Sunny dreaming

Tälläisinä kylminä talvisina päivinä, jolloin lämpöasteet ovat miinuksen puolella, jäätävä tuuli puhaltaa ja mietit tuhanteen kertaan miksi et ottanutkaan niitä hanskoja ja pipoa, tekee mieli olla

kaukana kaukana eksoottisissa maissa, jossa aurinko lämmittää suurimman osan vuodesta. Sellaisessa maassa kuin Thaimaa...Ja siellä minä tulen olemaan tasan kuukauden päästä tästä päivästä!!! Siitä, siis, puhuin aikaisemmissa postauksissa:) Tämä ei voisi tulla parempaan aikaan vuodesta! Talven keskellä, kun täällä on kylmää ja pimeää ja uuden vuoden toisena päivänä, mikä aloitus vuodelle! En voisi olla iloisempi!:) 

Olen vieraillut Thaimaassa kerran aikaisemmin vuoden 2012 keväällä ylioppilaskirjoitusten päätettyä:) Ja rakastuin paikkaan totaalisesti, mikä paratiisi maan päällä! Olemme silloin olleet Phuketissa, ja vaikka olenkin lukenut huonoja arvosteluja Phuketista matkakohteena turistikertymän takia, itselläni ei ole mitään valittamista paikasta. Oltiin tosin ihan kaupungin reunalla ja meidän kaupunginosa oli ihana, rauhallinen paikka, jossa oli upeat rannat. Pidin kaikesta sillä matkalla. Ja toivon, että tämäkin matka tulee olemaan yhtä onnistunut:) 

Tällä kertaa matkustamme Koh Tao-nimiselle saarelle kahdeksi viikoksi. Eli luvassa on vaaaaain rentouttamista:) Ja tällä kertaa ollaan menossa melkein koko perheellä, kerrankin! En malta odottaa jo lomaa ja aurinkoa:) Onneksi tässä on vain kuukausi jäljellä:) 

Tässä on kuvia viime reissulta :)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Such cold winter days like today, when the temperature is on minus side of thermometer, and there is this freezing wind blowing, making you wondering all over again why didn't you take gloves and a hat with you, makes you want to be far far away in exotic countries, where the sun shines most of the year. In a country like Thailand ... And that is where I'll be in exactly one month from this day !!! This could not come at a better time of the year! In the middle of winter, when it is cold and dark and depressing. It's also the greatest way to start new year:) I couldn't be happier! :)

I have visited Thailand once in the spring of 2012. And fell in love with the place. It is a paradise on Earth! Back then we stayed in Phuket, and although I have read some bad reviews of Phuket because of "too much tourists" , I don't have anything to complain about, for me it was just perfect. Our neighborhood was a wonderful, peaceful place, with really beautiful beaches and hotel was really cozy too. 

This time we are travelling to Koh Tao island for two weeks. So there will be total relaxation :) Just books, family, peace and beautiful nature. And this time, we are going almost the whole family, for once! I can't wait for a holiday and the sun :) Fortunately, there is only a month left! Counting days! :)

Here are photos from the last trip :)

5 things that cheer me up =)

Tiedättekö ne päivät, kun olo on levännyt, täynnä energiaa, iloa sekä rakkautta koko maailmaa kohtaan ja olet valmiina kaikkeen leveä hymy kasvoillasi? No, en ole kokenut noita päiviä vähän aikaan ... Viime aikoina olen lähes päivittäin väsynyt, katkera, turhautunut ja välillä jopa vihainen turhista asioista. Päässäni juoksee nykyään liian usein negatiivisia ajatuksia, jotka blokkaavat kaiken positiivisuuden. Tunnen itseäni hermopalloksi, joka on räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Enkä tykkää tälläisesta. Kohta alkaa lomat, mikä on aivan mahtavaa, mutta tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että täytyy tehdä kaikki ne miljoona asiaa, jotka ovat kasantuneet taas parille viikolle. Raportteja, palautuksia, tenttejä, projektejä, töitä jne. 

Niin suuresti kuin rakastankin valittamista ja itsesääliin vetäytymistä, olen päättänyt olla valittamatta sen enempää (tällä kertaa xD). Sen sijaan, ajattelin tehdä toisinpäin, nimittäin ajatella positiivisia asioita, jotka piristävät minua tällä hetkellä. Ihan vain itseni takia. Sillä usein ihminen ei välttämättä keskittyy negatiiviseen, eikä huomaa kaikkea hyvää sen ympärillä.

