tiistai 30. kesäkuuta 2015

What next?

Dress - H&M, Shoes - Asos

Elämäni on ollut viime aikoina rauhallinen ja tasaisesti virtaava, vähän tylsähkö kenties. Kevään kiireiden ja tapahtumien jälkeen yhtääkkinen hiljentyminen on pistänyt taas miettimään syvempiä. Seurauksena tästä ajatukset ovat ihan sekaisin, eikä päässäni pyöri mitään järkevää. Mietin kaikkea ja ei mitään samanaikaisesti, miettiminen ei hirveästi auta siis. Haluan kai muuttaa elämääni jotenkin, saada siihen uutta ja jännittävää tai kenties jotain järkevää ja hyödyllistä. Mutta en ole vielä keksinyt mitä, miksi ja miten. Jarrutan siis paikallaan ja se jotenkin syö ja tappaa kaiken aktiivisuuden minussa. Voisin kokeilla purkaa ajatuksiani järjestyksessä ja luokittain tänne siinä toivossa, että se voisi järjestää niitä päässäni ja auttaa minua etenemään.

Tällä hetkellä eniten mietitty aihe taitaa liittyä kouluun, opiskeluun, uraan, mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteen. Joo, se klisee, mikä nyt mietittää varmaan jokaista jossain vaiheessa (tai useammassa vaiheessa) elämää. Asiahan on, että tarkoitukseni on valmistua tämän vuoden loppupuoliskolla. Mutta työharjoittelu ja lopputyö häämöttävät vielä edessä, molemmat täysin tuntemattomina itselleni vielä. En tiedä vielä miten, mutta ajattelin selvitä niistä molemmista tässä vajaassa puolessa vuodessa, joten en aio perehtyä niihin tarkemmin tässä tekstissa.

Taas on mennyt kolme vuotta yhdessä koulussa ja taas se on kohta ohi ja tässä vaiheessa minun täytyy jo aikalailla tietää, mitä haluaisin tehdä työkseni. Positiivinen uutinen on se, että minulla on sentään olemassa käsitys siitä, mitä voisin tehdä, missä voisin sen tehdä ja miten. Tosin opiskelemani ala on niin laaja ja monipuolinen, että olen hukassa siinä, mihin tiettyyn alueeseen haluaisin siinä erikoistua ja kohdistaa voimiani. Otin erikoistumisaineekseni koulussa markkinoinnin ja viestinnän. Näitä opiskellessani tajusin kuinka monta täysin erilaista työtehtävää näillä aloilla on ja olen taas siinä pisteessä, etten tiedä kumpaa haluan tehdä itse. On se ns. teoreettinen puoli ja sitten se luova puoli. Haluaisinko tehdä markkinointistrategioita yrityksille ja kontaktoida asiakkaita vai haluaisinko suunnitella, kuvata ja käsitellä niitä varsinaisia mainoksia? Tiedän, ettei se ole niin mustavalkoista varsinaisessa työelämässä ja useammassa työpaikassa tällä alalla pääsee käyttämään sekä teoreettistä että luovaa puoltaan, plus ainahan voi vaihdella työtehtäviä ja opiskella samalla uutta. Mutta haluaisin kehittyä ainakin yhdessä osa-alueessa oikeasti ja osata sitä parhaiten.

