All those coats!

Im obsessed with coats! Rakastan kaikkia maailman villakangastakkeja ja trenssejä. Pitkiä, lyhyitä, kaikenvärisiä ja mallisia. Ne vaan ovat niin ryhdikkäitä ja aikuismaisia. Puhumattakaan siitä, miten ne saavat joka asun näyttävän naiselliselta ja tyylikkäältä. Parasta niissä on kuitenkin se, että ne eivät ikinä vanhene tai mene pois muodista. 

Olen etsinyt itselleni jo jonkin aikaa uutta villakangastakkia. Selasin kaikki nettikaupat läpi, ja tuijotin tuhansia kuvia Pinterestissä. Lopulta löysin täydellisen vaatekappaleen (tosin en netistä), joka on nyt roikkonut pari päivää vaatekaapissani. Mutta siitä kirjoitan myöhemmin asukuvien kanssa.

Ajattelin laittaa tänne joitakin inspiraatiokuvia, joista tykkään itse. Koska halusin joko punaisen, valkoisen tai pinkin takin, valitsin ne myös tähän.  Hope u'll like them! ;)

*Kuvat on otettu Pinterestista

Mustavalkoista elämää

Viime aikoina olen elänyt sen kaavan mukaan, että elämä on mustia ja valkoisia raitoja, jotka vuorottelevat. Välillä on niitä "harmaita" myös, eli neutraaleja, mutta suurimmaksi osaksi mustavalkoista. Vähän niin kuin kansantaloudessa suhdanteet, kun käsitellään tietyn maan taloudellista tilannetta ja puhutaan nousu -ja laskusuhdanteista. Noususuhdanteet ovat niitä valkoisia elämässä ja laskusuhdanteet mustia raitoja. Olen oppinut tunnistamaan, mikä elämäntilanne minulla on meneellään parhaimmillaan. Aina sitä ei edes kuvaa tapahtumat, vaan se mielitila, joka minulla on sinä hetkenä. En ole luonnostaan yhtään taipuvainen masennukseen tai yksinäisyyteen, näen aina asioita monelta näkökulmalta ja pystyn ns. look on the bright side. Itsesääliin olen pikkasen taipuvainen ja ehkä jonkin verran myös asioiden dramatisointiin mielessäni. Äiti aina nauraa, kun kuvittelen välillä itselleni jotain ihan omaa ja olen jo valmiiksi pelotellut itseäni, ennen kun koko asia on edes ehtinyt tapahtua.

Syksyn alussa olen ollut erittäin positiivisella päällä, täynnä energia ja valmiina ihan kaikkeen. Kaikki tuntui menevän juuri niin kuin halusin ja en itse asiassa edes muista, milloin olisin niin itsevarma ja avoinmielinen, kun silloin syksyllä. Uusi työ, jota halusin paljon, uusi koulu, uudet haasteet ja mahdollisuudet jne. Kaikki oli hyvin. Kaikki on vieläkin hyvin, mutta jostain syystä mielentilani ei ole sama, kun silloin. Olen vieläkin tyytyväinen työpaikkaan, koulu on tosin ollut vähän ups and downs. Mistä sitten johtuu tuo minun negatiivisempi olotila ja suhtautuminen kaikkeen? Synkkyys ja kylmyys ulkona ovat aina vaikuttaneet minuun suuresti. Kylmyyden sietokykyni on olematon ja mieliala on sen mukainen, kun tulee pakkasasteita. Onko se jonkinlainen talvidepressio? Voiko se johtua kylmyydestä, en tiedä. Mutta ajattelen asiaa niin, että tämä on se musta raita, joka vaihtuu jossain vaiheessa, silloin, kun sitä vähiten odotan valkoiseksi. Koska tätä se elämä on, pitää muistaa, että huonon jälkeen tulee hyvää ja oppia suhtautumaan niihin laskukausiin rauhallisesti ja filosofisesti. Mitä itse olen parhaimmillaan yrittämässä sisäistää :) 

