Everyday Basic

 

 

Faux fur - Zara, Jeans - Zara, Bag - Global Accessories,

Sneakers - Nike Air Max Thea, Sweater - H&M

 

 

 

 

 

 

 

Talking about art

Coat - BikBok, Sweater - H&M, Jeans - Zara, Bag - Zara, Sneakers - Nike

Käytiin muutama päivä sitten mummin kanssa taidenäyttelyssä Sinebrychoffin taidemuseossa tutustumassa venäläisten 1800-luvun mestareiden taideteoksiin. En harrasta melkein ikinä näyttelyissä tai museoissa kiertelyä, ehkä kerran vuodessa. Edellisen kerran tuijottelin maalauksia kesällä 2015 Pietarin Eremitaasi palatsissa. Muistan yrittäeni pysähtyä jokaisen maalauksen kohdalla ja katsoa tarkkaan kaikki yksityiskohdat, ymmärtää sitä, elävöityä siihen ja painaa mieleen kaikkien maalauksissa esiintyvien ihmisten kasvot ja nimet. Muutaman salin jälkeen luovutin siihen, että Eremitaasissa on tuhansia maalauksia, ja ihminen, joka ei ole kovin perehtynyt taiteeseen ei voi millään muistaa kaikkea mitä sen palatsin seinässä roikkuu, ei edes murto-osaa siitä. Muutaman salin päästä en enää edes lukenut kuvissa esiintyvien kreivien, kuningattatien, prinssien ja kirjailijoiden nimiä. Totesin myös itselleni, ettei se ehkä ole niin olennaista tässä. Keskityin sen sijaan tutkimaan palatsia, joka on itsessään kukn taitava maalaus kaikkine yksityiskohtine. Rakastan katsoa kaunista arkkitehtuuria ja sitä Eremitaasissa riitti vaikka koko päiväksi. Pysähdyin ihmettelemään huoneiden kauniita kattoja, lattioita, seinätapetteja sekä antiikkihuonekaluja. Ne tekivät minuun suuremman vaikutuksen. Muistelen vieläkin henkeäsalppaavaa "kultaista huonetta", joka oli kirjaimellisesti katosta lattiaan ja seiniin kultaisen värinen. Sitten upea punainen huone ja täydellinen valkoinen huone, jonka hieno katto kattokruunuineen oli mielestäni vaikuttavin näky koko palatsissa. 

Sinebrychoffin talo ei tietenkään itsessään vedä vertoja Ermitaasille ja sitä onkin remontoitu ja nykyaikaistettu niin, että mm. kattokoristeet on tapettia. Näyttely itsessään oli aika pieni, mutta toisaalta siihen ehtii tutustua rauhassa ja oikeasti painaa mieleen nimiä ja tunnettuja teoksia. Tutustuin yhteen itselleni uuteen maalariin Repiniin, jonka teokset olivat mieleeni. Muut nimet muistini ehtii pyyhkäisemään pois muistilevyltä. 

Yksi nimi minulle oli tuttu entuudestaan. Ivan Aivazovskin nimen tiedän lapsuudesta saakka. Tutustuin taiteilijan teoksiin vielä lapsena Ukrainassa, kun käytiin isovanhempien kanssa Aivazovskin taidegalleriassa Feodosijassa. Aivazovskij on tunnettu meren taiteilijana, sillä suurin osa sen maalauksia käsittelee merta. Minulle se on erityisesti mieleen, sillä rakastan merimaisemia todella paljon. Ukrainassa asuvien isovanhempieni asunnossa roikkuu seinällä isoisäni piirtämä merimaisema, jota ihailin aina lapsena. Isoisä on taidesielu ja on aina maalannut. Eri ainkakautena hän olisi varmasti menestynyt taidemaalarina, jos niin haluaisi, sillä esimerkiksi kyseisen seinässä roikkuvan merimaiseman voisi hyvinkin sekoittaa Aivazovskin maalaukseksi. Hänen nuoruudessaan siihen aikaisessa Neuvostoliitossa pienessä Ukrainan kaupungissa ei kuitenkaan olisi ehkä ollut mahdollista menestyä taiteilijana, piti tehdä "oikeita" töitä ja elättää perheensä. Myös Suomessa asuva isoäitini harrastaa maalaamista ja onkin taitava tekemisissään. Hänen asuntonsa on täynnä kauniita pastellisisävyisiä kukkamaalauksia koristelemassa seiniä ja hyllyjä. 

