Jouluhöpötys

Olen tänä vuonna jotenkin ihmeellisen innostunut Joulusta, eri tavalla kuin aikaisempina vuosina. Ennen koko Joululla ei edes ollut minulle erityistä merkitystä, uuden vuoden juhlaa, kun Ukrainassa juhlitaan enemmän. Itse asiassa Ukrainassa ja Venäjällä (sekä muissa ortodoksi-maissa) Joulu on 6-7 tammikuuta, jos nyt oikein muistan, perheessäni sitä ei juhlittu ikinä. Uusi Vuosi on siellä päin iso juhla ja silloin tulee lahjoja, joulupukkeja ja muuta, mitä täällä yleensä tulee Jouluna. Olen, kuitenkin, asunut Suomessa jo puolet elämäni ja maassa maan tapojen mukaan, joten Joulusta on nyt muodostunut iso juttu minullekin.

Tänä vuonna olen kuitenkin ihan yli-innostunut tästä, itseänikin ihmetyttää. Asiaan saattaa vaikuttaa se parin viikon takainen Rovaniemen reissu, josta mulla oli (ja on) tarkoitus kirjoittaa. Käytiin, nimittäin, Santa Villagessa ja Santa Parkissa. Ja siellähän se mun sisäinen lapsuus vasta kukoisti kunnolla. Minä olen se ikuinen piirrettyjen rakastaja (varsinkin Disneyn), joka elää omassa pienessä kuplassa,  niin kuin poikaystäväni taisi joskus asian kuvastaa (tai kiven alla, miten asia ikinä halutaankin ilmaista). En suostu katsomaan uutisia, koska ne masentavat minua omalla negatiivisuudellaan, enkä halua uskoa, että maailma on oikeasti niin sekaisin, kuin mitä uutisista joskus tulee mieleen. 

Pointtini on siinä, että viihdyin siellä Santa Parkissa melkei yhtä hyvin, ellei vielä paremmin kuin kuusi-vuotias pikkusiskoni. Siellä vaan oli niin jouluinen ja satumainen tunnelma, josta tuli lämmin ja iloinen olo. Ihmettelin, miten hyvin ja todenmukaisesti suunniteltu kaikki siellä oli. Koko paikan sisustus ihan pieniä yksityiskohtia myöten oli mietitty tarkkaan ja tuli sellainen olo, kun olisin jossain Hollywood-jouluelokuvassa, missä ne näyttää pohjoisnavan, joulupukin ja tontut. No, joulupukkeja löydettiin yhteensä kaksi, yksi Santa Villagesta ja yksi Santa Parkista (jossain tais olla kolmaskin), kaikkien kanssa otettiin kuvia. En tiedä, mitä kuusivuotias lapsi miettii siinä ku vierailimme aluksi yhden ja sitten toisen pukin luona ja oliko se hänestä omituista...Sitten vastaan sattui pari lumikuningatarta, jotka oleskeli sellaisessa jäähuoneessa, otettiin nidenkin kanssa kuvia. Tonttuja juoksenteli ympärillä runsas määrä ja aika hyvin ne pysyi roolissa, täytyy nostaa hattua. Ai niin, kävimme myös tonttukoulussa (koko perheenä), jossa naperot iloitsi siitä, kun heitä opetettiin hiipiä ja tirkistellä ikkunoista, niin kuin tontut tekevät. Jossain vaiheessa lapsi leikkii jonkin aikaa iloisesti Angry Birds leikkipaikassa ja minä mietin siinä vieressä, että miksi minä en ole kuusivuotias tai miksi silloin kuin minä olin kuusi vuotias, ei ollut niin siistiä paikkaa. Story of my life, ikuinen kasvamisongelmani, en tykkää kasvamisesta/vanhenemisesta yhtään.

Mutta olin kertomassa alunperin jouluinnostuksestani. Olen nyt viimeiset pari viikkoa ahkerasti leivonnut joulutorttuja ja pipareita ja koristellut piparkakkutaloa ja tehnyt muuta joulurituaaleihin kuuluvaa. Ostin jopa vähän joulukoristeita piristämään, mistä toinen puoliskoni ei aluksi ollut kovin innoissaan. Lahjojen kanssa, tosin, kävi taas niin kuin aina, eli lahjat ostettu/tilattu ihan viime tipassa, viimeisimmät kävin hommaamassa tänään. Tulevaisuuden neuvo itselleni: vaikka lokakuussa tuntuisi mahdottoman turhalta ostaa joululahjoja, jos löydät jotain sopiva jollekin, osta se, sillä et kummiskaan osta sitä sitten ajoissa! Itselleni kävin shoppailemassa lahjoja, kyllä, ihan ajoissa ja helposti ne löytyi, jos kaikkien lahjojen metsästys olisi niin helppoa...

