet ja jotkut niistä lapsista osaavat myös käyttää  niitä paremmin kuin aikuiset. Olin kaverini luona ja katoimme jotain kuvia tabletillani. Sitten huoneeseen tuli sen pikkuveli (joka on muistaakseni 2-luokalla) ja kysyi: "Hei, onks toi Samsung Galaxy Tab2, jossa on 10,1 tuumainen näyttö?" ,"Ai siinä on myös 3G", "Ootsä nähnyt sen uuden Microsoftin Tabin?".

Mun ilme oli varmaan aika hauska sinä hetkenä. Poika rupes kertomaan sitten muita faktoja tabistani ja näyttämään mulle muita Tabeja ja kysymään mun mielipidettä. Toinen esimerkki on oma 5-vuotias pikkusiskoni, joka osaa käyttää meidän televisiota (ja siihen liittyviä laitteita) ja meillä on 6 eri kaukosäädintä, + se osaa käyttää konetta. Mindblowing.

Emmä tiennyt, silloin kun mä olin 9-vuotias yhtikäs mitään tekniikasta...Ei sitä varmaan voi vertailla noin, koska silloin 1990-luvulla niitä tietokoneita just rupesi tulla markkinoille. Mut silti. Sain ensimmäisen puhelimen 10-vuotiaana ja se oli sellainen pieni söpö Motorola, enkä tiennyt siitä mitään muuta, paitsi et sillä voi soittaa ja lähettä tekstiviestejä. Mut kai ne ajat muuttuu..