Joten, viisi asiaa, jotka auttavat minua selviämään harmaan kauden läpi:

1.Parin viikon päästä alkaa Joululoma (ja se kestää KUUKAUDEN), mikä tarkoittaa deadlinien poissaolon. No stress! :)
2. Kuukauden päästä olen ottamassa aurinkoa kauniilla rannalla auringon lämmittämänä, lukemassa hyviä kirjoja ja viettämässä laatuaikaa perheeni kanssa.
3. Tänään edistyin jonkin verran projektitöissäni ja raporteissa, mikä tarkoittaa, että on vähemmän tekemistä jäljellä :)
4. Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen vaatevarastooni, enkä tarvitse mitään "välttämätöntä" lisää kaappiini.
5. Vuoden päästä suurin piirtein tähän aikaan vuodesta tulen valmistumaan nykyisestä koulustani (toivottavasti). On helpottavaa  tietää, että suurin osa opinnoista on jo takana ja jäljellä on vain muutama kurssi, työharjoittelu sekä opinnäytetyö :)

On myös yksi asia, joka puuttuu listalta, mutta tekee minut silti joka päivä iloiseksi ja auttaa selviämään kaikesta, nimittäin mahtavat perheeni, poikaystäväni ja kaverini. Kiitos heille siitä =)
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
You know those days when you're rested, relaxed, full of energy and joy, loving the world with a big smile on your face and just ready for everything? Well, I haven't had those days for quite a while...I feel tired almost every day, also kind of depressed somehow (although I don't like using that word), , thinking negatively, confused, sometimes even angry or very frustrated. And I really don't like myself like this. It's holiday time soon which is absolutely great, but it also means there is enormous amount of stuff to do before that. There are tons of deadlines and exams coming, a lot of working besides studying and everyday things to do. 

As much as I love complaining and cover myself in self-pity I decided not to do that this time (at least in this post :D). Instead I'll try to do the opposite, find the good and positive things. Just for myself. Because sometimes we simply don't see the positive things around us. 

So here are five things I'm happy about:

1. In few weeks start Christmas holidays, which means  no school, no deadlines and no frustration. 

2. One month from now I'm gonna be lying on the beautiful beach sunbathing and reading good books and spending quality time with my family

3. I did some of my school projects today which means I have less to do now

4. Currently I don't crave for any new clothes. Of course I have some items on my "to buy" - list, but they can wait, I don't need them right now. So I'm almost satisfied with my wardrobe. 

5. I'm gonna graduate from school next year (hopefully) at about this time of the year. So the most of my studies is done and there is only few courses, internship and thesis left. 

There is also one thing which I'm always extremely happy about is that I have wonderful family, boyfriend and friends, who help me through whatever I'm going though and who I love very much=) Thank you for that!

Outfit: 
Shoes - Skåpunkten, Scarf, Pants and Cap - Gina Tricot, Fur and Bag - Zara

THE change

Minä en värjää hiukseni. Enkä leikkaa. Siihen on muutamia syitä ja periatteita, joista yksi on yksinkertaisesti se, että tykkään hiusväristäni, hiusten pituudestani ja kiharoistani. Olen pysynyt luonnollisella linjalla 18 vuotta, jonka jälkeen värjäsin ne pari sävyä tummemmiksi. Se näytti suht hyviltä, ei paremmalta kuin oma väri, mutta ei pahalta. No, väri lähti jonkun ajan päästä pesuissa ja hiusten kasvaessa. Ja siitä lähtien kolmeen vuoteen en olekaan tehnyt hiuksilleni yhtikäs mitään. Paitsi kuukausi sitten.

Olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta hiusten vaalentamisesta. Miltä näyttäisin vaaleampana? Miten hiukseni reagoisivat muutokseen? (minulla on varmaan maailman herkimmät hiukset, jotka kostavat heti kaikki lämpökäsittelyt kaksihaaraisuudella, kuivumisella, tippumisella jne.). Kunnes lopulta uteliaisuus vei voiton epävarmuudelta ja marssin suoraan kampaajan tuoliin. Tän näköisenä tulin sieltä ulos. 

