Save me, I'm a shopaholic. Tällä kaikki on sanottu. Tykkään tosi paljon Joulun tunnelmasta ja siitä, että siihen valmistautuminen alkaa aina jo marraskuussa. Mutta, se mistä oikeasti tykkään on jouluALE. Sitä olen odottanut tooosi pitkään. Ja ei ollut mikään yllätys, että hullaannuin ihan täysillä, kun se viihdoinkin alkoi. Tänä vuonna olen ostanut muutenkin liiankin usein uusia kuteita, useammin kuin aikaisin. Arvelen, että se johtuu siitä, että 1) aloin seuraamaan muoti-ilmiöitä ja olemaan kiinnostunut trendeistä enemmän kuin aikaisemmin, 2) perustin oman blogin, 3) aloin työskennellä vaatteiden parissa. No, joka tapauksessa, minusta on tullut ihan täydellinen vaatefriikki ja en uskalla edes ajatella, enkä nyt rupea, kuinka paljon rahaa tänä vuonna on mennyt vaatteisiin/kenkiin/laukkuihin. En sanoisi, etten rakastanut vaatteita ja muotia aikaisemmin, nimittäin ihan pikkuisesta asti olin niistä kiinnostunut. Mitä voi sanoa lapsesta, jonka ensimmäinen pitkä/oikea sana "äiti" sanan jälkeen oli "mekko"? Ja jonka lempipuuha naperona oli laittaa ainakin viisi mekkoa päällekkäin ja mennä ihastelemaan itseään peilistä? Ei ainakaan sitä, että lapsesta tulee matematiikko. Siitä toivosta piti luopua viimeistään siinä vaiheessa.
Olen viime aikoina suosinut enimmäkseen vaan kolmea vaatekauppaa: Zara, Mango ja H&M. Aika yksipuolista, I know. Mutta nämä ovat ne ainoat paikat, joista mä aina löydän jotain, joka ikinen kerta. H&M aloittaa alekauden aina ensimmäisenä ja Zara viimeisenä, sen olen huomannut. H&M alensi mielestäni tänä vuonna aika vähän loppujen lopuksi (verrattuna Zaraan ja Mangoon), mutta hyviä alennuksia oli. Halvalla lähti minunkin mukaan yhdet ihanat housut ja jakku, joihin olen erittäin tyytyväinen ja varma, että kovasti tulen käyttämään.
Mangon alet ne vasta sai tämän tytön pään pyörälle kunnolla. Eräänä iltana olin kävelemässä töihin ja kaikki oli hyvin, kunnes huomasin kadun toisella puolella valtavat punaiset "SALE, all -50%"-kyltit ja tajusin, että Mangolla alkoi tänään alet. Tulipa siinä pieni ärsytyksen tunne, että olen töissä 21 asti, jolloin kaupat sulkeutuu, ja tauko kestää vain 12 min, eli en ehdi piipahtaa Mangossa. Tiedän erittäin hyvin, miten tyhmältä tämä nyt kuulostaa, kun sen lukee, että miksi minun piti shoppailla juuri aleiden ekana päivänä ja miksi tämä on niin iso juttu, että siitä pitäisi kirjoittaa. No ei se olekkaan, eikä mun ollut pakko. Mutta hämmästyin vaan omaan reaktiooni. Ei sellaista ollut aikaisemmin, en minä ole mikään pinnallinen vaatefriikki, jonka taskussa rahat jo polttaa ja pakko päästä ostamaan jotain (tosin, en myöskään ole säästöihminen, sillä se juttu ei ikinä onnistu minulta). Niin, mikä siinä sitten oli, että samastuin hetkeksi "Himoshoppailija"-elokuvan päähenkilöön, jota vitriinit kutsui otamaan kaupan tavaraa? No, menin sitten, kun minulla oli aikaa seuraavana tai sitä seuraavana päivänä siihen Mangoon tekemään vaatelöytöjä, eikä mitään sen kummemmin. Kokoja löytyi vallan mainiosti ja ostoksiakin tuli tehtyä. Ostin maailman ihanimman syksy/kevät takin ja kauan himotun mekon. Olisin ostanut varmasti puolet Mangosta, jos saisin niin paljon varoja, mutta yritin kuitenkin hillitä himoni ja ajatella järkevästi. Järkevä ajattelu tässä tapauksessa oli sitä, että hei, Zaran alet alkaa kohta ja pitää säästää vähän sitäkin varten.