Tästä päästään seuraavaan huolenaiheeseen: jatko-opiskelu. Taas mitä, milloin, missä. Halutessani suunnata mainosalalle ja toteuttaa sitä mainontaa käytännössä, olisi ehkä järkevää opiskella lisää graafista suunnittelua, kuvankäsittelyohjelmia, piirtämistä, valokuvaamista ja muuta vastaavaa. Valitessani sen teoreettisemman polun, voisin ajatella suorittavani maisteriopintoja markkinoinnissa ja täten saavani korkeimman koulutuksen. Sitten on myös se vaihtoehto, että menisin opiskelemaan jotakin kokonaan erilaista. Viime aikoina minulla on ollut ajatuksissa vaatesuunnittelun opiskelu ja journalismi. Tällä hetkellä edes ajattelu kahden vuoden jatko-opiskelusta tuntuu raskaalta. Olen opiskellut koko elämäni siitä ekasta luokasta tähän asti ilman mitään välivuosia tai taukoja. Suunnatessani suoraan liiketalouden opintoihin lukion jälkeen olen pohtinut monta kertaa, oliko se järkevää? Olisiko pitänyt tehdä pieni tauko ja aloittaa sitten opiskelut uudella energialla ja oppimishalulla? Tulin kuintenkin siihen tulokseen, etten välttämättä olisi saanut sitä oppimishalua vuoden tauon jälkeen, vaan olisin mahdollisesti passivoitunut enemmän ja opiskelu voisi tuntua raskaammalta tauolta palatessani. Pidin myös ajatuksesta, että valmistun korkeakoulusta 22-vuotiaana ja pidän vieläkin.

Mutta tässä sitä ollaan taas samassa pisteessä. Pitäisikö jatkaa opiskeluja suoraan ja saada kaikki opinnot pakettiin vai onko järkevämpää pysähtyä vähän ajattelemaan. Tällä  hetkellä kallistun siihen, että haluaisin pitää ainakin puolen vuoden ja korkeintaan vuoden tauon, se tuntuu järkevältä. Siinä ei menetä niin paljon aikaa. Äitini on aina sanonut, että kannattaa takoa rautaa nuoruudessa, kun siihen on parhaat mahdollisuudet. Toisin sanoin pitää opiskella, saada joku ammatti ja luoda uraa ennen 30 ikää, koska sen jälkeen se saattaa olla vaikeampaa (mutta ei mahdotonta). Tälläinen ajattelu taisi jäädä syvälle omiin ajatuksiin ja on vaikuttamassa omiin päätöksiinikin. 

Tämän kaiken ylläkirjoitetun ohella pääni on myös täynnä yleistä epävarmuutta omasta osaamisestani ja mahdollisuuksista. Tuntuu, että kolmen vuoden opiskelun jälkeen en ole todellakaan valmis menemään oikeaan alan työtehtävään työskentelemään. Tuntuu, että en osaa mitään ja kaikki osaa kaiken paremmin. Ja joo, tiedän miten tyhmältä moinen kuulostaa ja tiedän myös sen, ettei se ole täysin totta ja sen, että kaikkea oppii tekemällä, jos vaan tekee. Olen oppinut niin montaa asiaa, ettei  19-vuotias minä voinut kuvitellakaan kalme vuotta sitten kaikkea, mitä se tulee tietämään ja osaamaan. Mutta on se silti vaikeaa kadottaa se epävarmuuden tunne kokonaan ajatuksista. 

Opiskelu- ja tulevaisuusasioiden lisäksi on muitakin aiheita, jotka pistävät miettimään ja saavat minut sekaisia, mutta jos alan niitä avaamaan, tästä tulee loputon teksti. Tämän päässäni olevan sekasorron vuoksi olen ollut viime aikoina helposti ärtyvä, äkäinen ja itsekäs. Myös se tunne, etten ole hyvä missään ja yleinen epätyytyväisyys on seurannut minua kaikkialle aiheutuen vaan lisää passiivisuutta. Se kuuluisa negatiivisuuden kierre. 

Olen kyllä yrittänyt olla ajattelematta negatiivisesti ja keskittyä positiiviseen. Kohta on tulossa yksi ulkomaan matka, ja kesän lämpimin kuukausi. Ei tämä oikeasti ole niin vakavaa, taas yksi lyhyt kausi, jolloin kaikki ei mene niin kuin haluaisi, mutta looking on the bright side, kohta se vaihtuu parempaan, täytyyhän sen =) 
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
In English

My life has been quite peaceful and quiet lately. After busy and action-packed spring it feels kind of boring, which also makes me more passive. Once again that made me think what do I actually want from life. There is a big mess in my head and I can't pull myself together. I've been thinking a lot about my future, since I'm suppose to graduate in the end of this year. "What do I want to do next?" seems to be an eternal question. 