Totuushan on se, että olen aina salaa kuolannut vaaleiden hiusten perään ja unelmoinut omistavani Tähkäpää-tukan. Minusta oli erittäin epäreilua, että sekä äitini, että mummini ovat luonnostaan blondeja. Pienenä olin niinkin toivoton, että melkein "vaalensin" kutrini liimalla. Onneksi tajusin kysyä äidiltäni lupaa, enkä saanut aikaiseksi pahempaa vahinkoa. Myöhemmin halusin kokeilla hiusvaahton värjäysvoimaa, mutta sain kuulla ettei sekään auta.

Haluan korostaa vielä kerran, että minulle hiustyylin muutos on äärimmäisen iso asia, vaikka tekisinkin vain raidat. Annoin kampaajalle suht vapaat kädet ohjeena vain se, että haluan vaaleamman tukan ja esimerkkeinä muutama hiuskuva Pinterestistä. En tiennyt mitä ajatella nähdessäni lopputuloksen. Hämmästyin täysin nähdessäni itseäni NÄIN vaaleana. Ensimmäisinä minuutteina en osannut päättää pidänkö vai enkö. Kotimatkalla seurasi "mitä olen tehnyt kauneille hiuksilleni"-vaihe, jonka jälkeen kotona päästin muutaman kyynelen (lue: hysteerinen itku) hiusteni kunniaksi ja soitin nyyhkytyspuhelun kaverille, joka lohdutti sanomalla "kyllä sinä niihin totut, ja lyödäänkö vetoa, että tykästyt niihen loppujen lopuksi niin paljon, että värjäät lisää". 

Sopeutuminen muutokseen vei seuraavan viikon, jolloin hypähtelin ihmeissään jokaisesta peilikuvastani uuteen hiustyyliin tottumattomana. Ja sitten seurasi minulle tyypillinen reaktio. Sen jälkeen, kun olen kauhistellut, valittanut sekä säälinyt iseäni ja hiuksiani, rakastuin niihin. Aina sama. Riippumatta siitä, mikä uusi asia on kyseessä, minä torjun sen aluksi ja sitten päätän, että se on paras asia, mitä on keksitty. Pätee muotiin, tekniikkaan, hiustyyleihin, ja muihin innovaatioihin. That's just me. 

Muutoksesta on nyt yli kuukausi ja juuret on jo jonkin verran kasvaneet, joten kohta täytyy taas varata aika kampaajalle (vielä yksi syy, miksi en värjää hiuksiani, ne pitää ylläpitää sen jälkeen). Päätin, että haluan pitää vaaleat hiukset, ja tehdä ehkä enemmän raitoja, ehkä samansävyisiä, ehkä hiukan tummempia. Kaveri oli oikeassa =)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I never dye my hair. Ever. I also hate cutting them, because of my obsession for long beautiful hair. The reason for me not dyeing my hair is simply that I really like my own hair color and don't see why should I change it, if it fits me well. I have dyed my hair into dark brown once, when I was 18, but never since then. Until now. 

I have been thinking about changing myself into blonde for a while (like half a year :D), but have been fearing that too much. How would I look? Would it suit me? How would my hair react to change? Finally a month ago curiosity overcame fear. So I marched to a hairdresser the next day and came out looking like this. 

The truth is that I have always secretly craved for blonde hair and dreamed to look like Rapunzel. In my opinion it was very unfair that my mother as well as my grandmother have naturally blonde hair. When I was small, I was so desperate I almost "dyed" my hair with a bottle of glue. Fortunately, I realized to ask my mom for a permission, so there haven't been done any damage. Later I wanted to try the dyeing powers of my moms styling mousse, but I heard that does not help either. Dammit.