Isoisän ja isoäidin taidot eivät valitettavasti siirtyneet minulle geenien mukaan. Tai todella pieni murto-osa saattoi siirtyä. Pienenä tykkäsin piirtää (kuten monet muut lapset) ja äiti vei minut jossakin vaiheessa maalauskouluun, jossa taisin olla ehkä vuoden. Tylsistyin piirtämään sitä, mitä opettaja antoi tehtäväksi piirtää ja pyysin äitiä lopettamaan harrastuksen. Näin 15 vuotta jälkikäteen ajateltuna se oli kyllä minulta tyhmä veto, sillä nyt toivoisin osaavani piirtää, olisi tulevan ammattini kannalta mm. hyödyllistä. Tiedän, kyllä, ettei ole liian myöhäistä alkaa piirtämään ja jokainen voi kehittyä jos harjoittelee ja tekee sen eteen töitä, mutta tiedän myös, etten tule jaksamaan opettelua enää tässä vaiheessa. Ehkä pärjään ilman tätä taitoa ja keskityn kehittämään muita asioita. 

Taidegallerioissa toivoisin tosin käyväni useammin ja aionkin tehdä tähän asiaan parannuksen. Suunniteltiin jo isoäitini kanssa sellaista päivää, jolloin käytäisiin läpi useampi taidenäyttely läpi saman päivän aikana. Niitä kuitenkin löytyy Helsingistä tarpeeksi, pitää vain ehkä etukäteen tutkia hieman paikkoja:)

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

This week on a sunny Wednesday I visited an art gallery. We went to Sinebrychoff's museum in Helsinki to see some works of famous Russian painters from 1800 century. I really enjoyed our visit, since we don't do this kind of things often and it's nice to do something unusual once in a while :)

I enjoyed most the works of Ivan Aivazovski, whose name I'm familiar with since my childhood. My grandpa introduced me to this famous painter when I was 7 or 8 years old while we were in Ukraine visiting Aivazovski's art gallery in Feodosija. He paints mostly the sea views and that's why I like his art. The sea has always been close to my heart and I enjoy watching it. 

There is a painting of the sea hanging on the wall of my grandparents' apartment in Ukraine and it's painted by my grandpa, who is a really talented painter. I remember him painting all the time when I was a child. Unfortunately he never made a living out of painting, so it stayed thought years as his hobby. My grandma is also a good painted, although she paints in completely different style than grandpa. Her apartment is filled with beautiful self made pastel paintings of flowers. Unfortunately I didn't quite get a gift of painting through genes. Would be really cool to be good at painting, also quite useful for my future profession.

Visiting an art gallery (or museum) made me think of why don't I do that more often. So I promised myself to do better in this. Have to plan some day for visiting art galleries, maybe more than one on a same day, we'll see :)

Streets

Coat - Zara, Sweater - H&M, Pants - Zara, Shoes - Zara, Bag - Zara

For fashion's sake!

Coat - Zara, Bag - Ralph Lauren, Shoes - Zara, Pants - Zara, Hat - H&M, Scarf - Hugo Boss

Ei muuten ole helppoa yrittää olla jonkin sortin muotibloggaaja Suomessa, voin taata. Juuri, kun olet päättänyt, mitä laitat päälle asukuvia varten ja sopinut kuvaustreffit kanssabloggaajan kanssa, luonto päättää tehdä ilkeän vitsin ja lähettää tähän maankolkaan pahimman mahdollisen kuvaussään. Poseeraa siinä sitten huolettomasti ja näytä tyylikkäältä ja effortlessly chiciltä, kun:

- taivaalta putoaa koko päivän ajan mikä milloinkin lumihiutaleista sadepisaroihin,

- tuuli on niin kova, että meinaat lähteä lentoon Maija Poppasen tavoin sateenvarjolla

- ja maassa on niin liukasta ja loskaista, että juuri huollosta saadut korkokengät meinaavat tarvita muutaman tälläisen käyttökerran jälkeen uudestaan suutaria. 

Olisi varmaan hieman erilaista tämä muotiblogin pitäminen jossain maailman paikassa, missä aurinko näyttäytyy enemmän kuin 60 päivää vuodessa (jos sitäkään?) ja lämpöasteet olisivat suotuisampia. Mutta minkäs teet, onpahan toisaalta vähän enemmän yritystä ja haastetta pelissä tällä meiningillä :D Olisi varmaankin suorastaan tylsää kuvata joka päivä shortsi/mekkoasuja täydellisessä säässä, liian helppoa. 

