Purple Puff

Vähän parempia kuvia uusista hiuksista. Alan tottumaan tohon tukkaan, uskaltaisin jopa väittää, että tykkään siitä ja saatan harkita sen jättämistä vähän pidemmäksi aikaa kuin mitä joudun pitämään sen =) Se muuttaa koko ilmettä ja tavallaan tyyliäkin. Olo on myös ihan erilainen violettien hiusten kanssa, taidan viihtyä nämä päässä enemmän kuin blondiraitojen kanssa! (what??) Puhumattakaan siitä, että kehuja tukasta satelee monesta suunnasta =) Nyt toi väri on lähtenyt pesussa aika paljon ja siitä intensiivi lilasta on tullut tommonen pastelli hattara, taidan tykätä siitä jopa enemmän sellaisena. Hiukset näyttävät niin kivoilta näissä kuvissakin (vaikka itse sanonkin), etten lähtenyt paljoa muokkaamaan jä värejä säätämään edes. Olen myös huomannut, että ne vaihtaa tosi paljon väriä eri valaistuksessa, esimerkiksi näitäkin kuvia katsoessa puolet taittaa pinkkiin ja puolet lilaan, välillä myös näyttävät harmahtavilta ja vaalean ruskeilta (??). Kameleonttihiukset :D Anyways I like them. 

Pari näytöstä on tällä viikolla jo ehditty vetämään ja vielä neljä häämöttää edessä. On tullut myös koettua reissuelämää tavallista enemmän, kun tuli vierailtua  näiden keikkojen puolesta siellä Turussa ja Vaasassa saman viikon aikana. Viihdyn aika hyvin tälläisissä tilanteissa, joissa on paljon menoa, esiintymistä, lavajännitystä jne. Onhan se tavallaan raskasta, kun koko päivä menee valmistuessa illan tapahtumaan. Aamuyöllä lähdetään varhain kohti uutta kaupunkia, saapuessa perille vietetään tuntikausia kampaajan sekä maskeerajan tuolissa istuen (minun tapauksessa n.5-7 tuntia), sitten vedetään show niin täydellisesti, kun pystyy ja illalla tapahtuman päätyttyä väsyneinä läsähtetään bussiin ja vietetään siellä vielä se 6 tuntia. Mutta se on itselleni ainakin henkilökohtaisesti nii palkitsevaa henkisellä tasolla, että elän ihan mielellään tälläistä vauhtielämää silloin tällöin :) Olen aikaisemminkin kirjoittanut viihtyväni lavalla ja tottuneeni pienestä pitäen "esiintyjän elämään", joten minä saan siitä vain vaihtelua elämään ja lisää kokemusta. Täytyy myös mainita meidän mahtava porukka ja kaikki ihanat ihmiset, jotka ovat mun ympärillä:) Näytöksistä pitäisi tulla jossain vaiheessa kuvia toivon mukaan ja heti, kun saan ne käsiini lataan ne tännekin :)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

In English

I don't believe I'm saying this, but I think I'm in love with my hair! Especially now when the colour has washed away little bit, so it's not so bright purple anymore. In this pictures though it actually looks pink =D Anyhow, I suppose I got used to my new hair style and I feel even more comfortable with it then with basic blond highlights I used to have before this. And yes, I am really surprised about it, it's like a new me, a completely different person saying that =D I also have got a lot of compliments about the hairstyle and well let's face it, getting compliments feels always great :)) 

So far, I have been in two different cities in Finland this week doing fashion/hair shows. And I have to say I've enjoyed it:) It's always exciting spending whole day preparing for the nights show and then the show itself :) I have to say it's a little bit exhausting, mostly because of early wake ups and long bus trips. But for me personally it's so rewarding that I really don't mind at all! I like that kind of life style, and I like performing, and spending my day preparing to the show. It's truly exciting :) And we also have so good crew and many nice people around me, who make it more fun :) I also know, that I get a lot of experience and life lessons from those situations which is always great. I'm gonna put the photos from the shows here as soon as I get them :) 

'

Muutosperjantai

Nyt tuli poistuttua omalta mukavuusalueelta ja oikein kunnolla. Olen aikaisemminkin avautunut jonkin verran hiushistoriastani täällä blogissa. Se on aika lyhyt ja tylsä: värjäsin ensimmäisen kerran tukkani 18-vuotiaana pari astetta tummemmaksi. Tämän jälkeen en ole tehnyt mitään tukalle, se oli perus ruskea ja tarpeeksi pitkä ja minä tykkäsin siitä sellaisena. Puoli vuotta sitten sain päähänpiston ja päätin laittaa blondit raidat. Itkin samana päivänä puhelimessa kaverille, siitä kuinka olen nyt liian blondi ja se kaduttaa =D Kaveri lohdutteli, nauroi ja ennusti, että tulen vielä tykkäämään niistä ja värjään lisää myöhemmin. Puolen vuoden päästä päätin, että juurikasvu on järkyttävä, enkä halua palata brunettijoukkoihin vielä, joten tästä seurasi lisää raidotusta hiuksiini (tällä kertaa ilman itkua xD). Kävin kampaajalla, siis, n. viikko sitten freesaamassa tukkaa.