 

Ajatukseni ovat viime aikoina olleet muutenkin aina filosofisia. On tullut ajateltua asioita syvemmin ja olen oivaltanutkin monia juttuja. Olen siinä iässä, jolloin kaikki tuntuu voimakkaammin kuin aikaisemmin, ajatukset ovat monimutkaisempia ja valintoja pitää tehdä. Tiedän myös sen, että tässä vaiheessa tulen tekemään valintoja, joista saattaa riippua kaikki tuleva elämäni. Tuntuu siltä, että mahdollisuuksia on rajaton määrä, ja niitä pitää käyttää hyväkseen.Tälläinen ajattelutapa, että 20-30 vuotiaana täytyy rakentaa koko tulevaa elämää, ja tehdä asioita, joista unelmoit, koska sitten voi olla jo myöhäistä on tullut osittain perheeltäni. Perheessäni aina painotettiin, että pitää ottaa ohjat käsiin, kun on vielä aikaa ja terveyttä, mahdollisimman nuorena. Olen itsekin samaa mieltä.Uskon myös siihen, että tiettyyn ikään kuuluu tietyt asiat, jotka eivät välttämättä onnistu enää myöhemmässä iässä, ei ainakaan niin hyvin ehkä. Tästä kaikesta johtuen päässäni on pieni sekasorto, joka varmaan kuuluukin mahdollisesti 20-vuotiaan ikään. Mutta voin onnekseni sanoa, että se ei ole samanlaista, kun esim. vielä kolme vuotta sitten, jolloin kaikki oli epäselvää. Tässä vaiheessa alkaa asiat hahmottua jo jonkin verran, tiedän, mitä odotan elämältä, ja kokemuksia kertyy aina vaan lisää joka vuosi. Oma persoonallisuus sekä vahvuudet ja heikkoudetkin on jo selvillä ja tiedän mitä hakea ja miten. 

Tässä pieni pala ajatuksiani tänne ilmaistuna. Aika naiiveiltä ja tyhmiltä nämä saattavat kuulostaa jonkun mielestä, mutta nämä ovat ne asiat (tai yksi miljoonasosa niistä), jotka mielessäni pyörivät tällä hetkellä ja halusin jakaa niitä täällä. Joten tämmönen vähän alakuuloinen postaus tänään. Näitä aina välillä tulee ilmestymään, ja niin kuin kirjoitin sivupalkissa blogikatsaukseen, tulen käsittelemään täällä asioita ja ilmaisemaan ajatuksiani ja hyväksymään elämän sellaisena vuoristoratana kuin se on.

Arkistojen aarteita

Talvi on nyt lopultakin tullut, vaikka en sitä halunnutkaan. Olin ihan tyytyväinen siihen, että sain käyttää syksyvaatteita ja kenkiäni, ihania villakangastakkeja ja nilkkureita. Zaran nahkaiset ylipolven saappaani, tosin ovat kestäneet vielä -10 asteen pakkasenkin ja ihan lämpimältä tuntuikin jaloissa, mutta sitten , kun alkaa mennä asteet vielä enemmän pakkasen puolelle, harkitsen käyttäväni useammin uusia UGGejani. Ne on muuten liian lämpimät, enkä uskalla laittaa niitä esimerkiksi töihin, koska pelkään, että paahdun nuo päällä sisätiloissa.

Koska en ole vielä ottanut talviasukuvia tänä vuonna, ajattelin esittää täällä viime vuoden talviasua täällä. Here they are!

Some new stuff

Täällä taas :) Ihanaa olla lomalla, varsinkin, jos loma on niinkin pitkä kuin kokonainen kuukausi! Ja hyvin tämä on mennyt, ensimmäisinä viikkoina oli valmistelut Jouluun ja Uuden Vuoden juhlaan sekä niiden juhliminen, enkä ole kummemmin käynyt töissä tai ahkeroinut muuten. Mutta tällä viikolla alkaa jo hiljalleen paluu takaisin arkeen. Koulu ei ala vielä puoleentoista viikkoon, mutta nyt yritän saada tehtyä muita hommia, jotta uuden koulukauden alku ei olisi vaikeaa. Tälle ja seuraavalle viikolle on mm. otettu työvuoroja, viimeisiä ajotunteja ja hierontasessioita (joista olen jo piiiiiitkään haaveillut). Autokoulu alkaa olla viihdoinkin loppusuoralla, nimittäin kolme ajotuntia jäljellä ennen ajokoetta. Tosin ei kannata varmaan vielä tässä vaiheessa innostua, että kohta se hoituu, sillä teoriakokeen pääsin vasta kolmannella kerralla läpi, nii katotaan miten ajokokeen kanssa käy. 

Mutta ajattelin esittää tässä joitakin uusia tavaroita, jotka ovat saaneet minut erityisen iloiseksi. Suurin osa on saatu lahjaksi, toiset taas olen ostanut itse. 

Ensimmäisenä kauan haluttu Furlan Candy bag. Tämä yksilö sai minut rakastumaan itseensä heti ensimmäisestä hetkestä lähtien. Rakastan sen pirteyttä ja erilaisuutta. Toi fuksian värikin on vaan niin mahtava. Näitähän saa melkein minkä tahansa värisinä, on punaisia ja keltaisia ja kultaisia ja monia muita. Tosin Suomessa taisin huomata vain fuksian, vaaleansinisen ja nuden värisiä kappaleita. Tämä oli kuitenkin toiveeni. Mielestäni mikään muu laukku ei näytä niin leikkisältä ja hauskalta, mutta samalla naiselliselta ja trendikkäältä kuin tämä. Tuonhan voi käyttää minkä tahansa asun piristäjänä, varsinkin näinä synkkinä talvipäivinä. Materiaalina tässä on pvc-muovi, joka sallii hämärän näkyvyyden laukun sisältöön, mutta ei voi kuitenkaan erottaa mitä sisällä on. Esimerkiksi, jos kännykkä soi laukussa ja siihen syttyy valot, se näkyy laukun läpi, mutta ei sen enempää. Kokokin on juuri täydellinen, kun sellaista olin hakemassa. Suurin osa käyttämästäni laukuista on nimittäin suurikokoisia, koska minulla on aina liikaa tavaraa mukana ja se kaikki täytyy mahduttaa jonnekin.

Sain tämän siis äidiltäni joulu/uusivuosi/autokoulukohtapäättyy-lahjaksi. Hauskinta tässä on se, että näin kyseisen laukun itse stockmannin verkkokaupassa alennuksessa ja koska olen pitkään haaveillut tästä, päätin tilata sen ja kerrankin ostaa jonkun vähän kalliimman ja pitkäkestoisemman laukun kuin yleensä. Suljin siinä vaiheessa silmät ja painoin "tilaa"-nappia, sillä ajatuksella, että "now or never" ja "maksan sen seuraavasta palkasta laskulla. Seuraavana päivänä menin Zaraan hankkimaan ystävälle syntymäpäiväksi lahjakortin ja ajattelin, että en katso mitään Zaran aleista, kuljen vain suoraan kassalle, sillä olen jo ostanut kaiken tarvitsemani aleista. No eihän se ikinä mene noin, kuka oikeasti pystyy tohon Zarassa? En minä ainakaan. Pyörin siinä Zarassa jonkin aikaa, kunnes huomasin juuri sen laukun, minkä olen myös pitkään halunnut. Koska laukku oli musta ja vähän isompi kuin tämä, ajattelin, että se on käytännöllisempi ja tarvitsen sen enemmän. Päätin, siis, palauttaa tämän Furlan sitten, kun se tulisi. Kerroin tästä kaikesta äidilleni ja vähän ajan päästä hän esitteli minulle iloisena lahjani :) En voisi olla tähän tyytyväisempi ja kiitollisempi tästä.

 

Seuraavaksi esittelen uuden ihanan meikkilaukkuni, joka on tullut suoraan Pariisista. Tämä yksilö on joululahja sukulaisilta saatu ja on heti mennyt kovaan käyttöön minulla. Tästä minulla ei ole sen enemmän sanottavaa, kun että se on vaan niin minua. Rakastan tommosia hempeitä ja tyttömäisiä asioita.

Vielä yksi joululahja - Clarinsin setti. En ole aikaisemmin käyttänyt kyseisen meikkiyrityksen tuotteita, mutta nyt sitten on tullut kokeiltua. Tässä on, siis, Beauty Flash Balm, joka toimii eräänlaisena primerina, Instant Smooth Line Correcting concentrate, jonka tehtävänä on tasata ihon pintaa sekä ryppyjä ja viimeisenä huulikiilto. Beauty Flash Balmia käytän aina ennen meikkivoidetta, enkä yleensä laita alle kosteuttavaa, sillä minun iholle toi on riittävä kosteutus. Tykkään sen tuoksusta, se on aika voimakkaan parfyymimäinen (ei ole varmaan pahemmin sopiva tuote tuoksuherkille ihmisille) ja koostumuskin on ihan miellyttävä. Instant Smooth Concentrate ei tehnyt minuun suurta vaikutusta, sillä minun ihollani se ei näytä mitään merkkejä, ei ole mitään ennen-jälkeen vaikutusta. Huulikiiltoon, taas olen ihan rakastunut. En yleensä suosi huulikiiltoja, sillä ne on tahnamaisia, eivätkä näytä mielestäni hyvältä huulillani. Voi olla, etten ole vaan sitä sopivaa ennen. Mutta nyt sen on kummiskin löydetty, sillä toi on niin pehmeä, luonnollisen vaikutuksen antava ja omien huulien väriin sopivasti muokkautuva, kun voi vaan olla. Tota on myös tosi helppoa levittää, kun sitä ei tule sellainen hirveä läjä, niinkuin muissa. Itse en tarvii edes peiliä aina, ja pystyn tekemään sen kävellessäni. Eikä unohdeta miellyttävää tuoksua!

Ja vielä yksi joululahjojen listalla oleva ihanuus on Estee Lauderin Double Wear ripsiväri. Olen kerran ostanut ton itse ja käyttänyt ihan loppuun, mutta unohdinkin jo, miten mahtava tämä on. Muistin sen sitten ensimmäisellä käyttökerralla. Ripsistä tulee niin upean näköiset, että en edes laita enää eye lineriä, koska minulle riittää se pituus ja tuuheus ja silmien näyttävyys, mitä tuo tekee. Suosittelen siis!

Uusien tavaroiden kategoriaan pääsivät myös eilen tehdyt kynnet. Pyysin kynsitekniikoltani, jotain talvista, mutta ei kuitenkaan valkoista, eikä mitään punaista ja joulumaista. Päädyttiin sitten tähän, ja minusta nämä on ihanat! Rauhallinen, mutta silti näyttävä sinen glitterlakka on aivan upea, eikä yhtään liian räikeä.

 Ja pieni ihanuus, joka on periaatteessa ihan merkitsemätön, eikä välttämättä tarvinnut esitellä sitä, mutta kun tykkään siitä niin paljon ja olen aina iloinen kun pääsen kirjoittelemaan siihen jotakin. Vuoden 2014 kalenterini :)

 

 No niin, nyt on tämä kirjoitettu ja uutuudet esitelty, joten tämä tyttö lähtee nyt juomaan iltateensä loppuun ja sitten onkin nukkumaanmenoaika. Huominen päivä alkaa jo 7.00 (ihan liian aikaisin minulle). Cheers!

Shopaholic alarm!