Tässä siis, esittelen vaatekaappini uutta tulokasta, josta puhuin viime blogikirjoituksessa. Kaunis klassinen kaamelin värinen villakangastakki, joka on vielä aivan liian kylmä näille sääasteille, mutta joka on niin upea, ettei sen käyttöä voi jäädä odottamaan kevääseen asti. But no worries, en paleltunut, sillä takin alle mahtuu vaikka kolme paksua villapaitaa. Minulla tosin oli vain kaksi puettuna päälle sinä päivänä. Kyseinen yksilö on löydetty Zarasta uskomattomalla alelapulla varustettuna. 29,90 € koko ilo, liian hyvä ollakseen totta, jos miettii, että alkuperäisessä hintalapussa luki 159,90 €! Takki on käsin tehty ja onkin mielestäni täydellisen naisellinen, tyylikäs ja helposti yhdistävä. Olen myös super iloinen tosta pituudesta, halusin nimenomaan sellaisen selkeästi polven alapuolelle ylittyvän villakangastakin, ne näyttävät mielestäni todella skarpeilta ja asiallisilta (+ jalatkin pysyy lämpiminä). Takki sai hyväksynnän lausunnot jopa äidiltäni ja isoäidiltäni!

Vielä sen verran krediittejä annan tälle kauniille yksilölle, että se kestää kaikista sotkuisimman sottapyttykäyttäjänkin. Nimimerkillä: kaiken itsensä päälle kaatava ja roiskuttava huoleton ihminen. Ensimmäisenä käyttöpäivänä takki sai päälleen likasuihkun, kun ohi ajava autoilija roiskutti vauhdissaan kaiken ruskean mönjän mitä maasta löytyi takkiin. Seuraavana käyttöpäivänä allekirjoittanut kaatoi päälleen kahvit matkallaan bussipysäkille ja kun se ei riittänyt, niin piti kaataa vielä kivennäisvedet myöhemmin. En tiennyt, että se oli kivennäisvesi pullon avausvaiheessa, koska en lue mitä pakkauksissa lukee. On aina yhtä kivaa tehdä jotakin noin noloa julkisella paikalla (tässä tapauksessa metrossa) kaikkien silmännäkijöiden edessä. Siitä kivennäisvesipullon avausprosessista saisi varmaan hauskan videon, jos joku sitä sivusta kuvaisi sillä hetkellä. No mutta pointtiin. Pointti oli se, että kaikki juomat ja liat, mitä takki on päälleen saanut on kuivunut itsestään saman päivän aikana ja maastoutunut takkiin niin hyvin, että se näyttää ihan samalta kuin kaupassa roikkuvanakin. Ei mitään jälkiä, vaikken ole pessyt tai kuivannut sitä erikseen. Toi väri on varmaan osasyy, melkein samanvärinen kuin maitokahvi ja lika =D

Takki sai nyt tarpeeksi pitkän esittelyn, joten siirryn asun seuraaviin osatekijöihin. Toinen uusin hankintani, josta iloitsen suuresti on tuo pikkuinen olassa roikkuva Ralph Laurenin musta nahkayksilö. Look how pretty it is!! (sydänemoji) Haaveissa on ollut jo pidempään Ralphin täydelliset laukut + laukkukokoelmastani puuttui tommonen pieni (muttei liian pieni) musta citylaukku. Tai näin ainakin perustelin itselleni hankinnan. Oli minulle muukin syy ostokseen, lupasin itselleni jonkun lahjan työharjoitteluni päättyessä onnistuneesta suorituksesta. Ainiin, olihan minulla kolmaskin perustelu, laukkukin oli todella hyvin alennettu (-40%) alkuperäishinnasta, so I had to buy it. Minä olen tosi hyvä perustelemaan omia ostoksiani, voittaisin varmasti "vuoden paras shoppailun syiden löytäjä" -nominaation.  

No mutta. Minä pidän tästä asusta kauheasti ja voisin käyttää sitä uudestaan missä vain milloin vain (paremmalla säällä) :) Mitäs te pidätte?