Tähän väliin täytyy kertoa toisesta asiasta, josta en tainnut vielä blogissa mainita. Noin vuosi sitten pääsin erään mallitoimiston listoille. Silloin mallitoimisto oli vasta aloittamassa toimintaansa ja heillä oli tulossa muotinäytös, johon minut poimittiin kadulta mukaan. Siitä lähtien olenkin roikkunut toimiston listoilla. Paljon keikkoja ei ole tullut tehtyä, enkä ole odottanut (enkä vieläkään odota) mitään uranousua tai ammattia kyseisestä alasta. Pidän sen enemmänkin satunnaisena harrastuksena ja vaihteluna elämään, enkä vie haaveitani kovin pitkälle. Mallimaailma on kuitenkin sen verran valikoiva, ettei oma persoonani ole ehkä se potentiaalisin vaihtoehto alan markkinoille mm. pituuteni ja ehkä vähän ikänikin puolesta. Pituus pyörii siinä 171cm maissa (mikä ei kuulemma riitä) ja ikää on jo yli 20 eli aika eläkeläinen olen, jos tolla alalla vasta aloitan =D Muistan vieläkin, kun joskus nuorempana teininä marssin eräälle toiselle mallitoimistolle kokeilemaan onneani ja siellä sanottiin, että tolla pituudella pitäisi näyttää vähintäänkin Kate Mossilta päästääkseen malliksi. Sen jälkeen en olekkaan kummemmin asiaa ajatellut =D 

No nyt olen kuitenkin pariin näytökseen ja kuvauksiin osallistunut. Ja vaikka en vieläkään odota mitään suurta menestystä ja suhtaudun asiaaan aika realistisesti ja rauhallisesti, pienen pieni toivon murunen saattaa sisälläni oleskella :) Satunnaiset keikat piristävät arkea ja tuovat sitä monipuolisuutta ja jotakin uutta elämään. 

Ja nyt siihen mukavuusalueelta poistumiseen. Sitä en kovinkaan usein tee mielelläni, enkä puhu nyt pelkästään hiuksista. En pidä mistään radikaalista, ja olen huomannut, että olen aina keskellä. Olen sitä perus valtamassaan sulautuvaa tyyppiä, aika tylsä ja banaali. Katson samoja ohjelmia kuin muut, pukeudun samalla tavalla kuin ikäryhmäni muut nuoret naiset, kuuntelen sitä NRJ:n perusmusiikkia, en harrasta mitään erikoista, haavailen samoista asioista, mistä muutkin, ostan niitä tuotteita, mitä mainostetaan paljon jne. Tuntuu kuitenkin, että olen aina havainnoinut asian ja taistellut sisäisesti sen kanssa, joskus jopa huomaamatta alitajunnan tasolla. En ole sitä aikaisemmin huomannut, mutta jälkikäteen ajateltuna näen niitä pieniä asioita, joita olen itsessäni yrittänyt parantaa. Olen aina yrittänyt nostaa omaa itsetuntoa ja itsevarmuutta. Ja huomasin, ettei siihen ole parempaa keinoa kuin omalta mukavuusalueelta poistuminen ja uusien asioiden kokeminen. Omalla kohdallani esiintyminen tanssi-,laulu-, ja näyttelyharastusten kautta on lisännyt itsevarmuutta. Se on auttanut myöhemmin näiden harrastusten päätyttyä mm. koulussa ja työhaastatteluissa sekä muissa tilanteissa, joissa pitäisi edustaa itseään muiden edessä. Kouluesitelmät sujuvat huomattavasti paremmin ja nykyään melkein kokonaan ilman jännitystä. 

Tänään hiukseni kokivat taas muutoksen. Eilen illalla sain tietää päässeeni muutamaan ympäri Suomea järjestettävään muotinäytökseen, johon haettiin castingin kautta hiusmalleja. Olen suhtautunut hiusmallihommiin aina epäluuloisesti ja negatiivisesti, enkä ole ikinä lähtenyt näihin mukaan, sillä koen epämukavaksi sen, että joku saa tehdä hiuksilleni mitä haluaa ja minun täytyy vain luottaa siihen. En mene mielellään leikkaamaan hiuksiani (ikinä) ja malli on pysynyt samana varmaan koko elämäni ajan. Mä rakastan pitkiä tasaisia hiuksia, se on minun juttu. Kuten aikaisemmin mainitsin, en ole kovinkaan helposti taivunut värjäykseenkään ikinä, paitsi tänään. Tänään tapahtui siis jotain itselleni täysin odottamatonta. Nimittäin sain tänä aamuna tietää, minkä kohtalon tukkani saa, vietin 7 tuntia studiolla, koin neljä kertaa värjäyksen päivän aikana ja sain lopputuloksena laventelin väliset (eli pastellin violetit) hiukset. Minä, joka EI tykkää mistään radikaalista, omaan nyt violetit hiukset, jotka minun tulisi kantaa noin kuukauden ajan. Jos tämä ei ole ironista, niin en tiedä mikä on :D Paras kohta tässä kaikessa on siinä, että tyttö, joka itki saatessaan ekan kerran elämässä vaaleat raidat puoli vuotta sitten, ei päästänytkään kyyneleitä tänään =D WHAT? Mä olin ihan sujut asian kanssa ja uskallan antaa itselleni pisteet tästä pienestä sisäisestä voitosta :))) Otan sen tälläisenä pienenä arjen piristyksenä. Kerran sitä eletään, niin milloin muulloinkaan värjäisin hiukseni violetin värisiksi? =D 

In English

I have a new hair colour! And I'm really surprised that I'm okey with it even though its purple=D Obviously it wasn't my choice since I'm not quite that kind of a person who just goes with it and dyes her hair into that radical colour. I'm don't like standing out from the crowd that much and usually I'm just like everybody else:D I also have a really short and boring hair history, since I've dyed my hair maybe three times in my whole life, and two of them were just blonde hair stripes, so not big deal, I like it more natural. But this time I had been picked as a hair model (can u say that?) for a few fashion shows organized in five different towns in Finland. And I found out this morning what colour my hair will be so it was kind of fast and spontaneous decision to make =D But I still made it, went out of my comfort zone! So I'm little bit proud of myself, because changing a hair colour to purple may be a small thing to somebody, but it ain't that for me for sure :DD