Joulualennusten jälkeen rupesin, siis, ajattelemaan, että kaikki ei ole nyt kunnossa, koska tunnen, että olisin koukussa ostamiseen. Sitten kirosin Suomen joulu-ja kesäaleja ja mietin sitä, että se on täysin kauppojen ja markkinoinnin vikaa, että minä ostan näin paljon ja minulle on tullut siitä pieni pakkomielle. Kaikki kaupat alentaa ainakin kolmas osan kaikista tavaroistaan samaan aikaan ja lopputulos on siinä, että minun kaltaiset tytöt juoksevat ihan innoissaan heittelemässä rahaa ympäriinsä. Mutta, sitten ajattelin, etten voi syyttää markkinoiden tarjontaa omista teoistani, koska kaupathan vaan ylläpitää yleistä taloutta loppujen lopuksi. Ja olen erittäin iloinen, että Suomessa on tämä järjestelmä, koska se on ihan täysin järkevää. Kaupat pääsevät eroon vanhoista varastossa olevista vaatteista ja ihmiset pääsevät ostamaan ne halvalla, win-win situation. Sitten siirryin syyttämään Instagrammia siitä, että näen kuinka paljon vaatteita/omaisuutta ihmisilla on ja haluan saman verran (nyt puhutaan, niistä kuvista, joissa on viisi victoria secret-kassia, pari pradan kassia, muutama Hilfigerin omaisuus ja pari Calvin Cleinin ja Louboutinin kassia, yhdessä kuvassa kerättynä kaikki yhteen). Kumosin päässä tapahtuvan syyttämisen sillä, että ei saa kadehtia toisia ja mitä siitä, että jollakin ihmisellä siellä Instagrammissa on näin paljon tavaraa, en tiedä sen tarinaa. Jokaisella on omat valinnat ja mistä minä tiedän, ehkä se henkilö on säästänyt viisi vuotta, jotta voisi päästä sitten kunnolla shoppailemaan. Summa summarum, löysin miljoona syytä, miksi en voi syyttää Instagrammia ja muuta sosiaalista mediaa siitä, että minun tekee mieli ostaa uusia tavaroita koko ajan.
Tästä kaikesta päätellen lupasin itselleni, etten aio ostaa yhtään vaate/laukku/kenkä/korukappaletta ainakin kuukauteen ja tällä kertaa aion pitää tästä lupauksesta tiukasti kiinni. Tammikuussa en siis aio ostaa yhtään mitään, koska lompakko itkee ja säästötili kärsii minun shoppailuistani. Tässä on minun uuden vuoden lupaukseni ainakin yhdelle kuukaudelle. Tämä tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa ottaen huomioon, että olen töissä vaatealalla...But I'm gonna do it. Ja kehotan jokaikistä, josta alkaa tuntua huonolta tuo liiallinen ostaminen tekemään samalla tavalla. Tässä oli nyt tämän päivän ehkä vähän turha postaus.
P.S. Asukuvissa esittelen uutta Mangon takkia, jota tässä säässä onneksi pystyy vielä just ja just käyttämään. Ja pahoittelen kuvien tärähtynyttä ja vähän kellertävää laatua (mm. hiukset näyttävät huonosti värjätyiltä blondeilta), huono valo ja keskeneräinen kameran käytön osaaminen vaikuttavat osaltaan tähän.
Takki - Mango
Hame - H&M
Neule - H&M
Laukku - Zara
Kengät - H&M
Hattu - H&M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti