Jouluhöpötys

Olen tänä vuonna jotenkin ihmeellisen innostunut Joulusta, eri tavalla kuin aikaisempina vuosina. Ennen koko Joululla ei edes ollut minulle erityistä merkitystä, uuden vuoden juhlaa, kun Ukrainassa juhlitaan enemmän. Itse asiassa Ukrainassa ja Venäjällä (sekä muissa ortodoksi-maissa) Joulu on 6-7 tammikuuta, jos nyt oikein muistan, perheessäni sitä ei juhlittu ikinä. Uusi Vuosi on siellä päin iso juhla ja silloin tulee lahjoja, joulupukkeja ja muuta, mitä täällä yleensä tulee Jouluna. Olen, kuitenkin, asunut Suomessa jo puolet elämäni ja maassa maan tapojen mukaan, joten Joulusta on nyt muodostunut iso juttu minullekin.

Tänä vuonna olen kuitenkin ihan yli-innostunut tästä, itseänikin ihmetyttää. Asiaan saattaa vaikuttaa se parin viikon takainen Rovaniemen reissu, josta mulla oli (ja on) tarkoitus kirjoittaa. Käytiin, nimittäin, Santa Villagessa ja Santa Parkissa. Ja siellähän se mun sisäinen lapsuus vasta kukoisti kunnolla. Minä olen se ikuinen piirrettyjen rakastaja (varsinkin Disneyn), joka elää omassa pienessä kuplassa,  niin kuin poikaystäväni taisi joskus asian kuvastaa (tai kiven alla, miten asia ikinä halutaankin ilmaista). En suostu katsomaan uutisia, koska ne masentavat minua omalla negatiivisuudellaan, enkä halua uskoa, että maailma on oikeasti niin sekaisin, kuin mitä uutisista joskus tulee mieleen. 

Pointtini on siinä, että viihdyin siellä Santa Parkissa melkei yhtä hyvin, ellei vielä paremmin kuin kuusi-vuotias pikkusiskoni. Siellä vaan oli niin jouluinen ja satumainen tunnelma, josta tuli lämmin ja iloinen olo. Ihmettelin, miten hyvin ja todenmukaisesti suunniteltu kaikki siellä oli. Koko paikan sisustus ihan pieniä yksityiskohtia myöten oli mietitty tarkkaan ja tuli sellainen olo, kun olisin jossain Hollywood-jouluelokuvassa, missä ne näyttää pohjoisnavan, joulupukin ja tontut. No, joulupukkeja löydettiin yhteensä kaksi, yksi Santa Villagesta ja yksi Santa Parkista (jossain tais olla kolmaskin), kaikkien kanssa otettiin kuvia. En tiedä, mitä kuusivuotias lapsi miettii siinä ku vierailimme aluksi yhden ja sitten toisen pukin luona ja oliko se hänestä omituista...Sitten vastaan sattui pari lumikuningatarta, jotka oleskeli sellaisessa jäähuoneessa, otettiin nidenkin kanssa kuvia. Tonttuja juoksenteli ympärillä runsas määrä ja aika hyvin ne pysyi roolissa, täytyy nostaa hattua. Ai niin, kävimme myös tonttukoulussa (koko perheenä), jossa naperot iloitsi siitä, kun heitä opetettiin hiipiä ja tirkistellä ikkunoista, niin kuin tontut tekevät. Jossain vaiheessa lapsi leikkii jonkin aikaa iloisesti Angry Birds leikkipaikassa ja minä mietin siinä vieressä, että miksi minä en ole kuusivuotias tai miksi silloin kuin minä olin kuusi vuotias, ei ollut niin siistiä paikkaa. Story of my life, ikuinen kasvamisongelmani, en tykkää kasvamisesta/vanhenemisesta yhtään.

Mutta olin kertomassa alunperin jouluinnostuksestani. Olen nyt viimeiset pari viikkoa ahkerasti leivonnut joulutorttuja ja pipareita ja koristellut piparkakkutaloa ja tehnyt muuta joulurituaaleihin kuuluvaa. Ostin jopa vähän joulukoristeita piristämään, mistä toinen puoliskoni ei aluksi ollut kovin innoissaan. Lahjojen kanssa, tosin, kävi taas niin kuin aina, eli lahjat ostettu/tilattu ihan viime tipassa, viimeisimmät kävin hommaamassa tänään. Tulevaisuuden neuvo itselleni: vaikka lokakuussa tuntuisi mahdottoman turhalta ostaa joululahjoja, jos löydät jotain sopiva jollekin, osta se, sillä et kummiskaan osta sitä sitten ajoissa! Itselleni kävin shoppailemassa lahjoja, kyllä, ihan ajoissa ja helposti ne löytyi, jos kaikkien lahjojen metsästys olisi niin helppoa...