Save me, I'm a shopaholic. Tällä kaikki on sanottu. Tykkään tosi paljon Joulun tunnelmasta ja siitä, että siihen valmistautuminen alkaa aina jo marraskuussa. Mutta, se mistä oikeasti tykkään on jouluALE. Sitä olen odottanut tooosi pitkään. Ja ei ollut mikään yllätys, että hullaannuin ihan täysillä, kun se viihdoinkin alkoi. Tänä vuonna olen ostanut muutenkin liiankin usein uusia kuteita, useammin kuin aikaisin. Arvelen, että se johtuu siitä, että 1) aloin seuraamaan muoti-ilmiöitä ja olemaan kiinnostunut trendeistä enemmän kuin aikaisemmin, 2) perustin oman blogin, 3) aloin työskennellä vaatteiden parissa. No, joka tapauksessa, minusta on tullut ihan täydellinen vaatefriikki ja en uskalla edes ajatella, enkä nyt rupea, kuinka paljon rahaa tänä vuonna on mennyt vaatteisiin/kenkiin/laukkuihin. En sanoisi, etten rakastanut vaatteita ja muotia aikaisemmin, nimittäin ihan pikkuisesta asti olin niistä kiinnostunut. Mitä voi sanoa lapsesta, jonka ensimmäinen pitkä/oikea sana "äiti" sanan jälkeen oli "mekko"? Ja jonka lempipuuha naperona oli laittaa ainakin viisi mekkoa päällekkäin ja mennä ihastelemaan itseään peilistä? Ei ainakaan sitä, että lapsesta tulee matematiikko. Siitä toivosta piti luopua viimeistään siinä vaiheessa.

Olen viime aikoina suosinut enimmäkseen vaan kolmea vaatekauppaa: Zara, Mango ja H&M. Aika yksipuolista, I know. Mutta nämä ovat ne ainoat paikat, joista mä aina löydän jotain, joka ikinen kerta. H&M aloittaa alekauden aina ensimmäisenä ja Zara viimeisenä, sen olen huomannut. H&M alensi mielestäni tänä vuonna aika vähän loppujen lopuksi (verrattuna Zaraan ja Mangoon), mutta hyviä alennuksia oli. Halvalla lähti minunkin mukaan yhdet ihanat housut ja jakku, joihin olen erittäin tyytyväinen ja varma, että kovasti tulen käyttämään. 

Mangon alet ne vasta sai tämän tytön pään pyörälle kunnolla. Eräänä iltana olin kävelemässä töihin ja kaikki oli hyvin, kunnes huomasin kadun toisella puolella valtavat punaiset "SALE, all -50%"-kyltit ja tajusin, että Mangolla alkoi tänään alet. Tulipa siinä pieni ärsytyksen tunne, että olen töissä 21 asti, jolloin kaupat sulkeutuu, ja tauko kestää vain 12 min, eli en ehdi piipahtaa Mangossa. Tiedän erittäin hyvin, miten tyhmältä tämä nyt kuulostaa, kun sen lukee, että miksi minun piti shoppailla juuri aleiden ekana päivänä ja miksi tämä on niin iso juttu, että siitä pitäisi kirjoittaa. No ei se olekkaan, eikä mun ollut pakko. Mutta hämmästyin vaan omaan reaktiooni. Ei sellaista ollut aikaisemmin, en minä ole mikään pinnallinen vaatefriikki, jonka taskussa rahat jo polttaa ja pakko päästä ostamaan jotain (tosin, en myöskään ole säästöihminen, sillä se juttu ei ikinä onnistu minulta). Niin, mikä siinä sitten oli, että samastuin hetkeksi "Himoshoppailija"-elokuvan päähenkilöön, jota vitriinit kutsui otamaan kaupan tavaraa? No, menin sitten, kun minulla oli aikaa seuraavana tai sitä seuraavana päivänä siihen Mangoon tekemään vaatelöytöjä, eikä mitään sen kummemmin. Kokoja löytyi vallan mainiosti ja ostoksiakin tuli tehtyä. Ostin maailman ihanimman syksy/kevät takin ja kauan himotun mekon. Olisin ostanut varmasti puolet Mangosta, jos saisin niin paljon varoja, mutta yritin kuitenkin hillitä himoni ja ajatella järkevästi. Järkevä ajattelu tässä tapauksessa oli sitä, että hei, Zaran alet alkaa kohta ja pitää säästää vähän sitäkin varten. 