I want to emphasize once again that for me hair style change is extremely big thing. I didn't give my hairdresser any specific instructions, only that I want lighter hair and a few pics from Pinterest. I did not know what to think when I saw the final result. I was shocked when I saw HOW light my hair was. The first few minutes I could not decide whether I liked it or not. Then on my way home I had the "what have I done to my hair"- kind of phase. After that at home I let a few tears out (read: hysterical crying) in honor of my hair, and had called a friend who comforted me by saying "you get used to them, I bet you will even fall in love with them after a while". And I did =D Typical me. After a week  of  being surprised every time I saw myself in a mirror. Now I'm perfectly satisfied and want to do more blonde highlights next time I go to a hairdresser =)

 

Outfit:

Coat - Bik Bok (here ), Hat - H&M, Shoes - H&M, Dress - H&M (here), Bag - NafNaf, Fur collar - H&M (similar here)

Midnight feelings

Kello lähestyy puoliyötä.  Pyörin sängyssä ajatusten ympäröimänä miettien elämän tärkeitä kysymyksiä. Olen ollut viime aikoina vähän alakuuloinen, en tosin ala syyttämään enää syys-/talvi-/mikäliemasennusta. Olen antanut ikävien ajatusten vallata mieleni, ja ne eivät sieltä helposti katoa, kun ne kerran päästää sisään. 

Olen aina pysynyt sillä linjalla, että se, joka ei tiedä, nukkuu paremmin. Tai no, se tuli/tulee iän ja elämänkokemuksen lisääntymisen myötä. Joskus valitsen tietoisesti epätietoisuuden ja sillä tavalla pakenen todellisuutta sisäiseen hattaramaailmaani. Siellä ei ole sotia, sairauksia, kuolemia tai muuta ikävää. Pystyn, siis, ihan hyvin elämään ilman, että seuraan kaikkia maailman tapahtumia medioista. Vältän myös parhaani mukaan kaikki kauhu-/tappo-/väkivalta-/liian psyykkiset elokuvat. En edes sen takia, että minua pelottaisi zombit tai vamppyyrit ( tai keitä niissä leffoissa nyt yleensä on)vaan koska se pistää erittäin surulliseksi. En saa yhtään mitään irti sellaisesta elokuvasta, sen sijaan vajoan syvälle masentavien ajatusten maailmaan. 

Toki, siinä on se huono puoli, että on pihalla kaikesta menellään olevasta ja joutuu joskus jopa tyhmiin tilanteisiin/keskusteluihin, jolloin joku saattaa kysyä "minkä kiven alla olet elänyt?". Tiedustan täysin, että tämä ei ole se oikea tapa, pakenemalla ei pitkälle pääse,  ja joskus täytyy kohdata todellisuus. 

No, viime aikoina olen ruvennut kiinnittänään tietoisesti enemmän huomiota ympärillä olevaan maailmaan ja päädyin kasvokkain pelkojeni kanssa. Tulee mieleen se, mitä usein kuulee lapsena suurimmaksi osaksi aikuisten suusta "maailma on epäreilu, eikä kukaan väittänytkään että on helppoa". En puhu nyt omasta elämästäni tällä hetkellä, vaan ylipäätään siitä tunteesta, kun käsittää todellisuuden kaikesta, mitä maailmalla tapahtuu ja alkaa miettiä sitä liian syvällisesti.

Pelko, siitähän se kaikki tulee. Olen nyt ensimmäisen kerran saanut kokea omalla kohdallani sen, että pelko on sellainen tunne, että jos sen päästää sisään, se ei sieltä lähde ihan noin vaan. Ja sen kanssa pitää taistella. 

Mekein tunti sitte pyöriessäni sängyssä ja yrittäessäni nukahtaa päätin avata Bloglovinin ja lukea muutaman blogikirjoituksen, saadakseen hölmöt ajatukset sivuun. Toisten blogien lukeminen antaa minulle paljon. Paitsi, että saan inspiraatiota, ideoita, vinkkejä ja tietoa, saan hyvää oloa, katsomalla toisten ihmisten onnistumisia, menestystä, matkustelua jne. Se saa minut haaveilemaan, ja haaveet ovat alkua tavoitteille ja kehitykselle. On niin montaa kiinnostavaa ihmistä, jotka innostavat joka päivä toisia omilla teoillaan, kiitos niille siitä:) 