Tässä on eilen otettu kuvamateriaali, jossa on viihdoinkin jotain asuakin :) Vietettiin eilen tyttöjen kanssa iltaa keskustassa syömässä ja shoppailemassa ja ottamassa kuvia :)

 

  

  

Ja tietenkin musta-valko versio =)

 
 

 

Studying, studying and just a little bit more of studying

Mulla on niin kiva paketti kokeita tulossa, etten edes osaa päättää, kumpaan niistä pänttäisin.Aloitin eilen riittävän ajoissa siitä teoriakokeesta, joka on tänään...Olen ihan lost kaikkien liikennesääntöjen kanssa ja todetaan että tämä ei siis ole ensimmäinen kerta, kun yritän päästä läpi siitä kirotusta teoriasta. Huom, osasin silti ajaa ihan hyvin ajotunneilla (niillä viimeisillä), poikaystäväkin kehui ajotaitojani, kun väänsin ahkerasti ympyröitä sen autolla pimeällä ja melkein tyhjällä parkkiksella (en osunyt yhteenkään niistä max.5 autosta, jotka sielt löytyi).

Vielä 17-vuotiaana olin sitä mieltä,etten ikinä aio suorittaa ajotutkintoa, en ole luotu sitä varten, sillä pelkään liikennettä kamalasti. No, alkoihan ne mielipiteet muuttua, kun huomasin, että kaikki ikäiseni toverit juoksi viimeistään 18 vuotta täyttäneinä autokouluun. Sitten päätökseeni vaikutti myös se, että rakastan odottaa 20min myöhästeleviä busseja -15 asteessa jäätyneillä bussipysäkkipenkeillä. Joten päädyin muiden kaltaisena autokoulun luokkahuoneeseen kuuntelemaan tasa-arvoisista risteyksistä ja niiden säännöistä. God I hate that stuff...Nyt sitten kirjoitan tänne tästä aiheesta, sillä en jaksa enää lukea ja opetella sääntöjä ja jumituin taas yllämainituihin risteysajosääntöihin enkä tajuu mistään mitään. Miten se voi olla mahdollista, että suoritan koulukurssin International business, jossa on hemoprojekti englanniksi ja 700-sivuinen "Organisational behaviour"-niminen kirja täydellisesti ja saan kurssista 5 arvosanaksi, mutta en pääse läpi hikisestä teoriakokeesta? It's just not normal.

Niin, ja eihän tämä ole ainoa koe tällä viikolla, sen lisäksi pitäisi valmistua verotuksen, kansantalouden ja matikan tentteihin. Ei voi olla pahempaa listaa minun tapauksessani, ottaen huomioon, että lievästi sanottuna en ikinä pitänyt matikasta, enkä osaa laskea edes omaa veroa, kun puhutaan ansiotuloistani. Se on mielestäni erittäin epäreilua, että perheeni jokainen jäsen on taitava matematiikan opinnoissa ja siihen liittyvissä ja minä olen black sheep. Suurin osa perheenjäsenistäni on myös ollut opetusalalla töissä opettamassa mm. kansantaloutta tai matikkaa...No mutta, ei se mitään,alkoihan minulla jopa prosentti- ja indeksilaskut onnistua tossa tämän kurssin alussa. Edelliset opiskeluvuodet vihasin prosentteja kaikista eniten ja ainoa lasku, joka sujui on, kun pitää vaatekaupassa laskea alennus tietylle tuotteelle :)

Mutta aion nyt pukea päälle ja lähteä suorittamaan teoriakoettani ja illalla suunnitelmissa valmistautuminen yhteen kolmesta muusta jäljellä olevasta kokeestani. Cheers!
 
P.S. Kuvamateriaali on pari viikkoa vanhaa.

Ajatuksenkulkua pohjoiselta

Terveisiä kylmästä Rovaniemestä!

Olen nimittäin tånään aamulla saapunut tänne perheeni kanssa. Olen ensimmäistä kertaa käymässä täällä Suomen pohjoisessa ja sääero on tullut heti huomioon (vihaan kylmyyttä kaikesta eniten). Tämän matkan ajan en edes mieti mitään asukuvien ottamista, koska asuina on lämpimin omistamani pitkä toppatakki, isoin neule, farkut/paksut leggingsit sukkahousujen kanssa ja maailman parhaat talvikengät sekä mun varma valinta - Uggit! Tällä kertaa on ihan uudet samana päivänä kun oli matka maailman ihanimmalta poikaystävältä saadut lahjaksi aidot beiget Uggit (mun ekat aidot, joten its a big deal to me) I couldn't be more happier! =)

En ole sen kummemmin käynyt muuaallakaan Suomessa (öö olin Turussa, Kouvolassa, Kuopiossa ja ehkä vielä jossain, en muista) koska tykkään niin paljon pääkaupunkiseudusta ja olen enemmän suurkaupunkityttö kuin pikkukyläluontoihminen. Tosin tämä ei myöskään sulje pois sitä vaihtoehtoa etten olisi luontoihminen. Nimittäin nautin suuresti luonnosta, kun satun olemaan jossain kaupungin ulkopuolella, se rentouttaa ja uudistaa ajatukset. Mun lempimaisemat ovat syksy maisemat varmaankin (ja kesä!!!). Joka syksy tarkkailen sitä luonnon muuttumista ja värjäytymistä kesän vihreästä syksyn väreihin. Se on aina niin jännää katsoa kun parissa viikossa maisemat vaihtuu ihan kokonaan...Sama keväällä, saatan oikeasti kävellä viikon ulkona tuijottamassa kun puissa alkaa ilmestyä silmuja, jotka muuttuu lehdiksi ja talven elottomuus väistyy ja tilalle tulee kevään raikkaus. No ehkä I made myself clear enough. Tykkään luonnosta ja siitä, kun mennään perheen kanssa viettämään yhteistä aikaa jonnekkin (varsinkin kesällä), mutta en menisi asumaan keskelle peltoa, jos saisin valita elämän kaupungissa (mielummin isossa, Helsinki kelpaa).