P.S. Jättimäinen kiitos tämän asukokonaisuuden taitavalle kuvaajalle Gritelle, joka kuvasi kylmyydestä, myrskystä ja naamaa päin lentävästä lumivyörystä huolimatta ja sai vielä tosi kivat kuvat aikaiseksi niissä olosuihteissa! Kuvattiin myöhemmin samana päivänä Griten blogiin myös sisältöä ja voin sanoa, että se tyttö on yhtä uskomaton kuvaaja kuin mallikin :D Toistan vielä, ettei ole yhtään helppoa poseerata jäätävän tuulen ja kylmyyden keskellä hiukset lentäen mihin sattuu ja pitää pokerfacea esittäen, ettei ole yhtään kylmää. Saatiin kyllä kunnon naurut tosta photosessiosta :D 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

In English

Trust me, it is not easy to pretend to be some kind of fashion blogger in Finland. Just when you have figured out your next outfit and set up a date time to shoot your outfits with your fellow blogger, mother nature laughs really hard on you and sends the worst possible weather to this country on the day you are supposed to shoot. Try to shoot nice outfit pictures and look effortlessly chic while:

- the wind is so strong that you think it's apocalypses time, and you are gonna fly away like Mary Poppins on the umbrella any second 

- there is snow and water falling from the sky at the same time flying into your face

- and finally the streets are so damn slippery and dirty that balancing in your 13 cm high heels becomes your biggest challenge. 

Not even mentioning the fact that your hat is trying to fly away all the time and you feel cold. And the light. Not even gonna speak about that light. But hey, wouldn't be that interesting in other case. Would be almost boring to take outfit pics every day on sunny warm weather and perfect light in your summer dresses and shorts, right? 

Anyhow, I'm supposed to introduce my new camel coat, I was talking about in my last post. The beautiful classic camel coat, that was too damn cold and inappropriate on that day, but also so stunning that I couldn't wait till spring to use it :D No worries, it wasn't that cold, I had two warm sweaters underneath. I found this item from Zara with huge discount on it, originally 159,90 € and after discount 29,90 € (!!!!). I just had to buy it. The coat is hand crafted and is perfect in all ways in my opinion. Even my mom and grandma gave their approval to it :D The coat is also really practical, especially for the people like me who mess up everything all the time. On the first day I was using it, it got all the dirt from the ground on it, because of the passing car driving too fast. The next time i used it I spilled my coffee on it and because that wasn't enough, later that day I also spilled my sparkling water on it. I can proudly announce that the coffee, the dirt and the sparkling water didn't affect it in any way. Everything dried out the same day, didn't even have to wash it away. Maybe it's the color, it almost matches with dirt and milk coffee :D

So that's about the camel coat. This outfit has also other new item I'm really happy about. I finally got myself one of Ralph Lauren's bags. Look how pretty it is!!! (heart emoji) I've been dreaming about Ralph Lauren's bag for few years now and I finally made out good reasons to buy it for myself. My first reason was that I needed this sized not too big not too small kind of black leather city purse. My second reason was that I promised myself some reward when I finish my internship. And the final decision made the -40% discount tag on the price. See, I'm really good at explaining my shoppings. :D

Anyway, I like this outfit a lot, it's one of my favorites now, and I can picture myself using it any day (on better weather though). How do you like it?:) 

P.S. Huuuuuuuge thank you to the amazing person and my fellow blogger Grite, who had enough strength to take these photos on this shitty weather :D We had a lot of fun struggling with snow flying in to our faces and the camera, the hair flying everywhere around and the freaking coldness and wind trying to stop us from shooting:D

The camel coat

Kamelitakki on ajaton klassikko, joka ei todennäköisesti poistu ikinä muodista. Se on yksi niistä "vaatekaapin kulmakivi" -vaatteista, joka kaikkien tulee omistaa ja joka on ollut pinnalla jo muutaman vuoden ajan. Itse omistan kaksi kamelivillakangastakkia: pitempi ja lyhyempi versio. Pidempi on itse asiassa takkikokoelmani uusi tulokas ja on vasta kuukauden vanha. Esittelen sen seuraavan postauksen asukuvissa:) Ennen asukuvia ajattelin julkaista tänne muutaman asukollaasin, jossa näytän minkä kanssa itse pukisin takin. 

----

In English

Camel coat is a timeless classic that does not depend of fashion. It's one of those basic items everyone should have hanging in their closet. The coat that saves your outfit crisis days. It goes literally with everything and looks always classy. I myself own to camel coats, the shorter one and the long one. The long one is actually the newest addition to my coat collection and I just love it. I'll introduce it in the next post. Before that I thought I'd give u some outfit collages with examples of with what u can combine your camel coat:)

Inspiration monday

Ihana maanantai! 