Tänään huomiotani kiinnitti Viva Luxury - Annabellen kirjoituksen otsikko "Life is a beautiful ride".  Ja siinä se kolahti. Ikään kuin heräsin horroksesta, johon olen vaipunut viime aikoina. Yhtäkkiä rupesin ihmettelemään, miten ihmeessä sain itseäni noin negatiiviseksi, pelokkaaksi ja vainoharhaiseksi?? En ole ikinä ollut taipuvainen mihinkään tälläiseen negatiivisuuteen. Olen tottakai joskus surullinen, ja joskus pelkään, ja joskus mietin asioita vähän syvemmin, mutta ei tällä tasolla, en ole ikinä antanut ikävien ajatusten päästää niin pitkälle, että ne alkaisivat todella häiritsemään. Mutta kai se oli pakko murtaa jonkinlainen sisäinen seinä, päästää pelot vallalleen, jotta pystyisi sitten taas hengittämään ja nauttimaan elämästä:) Muistin taas sen, että tosiaan, Life is Beautiful ja elämästä pitää nauttia. Ymmärsin myös sen, että negatiivisuus vetää enemmän negatiivisuutta puoleensa, ja tämän noidankehän pystyy katkaisemaan vaan positiivisuudella, eli muuttamalla ajattelutapaansa ja suhtautumisensa elämään. Niin kliseeltä kuin tämä kuulostaakin, se on yksinkertaisesti näin:) Joten seuraavan kerran kun minulla (tai sinulla) iskee tämäntapainen ahdistus, pyyhkäisen sen pois ajattelemalla kaikkea hyvää, mitä minulle on suotu, mitä olen saavuttanut ja mitä hyvää tulee olemaan vielä:) Hyvää viikonloppua kaikille! :))

Autumn

 

Siirtyminen syksyyn ja siitä edelleen talveen on minulle (ja varmasti aika monelle muullekin) aina äärimmäisen hankalaa. Mikään ei mielestäni voita lämpöä, aurinkoa ja kevyissä mekoissa huoletonta heilumista. Joka vuoden ajassa on tietysti ne omat hyvät puolensa, niin kuin esimerkiksi syksyn luonnon värit piristävät joka vuosi. Mutta, kyllä minä uskon, että pärjäisin ihan vallan mainiosti ilman talvea ainakin. Kevät saisi tulla heti kaikkien värikkäiden lehtien putoessa maahan. Toisaalta en tiedä tuntuisiko kevät niin ihanalta ja olisiko kesä niin odotettu ilman talvea? Kevät ei varmastikaan olisi, mutta kesään en kyllästyisi ikinä, ja kyllä uskallan sanoa tässä vaiheessa "ei ikinä", näin varma asiasta olen. 

Syksyni on tosiaan tänä vuonna alkanut varsin hyvin, matkailu on ehdottomasti piristänyt sitä :) Kouluinspiraatio ei tosin ollut kesänkään jälkeen kovin korkea. Tässä vaiheessa takana on vuoden ensimmäinen jakso ja nyt on syysloma. Ja en voisi olla iloisempi siitä. Harmittaa jonkin verran se, että loma ei ihan tunnu ansaitulta. En ole viettänyt niin paljon aikaa opiskelun parissa kuin olisin voinut, kokeitakaan ei ollut kuin yksi ja projektitöiden palautukset ovat vasta edessä parin kuukauden päästä.

Olen myös jonkin verran epätyytyväinen kirjoitustyyliini, tai ei oikeastaan tyyliin vain siihen, etten osaa ilmaista ajatuksiani ja tunteitani täällä sillä tavalla ja niillä sanoilla, millä haluasin. Välillä se johtuu sanavaraston epätäydellisyydestä, joskus mielessäni pyörii asia, mutta en saa sille yhdelläkään kielellä keksittyä sanaa, sitten en saa sanottua asiani juuri niin kuin tarkoitan. Harvoinhan kirjoittaja on täysin tyytyväinen kirjoituksiinsa, mikä on varmastikin ihan normaalia, parannettavaa löytyy aina. Mutta tunnen, etten ole vielä löytänyt sitä omaa kirjoitustyyliäni ja oikeaa ilmaisutapaa. Onneksi se asia on muutettavissa, pitää vain lukea enemmän ja kirjoittaa enemmän :) 

Tänään heräsin taas liian myöhään, puolipäivän jälkeen, tästä on tullut tapa, ellei aamutunteja koulussa. Se harmittaa, sillä menetän puolet päivästä. Olen aina ollut kauhea unikeko. Pystyisin nukkumaan ihan helposti joka päivä 12 tuntia, enkä herää aikaisemmin ilman herätyskelloa. Voin nukkua keskellä päivää kolmen tunnin päikkärit ja silti nukahtaa helposti yöllä. Minua on, siis, suotu ihan mahtavilla unen lahjoilla, mutta valitettavasti en tunne itseäni melkein ikinä täysin levonneeksi vaikka nukkuisin kuinka pitkään. Tiedän syynkin, johtuu puuttuvasta rytmistä, mutta en saa itseäni joka päivä menemään nukkumaan ja heräämään samaan aikaan :/ Mistä saa niitä pillereitä, jotka korvaavat unen kokonaan, ja niitä popsiessa tuntee itseään levonneelta, vaikkei ole nukkunut? Olen nyt nähnyt niitä parissa leffassa ja piirretyissä ja haluan samanlaiset :D 