No, pointtini oli, että matkustettiin perheeni kanssa kolmeksi päiväksi tänne pohjoiseen katsomaan, mitä jännää täältäkin löytyisi. Tämä päivä meni rennosti ottaen. Käveskeltiin Rovaniemen keskustassa lyhyen ajan ihmettelemässä, syötiin yhdessä erittäin kivassa ravintolassa, jonka nimeä en enää muista, mutta täytyy sanoa, että saatiin toooosi hyvää ruokaa (paljon sitä) pienellä määrällä rahaa (12,80e per hklö). Se oli siis buffet tarjoilua, josta löytyi paljon eri liharuoka vaihtoehtoja, salaatteja, lisäkkeitä (riisi, peruna ja pasta), ja kaiken kruunaukseksi jälkkäri ja perus kahvitjateet vielä sisältyi hintaan. Sen jälkeen vietettiin parisen tuntia hotellihuoneessa lököttäen (koska itsenäisyyspäivä ja kaikki on kiinni), jonka jälkeen mentiin vielä kerran keskustaan iltakävelylle ja päädyttiin ihanaan kahvilaan, jossa sain varmaan maailman parasta kaakaota vaahtokarkkien kera iiiiisossa mukissa =)

Päätin kirjoittaa tän postauksen, koska olen taas kerran syyllistynyt siihen, etten ole käynyt täällä pitempään aikaan. Plus, viime päivinä olen lukenut tosi paljon blogeja (mm. tänään suurimman osan päivästä) ja saanut inspiraatiota kirjoittaa jotain omaankin. Alkuperäinen ajatus, kun tein tätä blogia, oli se, että tänne tulee sellaisia kirjoituksia, joissa on oikeasti jotain järkeä ja fiksuja ajatuksia, tai hyviä kuvia tai jotain erityistä, mitä minulle on tapahtunut. En siis, halunnut kirjoittaa siitä miten ja missä käyn syömässä ja muuta tylsää. Mutta kirjoitan tätä fiiliksen mukaan, silloin, kun oikeasti tuntuu siltä, että haluan kirjoittaa tietyn asian blogiini tai haluan kirjoittaa jotain blogiini. Niin kuin tämäkin kirjoitus, jolla oli ihan eri tarkoitus ja idea alunperin, mutta sitten siinä kävi taas niin, että päästin ajatukseni lentoon. Ja miksi  se on aina niin, että kirjoitusinspiraatio tulee siinä joskus klo 12 jälkeen yöllä ja ajatukset kulkee parhaiten? En tiedä, mutta nähtävästi se on minun tapa ja mikäs siinä, ei vamaan ole suurta väliä sillä asialla.

Mutta nyt, kun olen saanut siirrettyä ajatuksiani päästä tänne, voin hyvällä mielellä mennä nukkumaan. Joten, seuraavaan postaukseen!

Rise and shine

Today im feeling good =) Olen päättänyt, että tänään tästä päivästä ei tule turha ja aikaansaamaton. Tosin heräsin vasta yhdentoista aikoihin, mutta hei sitä vartenhan lauantait ovat. Tänään en jäänyt istumaan aamiaisen ääressä tunnin, niin kuin olen yleensä tehnyt. Minulle toi herääminen on aina ollut jotenkin äärimmäisen hankalaa ihan pienestä pitäen. En vain ole aamuihmisiä, eikä minulla ei ole sisäistä herätyskelloa, vaikka sitä toivoisinkin. Jotkut ihmiset valittavat siitä, että olisivat halunneet nukkua pidempään, mutta eivät pysty, koska heräävät automaattisesti. No minullapahan ei ole sellaisia ongelmia. Minun ongelmat alkavat silloin, kun nukun aina pommiin, tai herään 15 minuuttia ennen lähtöä. Siitä on tullut tapa, että meikkaamisrituaalini tapahtuu bussimatkalla. Minusta on tullut aika taitava piirtämään silmärajauksia tärisevässä bussissa. No, ei ole mikään kehumisaihe. 