Tässä on eilen otettu kuvamateriaali, jossa on viihdoinkin jotain asuakin :) Vietettiin eilen tyttöjen kanssa iltaa keskustassa syömässä ja shoppailemassa ja ottamassa kuvia :)

 

  

  

Ja tietenkin musta-valko versio =)

 
 

 

Studying, studying and just a little bit more of studying

Mulla on niin kiva paketti kokeita tulossa, etten edes osaa päättää, kumpaan niistä pänttäisin.Aloitin eilen riittävän ajoissa siitä teoriakokeesta, joka on tänään...Olen ihan lost kaikkien liikennesääntöjen kanssa ja todetaan että tämä ei siis ole ensimmäinen kerta, kun yritän päästä läpi siitä kirotusta teoriasta. Huom, osasin silti ajaa ihan hyvin ajotunneilla (niillä viimeisillä), poikaystäväkin kehui ajotaitojani, kun väänsin ahkerasti ympyröitä sen autolla pimeällä ja melkein tyhjällä parkkiksella (en osunyt yhteenkään niistä max.5 autosta, jotka sielt löytyi).

Vielä 17-vuotiaana olin sitä mieltä,etten ikinä aio suorittaa ajotutkintoa, en ole luotu sitä varten, sillä pelkään liikennettä kamalasti. No, alkoihan ne mielipiteet muuttua, kun huomasin, että kaikki ikäiseni toverit juoksi viimeistään 18 vuotta täyttäneinä autokouluun. Sitten päätökseeni vaikutti myös se, että rakastan odottaa 20min myöhästeleviä busseja -15 asteessa jäätyneillä bussipysäkkipenkeillä. Joten päädyin muiden kaltaisena autokoulun luokkahuoneeseen kuuntelemaan tasa-arvoisista risteyksistä ja niiden säännöistä. God I hate that stuff...Nyt sitten kirjoitan tänne tästä aiheesta, sillä en jaksa enää lukea ja opetella sääntöjä ja jumituin taas yllämainituihin risteysajosääntöihin enkä tajuu mistään mitään. Miten se voi olla mahdollista, että suoritan koulukurssin International business, jossa on hemoprojekti englanniksi ja 700-sivuinen "Organisational behaviour"-niminen kirja täydellisesti ja saan kurssista 5 arvosanaksi, mutta en pääse läpi hikisestä teoriakokeesta? It's just not normal.

Niin, ja eihän tämä ole ainoa koe tällä viikolla, sen lisäksi pitäisi valmistua verotuksen, kansantalouden ja matikan tentteihin. Ei voi olla pahempaa listaa minun tapauksessani, ottaen huomioon, että lievästi sanottuna en ikinä pitänyt matikasta, enkä osaa laskea edes omaa veroa, kun puhutaan ansiotuloistani. Se on mielestäni erittäin epäreilua, että perheeni jokainen jäsen on taitava matematiikan opinnoissa ja siihen liittyvissä ja minä olen black sheep. Suurin osa perheenjäsenistäni on myös ollut opetusalalla töissä opettamassa mm. kansantaloutta tai matikkaa...No mutta, ei se mitään,alkoihan minulla jopa prosentti- ja indeksilaskut onnistua tossa tämän kurssin alussa. Edelliset opiskeluvuodet vihasin prosentteja kaikista eniten ja ainoa lasku, joka sujui on, kun pitää vaatekaupassa laskea alennus tietylle tuotteelle :)

Mutta aion nyt pukea päälle ja lähteä suorittamaan teoriakoettani ja illalla suunnitelmissa valmistautuminen yhteen kolmesta muusta jäljellä olevasta kokeestani. Cheers!
 
P.S. Kuvamateriaali on pari viikkoa vanhaa.

Ajatuksenkulkua pohjoiselta

Terveisiä kylmästä Rovaniemestä!