Oikeastaan tämä maanantai ei eroa suuresti muista elämäni maanantaista, eikä ole muuten ihanampi kuin ne muut. Mutta tänä maanantaina minulla itselläni on parempi fiilis, juuri semmonen, minkä kuuluukin olla maanantaisin. Uusi päivä, uusi viikko, uudet haasteet, samat rutiinit. Tämä maanantai motivoi minut tavallista enemmän, ja se on mukava tunne:) Ystävänpäiväsunnuntai meni rennosti sängyssä elokuvien parissa, katsottiin A:n kanssa ainakin viisi Eddie Murphy -elokuvaa! :D Laiskottelusunnuntain takia maanantai ja ruutiinit tuntuukin ehkä erityisen kivoilta :) 

Tulin juuri kotiin töistä, tänään oli ihanan lyhyt viiden tunnin työvuoro. Pidän aamuvuoroista, koska pääsee aikaisin kotiin viettämään päivää. Olen oppinut sietämään aamuvuorojen mukavuuden hinnankin - aikaisen herätyksen. Luulen, että olen viihdoinkin omaksunut tavan herätä aikaisin ja ymmärtänyt sen hyödyn. En sano, että se olisi yhtään sen helpompaa kuin aiemmin tosin. Vieläkin herään liian vähäisten yöunien jälkeen (oma moka) liian väsyneenä ja turhautuneena, silmäpussit roikkuen ja mietin sitä, miksi taas otin itselleni aamuvuoron. Mutta päivällä töiden jälkeen taas jälleen kerran kiitän itseäni siitä, että jaksoin tehdä ponnistuksen, nousin ja tein. Koska tuntuu hyvältä tietää tehneensä jo jotakin hyvää päivän aikana, vaikka kello onkin vasta 14. Otan aamuvuoroja mm. senkin takia, että jos en ota, nukun puoleen päivään saakka ja sen jälkeen tunnen koko päivän syyllisyyttä siitä, että tuhlasin noin monta tuntia turhaan. 

Tänään ajattelin jaksaa tehdä muutamia jo pitkään to do -listalla roikkuvia asioita tai edes pienen osan niistä. Listalla on mm. myytävien tavaroiden vieminen huuto.nettiin, asunnon siivoaminen ja opinnäytetyösuunnitelman kirjoittaminen. Opinnäytetyö on tällä hetkellä tietenkin to do-listan alkupäässä ja sitä pitäisi tosiaan alkaa jo vääntää tässä vaiheessa (vaikkei yhtään huvittaisi). Sitä lähdenkin seuraavaksi tekemään. Kahvitkin on jo keitetty! :) 

Mukavaa maanantaita kaikille!

P.S. Inspiraatiosta puhenollen. Tervetuloa seuraamaan blogin omaa uutta Instatiliä! Ajattelin pitkään perustaa sellaisen ja nyt vihdoin tein :) Löytyy nimellä purplepuffblog! 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

In English

Lovely Monday!

For once I'm actually happy about Monday :) I'm inspired! New day, new week, new challenges and same routines. Sunday went by watching movies and eating pizza with A all day in bed. We watched at least five movies with Eddie Murphy, so it was really fun :D Maybe because of total relaxation on Sunday I feel so good about today. 

I finished my work today at 13.00 and once again was thanking myself for taking morning shift. I like morning shifts nowadays, it's nice to get off work so early and have all day free after that. I'm even getting used to waking up really early in the morning. Knowing myself I can say for sure that if not for work and morning shifts I would be still in bed at 1 pm :D And I don't feel good about myself if I wake up so late, it feels like I've ruined my whole day. 

So, today I will try to get done some things from my to do list, among them is starting to write my thesis. Been meaning to do that for a long time now :D I guess the start is always the hardest part. But have to push myself to it and just do it! Already made myself a coffee, that's a start! :D 

Have a nice Monday all of you! 

P.S. Speaking of inspiration! Blog has now it's own Instagram account :) I've been thinking to do one for a while now and finally did it. U can find it under name purplepuffblog! Welcome :)

Jacket - Mount Everest, Pants - H&M, Boots - H&M, Sweater - Gina Tricot

Joining the brunette squad

Blondiaikakauteni on tullut päätökseen muutama viikko sitten, kun marssin taas Wella Studioon hiusmaagikko R:n luo kampaajan tuoliin ja ilmoitin haluavani palauttaa tummat hiukseni. Tämä päätös on kypsynyt mielessäni jo muutaman kuukauden ja nyt vihdoin saatiin sovittua R:n kanssa molemmille sopiva aika tälle muutokselle. 