Ajattelin puhua siitä, että tästä päivästä ei tule näitä minun tyypillisiä "oho en ole tehnyt mitään päivän aikana ja kello on jo 20.00"- päiviä. Päivä alkoi lyhyellä aamiaisella (pikemminkin vain kahvilla) ja jatkui siitä suoraan asunnon siivoamiseen. Päivän saavutukseksi olen päättänyt, että aion tehdä tänään kansantalouden tehtäväni kokonaan. Saattaa kuulostaa ihan pieneltä ja turhalta yksityiskohdaltani, mutta kun ei se ole minun tapauksessani. Minä, kun olen luonteeltani kaikkialle ja kaikkialta myöhästyvää tyyppiä, niin se, että teen läksyni neljä päivää ennen palautuspäivää on erittäin big deal. Ottaen huomioon tietysti, että tapani mukaan olen palauttanut viimeiset kaksi kansantalouden tehtävää myöhässä. Olen ollut opiskelijana nyt 13 vuotta, enkä ole vieläkään oppinut, että ei kannata jättää läksyjä viimeiselle päivälle, kun olisi aikaa tehdä niitä aikaisemmin. Tämä taitaa olla jo toinen kerta, kun kirjoitan kansantalouden oppiaineesta ja kuinka opiskelen sitä tänne blogiin. Opiskelen, siis, muitakin aineita, joita liiketaloudessa pitää opiskella, mutta jotenkin tuo kansantalous aina osuu tähän blogin kirjoittamisvaiheeseen sopivasti. 

Sitten ohjelmassa on asukuvien ottaminen ja tänne laittaminen ja myöhemmin illalla oman rakkaan kanssa elokuvissa käynti. Hunger games on nyt viihdoinkin tullut, ja ajateltiin käydä kuittaamassa ja arvostelemassa sekin elokuva, koska ensimmäisestä tykkäsimme paljon. 

Näin lyhyesti minun päivästäni tässä postauksessa, jonka tarkoituksena ei ole inspiroida ketään tai saada tunnustusta. Tyhjiä ajatuksia vaan,mutta pienillä asioilla mennään eteenpäin, eikö niin? Toivon hyvää päivää kaikille ruudun toisella puolella oleville, tehkää päivästänne vähän erikoisempi, pienilläkin asioilla on merkitystä ja vaikutusta mielialaan =)

Black is always stylish

En ole ikinä ollut erityisen innostunut syksystä, mutta tänä syksynä tajusin, että sehän on paras aika asuille. Tai ainakin omassa vaate - ja kenkäkaapissani löytyy paljon kivaa syksykamaa. Rakastan villakangastakkeja ja nilkkureita ja niitä onneksi tuli käytettyä nyt ihan hyvin. 

Tämä postaus on uudesta täydellisestä villakangastakista. Olen jo pitkään halunnut klassisen näköisen, mielellään mustan villakangastakin, josta tulen tykkäämään enemmän kuin vain yhden sesongin. Ja tänä syksynä minua onnisti, H&M kuuli rukoukseni ja valmisti juuri sellaisen takin, josta olin unelmoinut. Löysin juuri oikean pituisen, asiallisen ja tyylikkään takin. All i ever wanted and more, toisin sanoen.

Toinen syksyn must have tuote, josta olen myös pitkään haaveillut on ylipolven saappaat. Niiden löytämisessä kesti huomattavasti pitempään, mutta niin kuin sanonta kuuluu; se, joka etsii, se löytää aina (niin se on ainakin suorana käännöksenä venäjän kielestä). Tällä kerta Zara vastasi toiveisiini. Saappaat ovat yli polven, niin kyin halusinkin, nahkasta tehdyt, vedenkestävät (tuli testattua useamman kerran jo), ja oikean tyylisen + sopivat takin kanssa. Väritoivomus oli myös musta, niin kuin takinkin. Olen viime aikoina suosinut mustaa vähän liikaa, muut värit eivät kauheasti kiinnosta, joten "black is always stylish"on tän hetkinen mottoni. Raakauteni Zaraan taas kerran vaan voimistui, jos se on mitenkään mahdollista enää.

@ Zara

@ H&M

Takkii ja saappaat yhdessä

Let's talk about nails

Masentavan harmaa ja ilmeetön sää ulkona on paras sää istua kotona ja lukea kirjaa. Kaikki on niin elotonta ulkona, että ei tee mieli edes katsoa ikkunaan. Onneksi vanhemmilla on auringonvaloa imitoiva kirkasvalolamppu, joka yrittää tuoda kotiin edes vähän piristystä. Sitten joskus, kun minulla on oma asunto, siinä on ehdottomasti samankaltainen syys-ja talvi-iltojen piristijä. 

Mutta se saa riittää pimeistä syysilloista. Tämän postauksen aiheena on kynnet. Kiinnostukseni kynsiin heräsi 9-luokalla, jolloin aloin piirtämään kaikenlaisia kuvioita ja värittämään kynsiäni. Harmi, että pahoihin tottumuksiini on pienestä saakka kuulunut kynsien pureminen. Ja muutenkin omat kynnet kun aina halkeavat ja lyhyisiin kynsiin ei ole kivaa piirtää. Joten, turvauduin siinä vaiheessa tekokynsiin. Vuoden niitä tuli käytettyä, sen jälkeen huomasin, että tekokynnet ovat varsin turhauduttavia (te, jotka olette kokeilleet, varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan). Tekokynnet, nimittäin, eivät kestä kovin kauan. Aluksi, kun niitä liimaa, ne saattavat jopa pysyä viitisen päivää, mutta sitten, kun niitä pikkuhiljaa alkaa irtoilla ja irronneita kappaleita liimataan uusiksi ne pysyvät enää kaksi päivää. Miinuksena myös se, että omat kynnet näyttävät kauhealta liiman jäljiltä, kun ottaa tekokynnet pois. Ja vielä ne nolot tilanteet, kun teet jotain julkisella paikalla ja kynsi yhtäkkiä irtoaa ja lentää jonkun pään yli, mikäs siinä, menetkö nostamaan sen lattialta (on ollut muutama sellainen tilanne). 