Kuvissa muuten näkyy syksyn luottoasuni =) Takin ostin syksyn alussa Zarasta ja olen ihan rakastunut siihen. Valitettavasti ilman ovat nyt kylmenneet sen verran, ettei tolla tarkene enää kovin pikään, keväällä sitten uudestaan =) Saappaat ovat viimeisin kenkäosto Moskovasta. Olen jo pitkään suunnitellut kumisaappaiden hankkimista syksyn sadepäiviä varten, mutta en ole törmännyt sopiviin. En nimittäin raaskisi käyttää sitä 100€ tai enempää kumisaappaisiin, vaikka Hunterit ja muut samaa hintaluokkaa olevat miellyttävätkin silmää. En myöskään haluaisi ostaa ihan perus kalastajasaappaita. Onneksi odotin vähän aikaa, sillä Moskovasta löytyi täydelliset yksilöt. Paitsi se, että ne mielestäni tosi nätit ja näyttävät luonnossa nahkasaappailta (ja eräs naistyöntekijä Venäjän tullitarkastuksessa kysyikin jo, että ovatko ne nahkasaappaat ja mistä hankkin ne, kun ovat niin nätit :D), niiden sisällä on erittäin lämmin vuorikerros, joten periaatteessa niitä voisi käyttää talven läpi, jos lunta ei tule =))) Kuvissa nämä näyttävät mustilta, mutta tummanruskeita ovat oikeasti =) Kaupan nimeä en valitettavasti muista, mutta merkki on brittiläinen Keddo ja mm. Zalando myy merkin tuotteita :) 

Jacket - Zara (here), Jeans- H&M (here), Boots - Keddo (here), Bag - DKNY, Scarf - Burberry

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Facing autumn and the following winter has been every year a struggle for me. I guess I'm not the only one? In my opinion nothing can win sunshine, warm weather and wandering around in light summer dresses. Ofcourse there is a good sides in every season, for example beautiful colours of autumn. But I would still say, that I'd be completely fine without winter and snow =D

My autumn has started very well this year, travelling has definitely cheered me up =) Despite that my inspiration for school and stydying has been lost for some while. First period of school is now over and right now I'm on autumn vacation, and I couldn't be happier about it=)) Although somehow it doesn't feel deserved, because I haven't been working on my school assignment that much, and I only had one test this period. But oh well, next period starts tomorrow, so I'll try better then =)

Continuing on complaining, I've been feeling really tired every day now for quite a while. I know it's because of my sleeping routin, or should I say lack of it? Today I woke up again in the middle of the day, despite that I went to sleep yesterday earlier than usually. It doesn't feel good to wake up late, because then I have this feeling that I've missed half of the day and didn't do anything. I seriously doubt there is someone who has as incredible sleeping talent as I do. I can sleep for 12 hours and still not feel rested and fresh. I also can take long naps in the day time and still feel tired in the night and fall asleep immediately. I know I should develop some sleeping routine, go to sleep and wake up every day at the same time. Haven't quite succeed on this one yet...Where can I get those pills, they show in movies and cartoons, after eating them one doesn't have to sleep at all to feel rested? I definitely need those! =D

In the pictures below u can see my favorite outfit this autumn =) I bought this jacket in the beginning of autumn from Zara and have been using it since then and I absolutely love it! Unfortunately the weather in Finland has changed now to really cold and windy, so I guess the jacket has to wait it's turn until spring. Boots I bought from Moscow. I have been craving for rubber boots for some while now but haven't been able to find the perfect ones. I'm glad I waited, because I found those beauties and now they're mine =))Aside from the fact they are really pretty and I love the colour (which is actually chocolate brown, not like on the picture), they are also really warm because of lining layer inside =) Unfortunately I don't remember the name of the store, I bought them, but they are from British brand Keddo. 