I've thought about postgraduate studies, maybe a master's degree in marketing. But I'm not sure if I want to continue my studies straight away or if I should slow down and have a small break to clear my thoughts and collect some new energy. I'm also not sure about what exactly do I want to specialize in and what I want to be my profession. I've studied both theoretical and creative side of marketing and advertising and now I can't decide which one do I want to work with. On the other side it would be really cool to study graphic design and photography and editing and that stuff, so I could go work for example in advertising agency and do the ads. I took some graphics and photography courses of course in my school, but I don't think it's enough, I would like to study more of it and become professional in that area. 

Then again I could go study completely different subjects, for example I've been quite obsessed with this idea of  studying fashion design or journalism. So I'm little bit lost with my thoughts right now and don't have any plan for future which makes me bit nervous. But I hope I'll figure it out soon, or if not, then I'll just go with something, I guess life will show me the way =)

Kuvat @ Jere Turunen 

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

It's over soon!

Shirt - Zara, Jeans - Zara, Shoes - Asos (kirppis), Bag - Gina Tricot

Täältä ilmoittautuu yksi innostunut opiskelija:) Ei, en ole tässä vaiheessa enää niin innokas itse opiskeluun suhteen, vasn siihen, että se päättyy ihan just! Tänään oli nimittäin tradenomiopiskelujeni toiseksi viimeinen kurssikoe!! Enää one to go ja se olisi huomenna, varmaan opiskeluhistoriani kauhein koe xD No ei, on niitä ollut muitakin kauheita kokeita tässä 15 vuoden opiskelujen aikana. Mutta kyllä ne matikan kokeet saavat minussa aina pahimman puoleni esiin. Varmaankin ainoa asia maailmassa, joka saa minut hysterian partaalle ja aivosoluni kuolleiksi :D Mutta! Positiivistä on se, että kaksi muuta monsterikurssia ovat ohi. Toisesta onnistuin jopa saamaan hyvän numeron (3/5!!!!), toinen oli tänään ja minulla on sellainen tunne, että voisin päästä siitä läpi tällä kertaa. Huomisen kokeen jälkeen ei tosiaan pitäisi olla enää muuta kuin työharjoittelu ja opinnäytetyö. Joten täällä minä intoilen koulun loppumista ja kesän alkua:) Peukut pystyssä huomiselle! 

P.S. Kuvat on otettu Ruotsin reissulta laivalla ja päällä on uusi ihana Zaran toppini, uudet Zaran farkut, joiden takia en pysty enää käyttämään muita farkkuja koska olen rakastunut näihin, ja viime kevään kenkälöytöni kirppikseltä. Olin niin onnellinen löytäessäni noi täydellisen nudet kiiltokengät, sillä ne olivat upouudet, sain ne vain 12 € ja ne sopivat ihan kaikkiin asuihin! No...ne olivat uusien näköiset vielä pari päivää sitten, kunnes Coco päätti teroitella vähän kynsiään niihin, kun minä tyhmänä unohdin kenkäpussin eteiseen. Kyllä niitä vielä voi käyttää, ei ne ihan pilalle ole menneet, mutta eivät enää näytä eilen ostetuilta. Olen varma ettei kissani tarkoitus ollut pilata kenkiä, vaan saada ne pois pussista, voidaakseen tunkeutua itse pussiin. Kissat ja pussit (ja laatikot, ja laukut, ja kaapit ja kaikki muu mihin voi änkeä). Oho tuli muuten vähän pitkä P.S. xD
-----------------------------------------------
In English

I'm so happy the school is almost over!! I have one exam left tomorrow (math!!!) and then I've completed all of my courses in my University, and it feels awesome! After that I'll only have my final work and internship wohoo!:) This year I'm suppose to graduate from my school, hopefully will do it! 

P.S. My cat scratched those pretty shoes I'm wearing on the photo below :( i really liked the shoes. But luckily it's not that bad, I think I still can wear it. And the shoes weren't actually his purpose, the plastic bag they were in was. U know, cats and bags (or anything where they can fit).