Kaverini aloitti jo meidän ollessa lukion ensimmäisellä kurssilla rakennekynsien laiton (ei itse siis). Katselin hänen hienoja laitettuja kynsiään, mutta en ollut ihan täysin vakuuttunut vielä siinä vaiheessa. Suurin syy oli siinä, että en tykkää tekoripsistä, tekokynsistä, hiuspidennyksistä, botoksista, silikoneista, jne. Yritän pärjätä ilman näitä tekolisäyksistä. Itse asiassa, kestin 18 vuotta värjäämättä hiukseni yhtään, sen jälkeen kokeilin  pari kertaa (molemmat kerrat tummemmaksi), mutta ajattelin, etteivät tummat sovi minulle niin hyvin ja "kasvatin" hiusvärini takaisin. 

Toinen erittäin merkittävä syy oli raha (like always), en halunnut tehdä kynsiä vain kerran, vaan ymmärsin, että niitä täytyi ylläpitää joka kuukausi. Siihen minulla ei ollut varoja, kun ei ollut säännöllisiä tuloja. Ja lets face it, kynsien laitto maksaa 20-100euroa. 20e kynnet olen nähnyt muilla, enkä ihastunut tulokseen ja suurempaa määrää rahaa joka kuukausi en ollut valmis käyttämään. 

Kolmas syy on persoonallisuudessani. Olen huomannut itsestäni sen, että olen "hitaasti lämpenevä"-tyyppi, niin kuin psykologiassa sanotaan, mutta en uusiin ihmisiin, vaan uusiin tavaroihin. Siinä vaiheessa, kun tuote tulee markkinoille, se on suosittu ja sitä mainostetaan ahkerasti, boikotoin (sisäisesti) sitä vastaan. Näin on käynyt nahkatakeille, UGGeille, Iphonelle jne. Kahden vuoden päästä UGGien tulosta tajusin, että tykkään niistä erittäin paljon ja haluan itsellekin sellaiset. Iphonea vastustin vielä pidempään. Yhdessä vaiheessa huomasin, että kaikilla ystäväporukassani on aikaisemmin mainittu tekniikan tuote. Aika hauskannäköistä oli, kun kerääntyimme kavereiden kanssa juhlimaan jotain ja ruokapöydällä oli 8 Iphonea ja minun Nokia. No, nyt minullakin on sellainen and I love it =)

Palaan varsinaiseen aiheeseen. Viime talvella kyllästyin lopullisesti siihen, että puren kynsiä jatkuvasti ja päätin viihdoinkin kokeilla rakennekynsiä. Alkuperäinen ajatus oli tehdä ihan simppelit lyhyet ranskalaiset kynnet, jotka näyttäisivät tosi luonnollisilta. Matkan varrella tuli kuitenkin innostusta, kuvioita ja värejä mukaan tohon hommaan. Kynsitekniikkolleni iso kiitos kynsistä, olen nyt tehnyt niitä helmikuusta saakka joka kuukausi ja olen tykännyt valtavasti. Kynnet pysyvät jopa 7 viikkoa, eivät tipu, eivätkä halkeaa. Ei niitä, kyllä, kannata pitää niin kauan, kun omat kasvavat niin paljon ja se näyttää rumalta. Tykkään myös siitä, miten hän osaa aina tehdä juuri sellaiset kynnet kuin haluan. Olen myös erittäin tyytyväinen hintaan, se on markinoiden parasta varsinkin laatuun nähden. 

Miksi teen rakennekynsiä?

- Aikaa säästyy, kun ei tarvitse huolehtia itse kynsistään

- Kynnet näyttää aina huolitelluilta

- Rakennekynsiä on mahdotonta pureskella

- Jos kuvioon kyllästyy, voi aina värjätä kynnet tavallisella kynsilakalla ja poistaa se, ku

n ne pysyvät kynsilakan alla samanlaisina eikä alkuperäinen kuvio lähde pois

Kaikki kuvat ovat itse otettuja omista kynsistä.

Syksysäätä ja siitä seuraavaa flunssaa

Löysin taas kirjoitusinspiraation pitkästä aikaa tälläisenä kylmänä ja synkkänä syksyisenä iltana. Kylmät säät vasta alkoivat, mutta minä olen jo ensimmäisten joukossa flunssassa...Inhottavaa. Pitikin sairastua juuri tähän aikaan, kun on työvuorojakin tulossa. Tänään sain itseäni vedettyä niskasta ja mentyä töihin aamuvuoroon, vaikka lämmin sänky ja päänsärky aamulla yrittivätkin pidätellä. Katsotaan, miten jaksan huomenna mennä taas aamuvuoroon. Syytän tästä, ehdottomasti, ilmastointia sisätiloissa. Eilen työpaikassani oli niin jäätävän kylmä ilmastointi päällä, että pari tuntia riitti siihen, että sain ensimmäiset flunssan oireet. Nyt sitten eilisestä asti olen yrittänyt torjua sen kaikilla mahdollisilla keinolla. Keinoni eivät varsinaisesti eroa mitenkään muiden ihmisten keinoilta, mm. paljon nesteitä, makaamista peittovuoren alla, kipu/kuumelääkkeiden käyttöä, kurkkupastilleja ja lepoa. Olen muutenkin hulluna teehen ja juon sitä joka päivä, mutta flunssan aikana teen kulutukseni kolminkertaistuu.