Olen nimittäin tånään aamulla saapunut tänne perheeni kanssa. Olen ensimmäistä kertaa käymässä täällä Suomen pohjoisessa ja sääero on tullut heti huomioon (vihaan kylmyyttä kaikesta eniten). Tämän matkan ajan en edes mieti mitään asukuvien ottamista, koska asuina on lämpimin omistamani pitkä toppatakki, isoin neule, farkut/paksut leggingsit sukkahousujen kanssa ja maailman parhaat talvikengät sekä mun varma valinta - Uggit! Tällä kertaa on ihan uudet samana päivänä kun oli matka maailman ihanimmalta poikaystävältä saadut lahjaksi aidot beiget Uggit (mun ekat aidot, joten its a big deal to me) I couldn't be more happier! =)

En ole sen kummemmin käynyt muuaallakaan Suomessa (öö olin Turussa, Kouvolassa, Kuopiossa ja ehkä vielä jossain, en muista) koska tykkään niin paljon pääkaupunkiseudusta ja olen enemmän suurkaupunkityttö kuin pikkukyläluontoihminen. Tosin tämä ei myöskään sulje pois sitä vaihtoehtoa etten olisi luontoihminen. Nimittäin nautin suuresti luonnosta, kun satun olemaan jossain kaupungin ulkopuolella, se rentouttaa ja uudistaa ajatukset. Mun lempimaisemat ovat syksy maisemat varmaankin (ja kesä!!!). Joka syksy tarkkailen sitä luonnon muuttumista ja värjäytymistä kesän vihreästä syksyn väreihin. Se on aina niin jännää katsoa kun parissa viikossa maisemat vaihtuu ihan kokonaan...Sama keväällä, saatan oikeasti kävellä viikon ulkona tuijottamassa kun puissa alkaa ilmestyä silmuja, jotka muuttuu lehdiksi ja talven elottomuus väistyy ja tilalle tulee kevään raikkaus. No ehkä I made myself clear enough. Tykkään luonnosta ja siitä, kun mennään perheen kanssa viettämään yhteistä aikaa jonnekkin (varsinkin kesällä), mutta en menisi asumaan keskelle peltoa, jos saisin valita elämän kaupungissa (mielummin isossa, Helsinki kelpaa).

No, pointtini oli, että matkustettiin perheeni kanssa kolmeksi päiväksi tänne pohjoiseen katsomaan, mitä jännää täältäkin löytyisi. Tämä päivä meni rennosti ottaen. Käveskeltiin Rovaniemen keskustassa lyhyen ajan ihmettelemässä, syötiin yhdessä erittäin kivassa ravintolassa, jonka nimeä en enää muista, mutta täytyy sanoa, että saatiin toooosi hyvää ruokaa (paljon sitä) pienellä määrällä rahaa (12,80e per hklö). Se oli siis buffet tarjoilua, josta löytyi paljon eri liharuoka vaihtoehtoja, salaatteja, lisäkkeitä (riisi, peruna ja pasta), ja kaiken kruunaukseksi jälkkäri ja perus kahvitjateet vielä sisältyi hintaan. Sen jälkeen vietettiin parisen tuntia hotellihuoneessa lököttäen (koska itsenäisyyspäivä ja kaikki on kiinni), jonka jälkeen mentiin vielä kerran keskustaan iltakävelylle ja päädyttiin ihanaan kahvilaan, jossa sain varmaan maailman parasta kaakaota vaahtokarkkien kera iiiiisossa mukissa =)

Päätin kirjoittaa tän postauksen, koska olen taas kerran syyllistynyt siihen, etten ole käynyt täällä pitempään aikaan. Plus, viime päivinä olen lukenut tosi paljon blogeja (mm. tänään suurimman osan päivästä) ja saanut inspiraatiota kirjoittaa jotain omaankin. Alkuperäinen ajatus, kun tein tätä blogia, oli se, että tänne tulee sellaisia kirjoituksia, joissa on oikeasti jotain järkeä ja fiksuja ajatuksia, tai hyviä kuvia tai jotain erityistä, mitä minulle on tapahtunut. En siis, halunnut kirjoittaa siitä miten ja missä käyn syömässä ja muuta tylsää. Mutta kirjoitan tätä fiiliksen mukaan, silloin, kun oikeasti tuntuu siltä, että haluan kirjoittaa tietyn asian blogiini tai haluan kirjoittaa jotain blogiini. Niin kuin tämäkin kirjoitus, jolla oli ihan eri tarkoitus ja idea alunperin, mutta sitten siinä kävi taas niin, että päästin ajatukseni lentoon. Ja miksi  se on aina niin, että kirjoitusinspiraatio tulee siinä joskus klo 12 jälkeen yöllä ja ajatukset kulkee parhaiten? En tiedä, mutta nähtävästi se on minun tapa ja mikäs siinä, ei vamaan ole suurta väliä sillä asialla.

Mutta nyt, kun olen saanut siirrettyä ajatuksiani päästä tänne, voin hyvällä mielellä mennä nukkumaan. Joten, seuraavaan postaukseen!