Moscow city

Jo elokuussa suunnittelin syksyn alkupuolelle kahta matkaa. Pariisista olenkin tänne kirjoittanut. Pariississa kävin kavereideni kanssa ja matka oli erittäin onnistunut. Toisesta matkastani en olekaan vielä kertonut. Nimittäin, viime viikon alussa palasin ihan ensimmäisestä itsenäisestä matkastani=) Matkakohteenani oli Moskova ja vierailun tarkoituksena tavata isäni kanssa siellä.

Täytyy sanoa, että se vasta oli oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä (minun tapauksessani). 21-vuoden iästäni huolimatta. en ole vielä ikinä matkustanut yksin ulkomaille. Vaikka en tiedä lasketaanko tätäkään "itsenäiseksi matkaksi", kun olin yksin vain lentokentillä ja lentokoneissa :) 

Outoa, kyllä, Moskovaan lähtö hermostutti ainakin sata kertaa enemmän kuin Pariisin vierailu. Olen vieraillut viimeksi Venäjällä 6-vuotiaana ja silloinkin ohimennen Pietarissa yhden vuorokauden. Ironista tässä on siis se, että puhun venäjää äidinkielenäni, olen asunut Ukrainassa puolet elämästäni ja tunnen maiden tavat kuitenkin suht hyvin. Tosin kuin Ranska, joka on minulle täysin vieras maa, jonka tavoista tiedän ehkä 1% ja kieltä puhun vain muutaman sanan säälittävällä aksentilla. Äitini oli ihan viime hetkeen asti varma, että en saa organisoitua koko matkaa ja lähdettyä sinne, koska olen persoonaltani sellaisen, joka ei välttämättä vie kaikkia projektejaan loppuun asti=) Kohtaessani Venäjän viisumin hakuun liittyvät haasteet ja olin itsekin lähellä luovuttamista. Mutta siitä selvittiin, liput varattiin ja matka sujui erinomaisesti =)

Valitetavasti minulla ei ole hirveästi sanottavaa Moskovasta kaupunkina ihan vaan siitä syystä, että visiittini oli niin lyhyt, etten ehtinyt nähdä muuta kuin Punaisen torin, Arbatin, ostoskeskuksen ja kaikki pilvenpiirtäjät (joista olin erittäin innoissaan=) Ostoskeskuksesta sen verran,, että olisin voinut asua siellä varmaan viikon, siellä oli nimittäin kaikki kaupat! Pari ososta, kyllä lähti mukaan , vaikka aikaa olikin rajoitetusti ;) Vierailun päätavoitteena olikin viettää aikaa isäni kanssa, eikä minua yhtään harmita, että moni paikka jäi näkemättä. Olen varma, että palaan Moskovaan vielä toistekin:) 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

In August I was planning two trips for autumn. I already wrote here about one of them, so now it's time for the other one =) A week ago I returned from Moscow, which I was visiting for the first time. The main purpose of my tip was to visit my dad.

I have to say that flying to Moscow alone wasn't exactly my comfort zone, since I haven't traveled alone before and had a few doubts about the city. My mom was actually quite sure till the end that I'm not gonna organize the trip, since I'm not the most determined person. At one point while having some difficulties with visa to Russia, I was also really close to give up, but I'm glad I didn't, because I got to spend some quality time with my father and to see a small part of Moscow =) 

Unfortunately I don't have much to say about Moscow, since I've been there only for three days, and one of them didn't count because it was the day I arrived and it was really late (21.20), so we went straight into apartment. I've actually visited only the Red Square, Arbat, the shopping mall in the center and saw all the huge skyscrapers (we don't have them in Finland, so I was pretty excited=) Although I didn't have time to see everything , I'm not disappointed at all with my trip. I spent time with my father, which was the main thing. And I'm quite sure I will return to Moscow some day ;)

 

P.S. About the outfit. It was really cold and rainy in Moscow, something like +5 degrees, so I got to wear my new coat from BikBok, I bought few days before trip=) And may I present my lovely Nike trainers, which I'm totally crazy about =) I love red! And I also like really much the combination of red, black and camel in this outfit. 

Coat - BikBok (here), Pants - Gina Tricot, Shoes - Nike Air Max Thea (here), Purse - NafNaf, Scarf - Burberry