Vielä pari päivää sitten iloitsin syksystä ja ihastelin värejä ja luonnon  kauneutta tähän aikaan. Kahdessa päivässä se kaikki hävisi :( Melkein kaikki lehdet tippuivat, puut muuttuivat punaisista ruskeiksi ja kylmyys tuli aika äkkiä...Ja minä kuin luulin, että ehdin tässä vielä ottaa vielä vähän valokuvia syksyasuista ja luonnosta. No, pari valokuvaa kuitenkin ehdin ottaa :) 

Ilta-ajatuksia ja pohdiskeluja

Olen huomannut itsestäni sellaisen jutun, että pidän eniten kirjoist ja elokuvista, joiden pääosissa ovat vahvat naiset. Naiset, joiden elämä ei ole helpointa ja haasteita riittää, mutta he aina selviävät niistä älykkydensä, tervejärkisyydensä, tahdonvoimansa sekä uskonsa vuoksi. Lempikirjani ovat "Gone with the wind", "Angelique" ja "Take off thy shoes". Lempikaraktöörini GossipGirl:issä on Blair Waldorf. Ja miksi tämä kaikki tuli mieleeni on se, että katsoin taas kerran "Legally Blonde" (Blondin kosto) elokuvan. En aikonut katsoa, sillä olen nähnyt kyseisen elokuvan jo kaksi kertaa aiemmin, mutta se nyt vaan tuli televisiosta ja ajattelin, että why not? Hassulta elokuvalta se saattaa toki vaikuttaa, suorastaan naiiviselta, mutta siinä on pointtinsa. Kaikki nämä yllämainitut elokuvat ja kirjat yhdistää juuri se, että päähenkilö on lujatahtoinen ja itseensäuskova nuori nainen, joka käy läpi kaikenaisia elämäntilanteita ja ongelmia ja selviytyy niistä parhaansa mukaan.

Tulin ajatelleksi, että minulla on varmaan joku sisäinen ajatus/halu/pakkomielle (no ei ihan), ehkä jonkinlainen kompleksi, koska kai se nyt kertoo jotain ihmisestä, että hän nauttii eniten lukiessa tämäntyyppisiä kirjoja ja katsoessa sellaisia elokuvia mielellään. En valehdellut tai kaunistellut vähän aikaa sitten olevassa uuden työn työhaastattelussa, kun sanoin, että itsensäkehitys on minulle erittäin tärkeää. Täytyy olla jotain tavoitteita elämässä, edes pieniä, joihin voisi koko ajan pyrkiä pienin askelin. Kun kerran kokee onnistumisen tunteen ja oivaltaa itsestään jotain uutta, haluaa kokea sen uudelleenkin (once again, ei pakkomielteisesti). On ihan kiva joskus yllättyä siitä, että hei, mä osaan sellaistakin. Ehkä sen takia hain opiskelemaan nimenomaan liiketauloutta, toivoen, että joskus minustakin tulee "oikea" businesswoman. Koska business on kuitenkin ollut aina miesten alaa ja vieläkin puhutaan lasieffektistä, että naiset eivät pääse yhtä kauas kuin miehet urallaan (ei tietenkään ole sääntö, on poikkeuksia). Jotenkin minulle käsityksessä businesswoman heijastuu vahva nainen, joka tietää, mitä hän elämässään haluaa ja pyrkii siihen. En ole ikinä ollut hyvä matematiikan opinnoissani, enkä hyvä puhumaan ihmisiä ympäri (tärkeä piirre busineksessä), en tykkää kirjanpidosta, enkä ole omasta mielestäni suurisuinen, niin kuin markkinoinnissa pitää olla. Mutta jotain minua kiehtoo siinä alassa, ehkä juuri se, että se on minulle haaste, haluan oppia nämä kaikki asiat.

Scarlett O'Hara, Angelique, Elle Wood, Blair Waldorf, Audrey Hepburn ovat kaikki tyylikkäitä, uskaliaita, lujatahtoisia ja älykkäitä nuoria naisia, jotka eivät pysähdy esteiden takia, vaan pyrkivät aina eteenpäin elämässään. Se on varmaan naisihanteeni. Juuri tälläinen haluaisin olla itse ja juuri tälläiseksi aion kehittyä.  Elokuvassa "Blondin kosto" Elle vaikuttaa tietenkin tietämättömältä, tyhmältä ja naiiviltä aluksi, mutta hänestä paljastuu myöhemmin kaikki yllämainitut ihanneluonteenpiirteet. Täydellisiä noista karaktööreistä tekee se, että he eivät ole täydelliset, kukaan heistä (niin oudolta kuin se kuulostaakin). Mielestäni juuri epätäydellisyys antaa heille charmia, Scarlett ja Angelique ovat itsekkäitä, Blair on vähän snobistinen, Audrey Hepburn (elokuvassa Aamiainen Tiffanylla) on hajamielinen ja Elle -naiivi. Mutta he kantavat oman olemuksensa arvokkaasti (en tiedä voiko noin sanoa oikeaoppisesti, mutta toivottavasti ymmärrätte, mitä haen).