Ajatus oman hiusvärini palauttamisesta lähti liikkeelle siitä, että minua alkoi hieman hermostuttaa hiusteni laatu ja niiden tulevaisuus jatkuvien värjäyskertojen myötä. Ajattelin, ettei ne välttämättä tule kestämään blondaamista pidemmän päälle. Tähän tietenkin liittyi se, että blondiutta pitää ylläpitää koko ajan, ja ylläpidolla tarkoitan juurikasvun peittämistä aina muutaman kuukauden välein. Ajattelin, että kyllästyn siihen jossakin vaiheessa ja päätin helpottaa elämäni värjäämällä takaisin ruskeaksi. Ei enää juurikasvua! Loppujen lopuksi olenhan minä aina pitänyt omasta hiusväristäni. Lähdin tähän vähän yli puoli vuotta kestävään värjäyskiertoon kokeilumielessä silkasta mielenkiinnosta YOLO-pohjaisella ajattelutavalla. Nyt ainakin tiedän miltä näytän violetit tai oranssit hiukset päässä. 

Laitettiin hiuksiin tommonen keskiruskea väri pienellä liukuvärjäyksellä, joka tekee siitä vielä vähän luonnollisemman näköisen. R onnistui loihtimaan melkein samanvärisen tukan kuin oma luonnollinen hiusväri. And I just love it! Kiitos hänelle siitä =)

Ensimmäinen reaktio kampaajan tuolissa uusi väri päässä oli sellainen rauhallinen "I'm finally home"-fiilis. Tuttu ja turvallinen, kaunis ruskea. En antanut R:lle mitään selkeitä ohjeita, sovittiin vaan, ettei liian tummaa sävyä (se ei sovi minulle) ja tehdään pieni liukuvärieffekti. Luotan R:n täysin ja olen aina rauhallinen ja varma kauniista lopputuloksesta hänen käsittelyn jälkeen, sama se onko se violetti, platina blondi, ruskea vai oranssi, se on aina hienosti toteutettu. Sen verran naurettiin R:n kanssa, että tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kävelen ulos Wella studiosta "tavallisen" näköisenä :D 

Yllätyksenä minulle tuli tunne muutama päivä värjäysoperaation jälkeen. Nimittäin, huomasin kyllästyväni siihen, että näytän taas itseltäni. Oli jotenkin piristävää olla "joku muu", "erilainen minä", kun hiukset vaihtelivat jatkuvasti väriä ja kaikki värit olivat kaukana omasta. Tuli vähän tylsä olo tavallaan. Muutaman päivän elinkin sillä ajatuksella, että kyllä sitä vissiin täytyy kohta tehdä jotain uutta tukalle. 

Näin muutama viikko jälkikäteen tosin, voin onneksi todeta olevani täysin tyytyväinen päätökseeni palata brunette joukkoihin, enkä suunnittele lähitulevaisuudessa vaalennusta. Koti- ja ystäväjoukotkin totesivat tämän olevan paras vaihtoehto. Taidan, siis pysyä tällä linjalla toistaiseksi ja katsoa silloin tällöin haikein fiiliksin mahtavia hiuskokeilujani:)

P.S. Ensimmäisessä kuvakollaasissa on kaksi eri valossa toteutettua valokuvaa, kuvia ei ole juurikaan muokattu, koska halusin saada näkymään nimenomaan se todellinen väri. Tuo oikeanpuolimmainen kuva, jossa on kylmempi sävy on todellisuutta lähempi.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

In English

So I decided to make a return to a brunette army a few weeks ago. After sharing my thoughts with Wella's hair magician R, we came up with the date and plan. I didn't give R any specific thoughts about what exactly I want to do with my hair, except that I want it brown. I trust her, because the result of her work has always been stunning. So we did brown with little ombre and I love it! It looks so natural and sophisticated. Not even mentioning that its almost like my own natural hair color, which was kind of my goal. I kind of miss my blonde hair because it was so different and unusual for me. But at the same time I'm really happy to be back "myself" again:) 

P.S. The photos of the first photo collage are made in the different light in the different rooms, that's why the result is so different. I didn't do much of editing to these, because I wanted the real hair color to be seen in these photos. I guess the photo on the right side (the colder shade) is closer to reality.