Joulualennusten jälkeen rupesin, siis, ajattelemaan, että kaikki ei ole nyt kunnossa, koska tunnen, että olisin koukussa ostamiseen. Sitten kirosin Suomen joulu-ja kesäaleja ja mietin sitä, että se on täysin kauppojen ja markkinoinnin vikaa, että minä ostan näin paljon ja minulle on tullut siitä pieni pakkomielle. Kaikki kaupat alentaa ainakin kolmas osan kaikista tavaroistaan samaan aikaan ja lopputulos on siinä, että minun kaltaiset tytöt juoksevat ihan innoissaan heittelemässä rahaa ympäriinsä. Mutta, sitten ajattelin, etten voi syyttää markkinoiden tarjontaa omista teoistani, koska kaupathan vaan ylläpitää yleistä taloutta loppujen lopuksi. Ja olen erittäin iloinen, että Suomessa on tämä järjestelmä, koska se on ihan täysin järkevää. Kaupat pääsevät eroon vanhoista varastossa olevista vaatteista ja ihmiset pääsevät ostamaan ne halvalla, win-win situation. Sitten siirryin syyttämään Instagrammia siitä, että näen kuinka paljon vaatteita/omaisuutta ihmisilla on ja haluan saman verran (nyt puhutaan, niistä kuvista, joissa on viisi victoria secret-kassia, pari pradan kassia, muutama Hilfigerin omaisuus ja pari Calvin Cleinin ja Louboutinin kassia, yhdessä kuvassa kerättynä kaikki yhteen). Kumosin päässä tapahtuvan syyttämisen sillä, että ei saa kadehtia toisia ja mitä siitä, että jollakin ihmisellä siellä Instagrammissa on näin paljon tavaraa, en tiedä sen tarinaa. Jokaisella on omat valinnat ja mistä minä tiedän, ehkä se henkilö on säästänyt viisi vuotta, jotta voisi päästä sitten kunnolla shoppailemaan. Summa summarum, löysin miljoona syytä, miksi en voi syyttää Instagrammia ja muuta sosiaalista mediaa siitä, että minun tekee mieli ostaa uusia tavaroita koko ajan. 

Tästä kaikesta päätellen lupasin itselleni, etten aio ostaa yhtään vaate/laukku/kenkä/korukappaletta ainakin kuukauteen ja tällä kertaa aion pitää tästä lupauksesta tiukasti kiinni. Tammikuussa en siis aio ostaa yhtään mitään, koska lompakko itkee ja säästötili kärsii minun shoppailuistani. Tässä on minun uuden vuoden lupaukseni ainakin yhdelle kuukaudelle. Tämä tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa ottaen huomioon, että olen töissä vaatealalla...But I'm gonna do it. Ja kehotan jokaikistä, josta alkaa tuntua huonolta tuo liiallinen ostaminen tekemään samalla tavalla. Tässä oli nyt tämän päivän ehkä vähän turha postaus.

P.S. Asukuvissa esittelen uutta Mangon takkia, jota tässä säässä onneksi pystyy vielä just ja just käyttämään. Ja pahoittelen kuvien tärähtynyttä ja vähän kellertävää laatua (mm. hiukset näyttävät huonosti värjätyiltä blondeilta), huono valo ja keskeneräinen kameran käytön osaaminen vaikuttavat osaltaan tähän.

Takki - Mango

Hame - H&M

Neule - H&M

Laukku - Zara

Kengät - H&M

Hattu - H&M