Vielä yksi yhteinen piirre, jonka huomasin on se, että näissä kirjoissa/elokuvissa alku on aina hyvä, tarkoitan, että Scarletin elämä oli kuvailtu täydelliseksi ja vaivattomaksi kirjan alussa, samoin Ellen, sitten alkaavat vaikeudet ja sopeutuminen uusiin tilanteisiin. Ehkä olen liiankin naiivi haaveilija, jos sanon, että omassa elämässänikin tuntui olevan helppo alku ja sitten oli muutto toiseen maahan, jonka kieltä en ole ikinä kuullut, enkä ollut varma edes maan  sijainnista. En sano, että koin hirveät haasteet ja elämäni on vaikeaa, ei läheskään. Mutta tosiasia se on, että tasan 10 vuotta sitten, 10-vuotiaana muutin Suomeen ja nyt olen asunut täällä puolet elämästäni ja oppinut jollain tavalla tämän maan tavat, sopeutunut kulttuuriin sekä oppinut kielen. En pidä sitä suurimpana saavutuksena, mutten tiedä pitäiskö sitä vahätelläkään. Toki, suurin osa kaveripiiristänikin on ollut samassa tilanteessa ja kaikki selviytyivät omalla tavallaan ja hyvin.

Tälläiset ajatukset kävi mielessäni tänään Blondin Kosto elokuvan katsomisen jälkeen. Teki mieli kirjoittaa purkaa ne tänne. Todennäköisesti parin vuoden päästä, kun luen niitä täällä ajattelen, että jaahas mitä olen mennyt kirjoittamaan, mutta nyt tuntuu tältä. So, good night everyone ja asettakaa tavoitteita elämässä :) Minä lähden tästä nukkumaan, jotta pystyisin huomenna with a fresh mind toteuttamaan tavoitteitani :))

Summer is still here!

Olen niin suunnattoman iloinen siitä, että kesäsäät jatkuu vielä ja saa käyttää kesävaatteita ja fiilistellä kesäasioita, ettei mitään rajaa :) Enjyoing every second of it while i can:)

Eilen käytiin tyttöjen kanssa leffassa katsomassa We are the Millers-nimistä elokuvaa. Ihan mahtava! Suosittelen jokaiselle komedia leffoista tykkäävälle katsoa kyseinen elokuva, saa hyvät naurut ihan takuulla ;) Päivään kuului myös Zarassa shoppailut, Vapianossa ruokailut ja Robertsissa kahvittelut ja illalla tietenkin oman kullan kainaloon. Täydellinen päivä :)

Tänään sitten oli suurimmaksi osaksi perhepäivä, johon kuului ruokailu terassilla ihanassa auringonpaisteessa, valokuvien ottaminen ja nautiskelua läheisten kanssa :)
Ihanat viikonloput melkein vietetty, huomiseksi on kuulemma luvattu kans aurinkoiset säät, joten pitää kehitellä jotain ulkoilua huomiseksi. Sitten jaksaa taas viikon rutiinit ja kiireet :)

 

Ja lopuksi vielä asukuvia :) Tänään ensimmäistä kertaa päällä mun uudet eilen ostetut lempihousut ja balleriinat Zarasta,  vanha Seppälän toppi ja DKNY:n laukku.

                  

Matkustelua part 1 Rhodos

Löysin vihdoin ja viimein aikaa kirjoittaa tän kesän Turkin ja Kreikan matkoistani :) Kauan on ollut suunnitteilla tämä postaus, mut ei vaan ole ollut aikaa viime aikoina kirjoittaa, joten blogiin tuli taas tälläinen pitkä tauko :( Mutta nyt sitten aion kertoa kesän matkailuista. 

Kesän alussa, siis, käytiin mummin kanssa Rhodoksella, kaupungissa nimeltään Ixia, joka sijaitsee n.30 minuutin ajomatkan päässä Rhodoksen kaupungista. Kaupunki sinänsä on aika pieni (niin kuin koko saarikin), mutta viikon aikana siinäkin oli tarpeeksi nähtävää.

Katia-niminen hotellimme oli pieni ja viihtyisä, ei millään tavalla eroava ja sijaitsi tien varrella 800m päästä merenrannalta. Siinä oli pieni uima-allas, baaritiski sekä pieni kauppa. Ei mitään erityistä, sopii erittäin hyvin jos ei tykkää oleskella hotellissa, vaan haluaa viettää suurimman osan ajasta rannalla tai kaupungissa. Hotellihuone oli yllättävän iso kahdelle henkilölle, itse asiassa se ei ollut huone vaan asunto, jossa positiivinen puoli oli oma keittiö (ja keittiötarvikkeet). Huono puoli, ettei huoneessa ollut mitään kylppäritarvikkeita, esim. saippuaa, shampota ja suihkugeeliä. Meidän pakettiin kuuluivat hotelliaamiaiset, mutta odotukset olivat korkeammat kuin mitä todellisuudessa saatiin. Aamiaisella oli kyllä perus elintarvikkeita, kuten munia, leipää, kurkkuja ja tomaatteja ja jopa pieniä croissantteja. Mutta jäin kaipaamaan parempaa laatua, kurkut ja tomaatit näyttivät viikon vanhoilta ja mehu oli vettä, johon pistettiin pari tippaa itse mehua ja sekoitettiin. Mutta croissanteilla pärjäsin hyvin koko viikon :)) Mitään muuta negatiivistä sanottavaa hotellista minulla ei ole. Henkilökunta oli ystävällinen ja huonesiivous muistaakseni päivittäinen.

 

Meidän lähiranta, ainoa, jossa ollaan käyty oli ihan tavallisen näköinen ranta, ei vedä vertoja tietenkään Thaimaan rannoille, mutta jos pääasiana on saada päivetystä iholle ja uida meressä, niin voin sanoa, että ihan täydellisesti sopii siihen. Siellä sai vuokrata 8 eurolla aurinkotuolin ja sateenvarjon ja makoilla koko päivän. Koska vierailimme Rhodoksella kesäkuun alussa, meri ei ollut sitä lämpimintä mitä se voi olla esim. elokuussa. Siinä pystyi tietenkin uimaan ja se oli ihanan virkistävää puolen tunnin makoilun 30 asteessa jälkeen, mutta itse seisoskelin n. 5 min totuttelemassa ennen kuin uskalsin mennä kokonaan veteen. 

Se, mitä Rhodoksella kannattaa käydä katsomassa on Lindoksen vanha kaupunki/kylä. Sitä ne oppaatkin painottaa siellä. Me varattiin se matka suomalaisen matkanjärjestäjämme kautta, en muista enää tarkalleen, mutta taisi olla Finnmatkat ja hyvin se sujui. Opas kertoi erittäin mielenkiintoisesti kaikki historiat ja muut tärkeät asiat Rhodoksesta. Matkaan sisältyi vierailu itse Lindoksessa, oliivitehtaalla ja Rhodoksen vanhassa kaupungissa. Lindoksen kylän huipulla sijaitsee kreikkalainen akropolis, ja sinne sai mennä ihailemaan raunioita sekä merimaisemia korkealta. Akropolis ja itse Lindos oli omasta mielestäni paras nähtävyys ja suosittelen kaikille siellä käymistä. Itse kylä on perinteinen kreikkalainen kylä, jossa on kapeita valkoisia katuja täynnä souvenir-kauppoja ja sieltä saa ostettua kaikkea tavallista turistikamaa. Alhaalla näkyi ihania merirantoja, mutta siellä ei keritty käydä, kun aikaa oli rajoitetusti. 

 

 

Rhodoksen vanhan kaupungin kierroksesta en niin paljon tykännyt, mikä saattoi johtua siitä, että se oli matkamme viimeinen kohde, jolloin olin jo tarpeeksi väsynyt (eikä unohdeta n.40 asteen kuumuutta päälle). En löytänyt siellä mitään erityistä, ulkonäöiltään se oli joksikin samantyyppinen kuin mikä tahansa vanha kaupunki (esim. Tallinnan tai Tukholman),  samanlaisia turistikauppoja ja kahviloita. 

 

Kreikassa kun käy, kannattaa myös vierailla kreikkalaisissa illoissa, joita järjestetään esim. hotelleissa ja ravintoloissa. Siellä tarjoillaan kreikkalaista ruokaa, lauletaan kreikkalaisia lauluja ja tanssitaan/katsotaan kreikkalaisia tansseja. Ihan hauska kokemus sekin :) 

Ixian kaupungissa, jossa asuimme emme juurikaan seikkailleet, eikä yöelämästä tai shoppailusta siellä ole kokemusta. Shoppailua en hirveästi harrastanut siellä, sillä en yksinkertaisesti löytänyt mitään shoppailtavaa. Vaatteita, kenkiä, laukkuja ja muita tarvikkeita ei ollut hirveästi tarjolla, ja ne jotka oli ei tehnyt minuun vaikutusta (+ tiesin, että tullessani Suomeen, siellä on kesäalet). Pieniä tuliaisia ostettiin, muttei mitään muuta. Ravintoloissa tuli käytyä, ja ravintoloista ei ole mitään sanottavaa paitsi se, että samanlaisia kuin muaallakin. Samat ranskalaiset ja riisit ja liharuoat tuli syötyä. Plussana isot annokset useimmissa ravintoloissa. 

 

Tähän lopetan Kreikasta kirjoittamisen ja seuraavassa postauksesta siirryn kertomaan Turkki-kokemuksista, ettei tästä yhdestä postauksesta tulisi turhan pitkä :) Summa summarum pidin paljon matkasta ja sain nautittua auringosta, merestä ja kreikkalaisesta ruuasta.