Studio shoot

Photos by Jere Turunen, styling and MUAH by me

Skirt - H&M, Shoes - H&M, Sweater - Zara 

Blazer - Zara, Pants - Mango, Shirt - H&M, Shoes - Zara

Undone "to do's" and the power of writing

Photos by Jere Turunen, MUAH and styling by me

Kello lähenee jo keskiyötä, mikä tarkoittaa osaltani sitä, että pitäisi kohta painua sänkyyn, sillä huomenna aamulla on pitkästä aikaa koulua ja tärkeä esitys. En kyllä ole mitenkään valmis nukkumaanmenoon vielä, aika taas loppuu kesken ja päivä tuntui hurahtavan sekunnissa. Minulla oli tänään täysin vapaapäivä, ei töitä, ei koulua, ei mitään. Päivälle oli asetettu kovia tavoitteita, joista tärkein oli tehdä presentaatio työharjoittelustani koulua varten. Tämän ohessa tarkoituksena oli vielä siivota asunto ja kirjoittaa blogipostaus. Viimeiseksi mainittu toteutui sittenkin vaikkakin erittäin epäsopivaan aikaan. Työharjoittelun raportoinia presentaation muotoon olen työstänyt koko päivän, vaikka se ei mikään super vaikea homma olekaan. Oli jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa tehdä kaksi PowerPoint esitystä päivässä, vaikka aikaa olikin yli tarpeiden.

Aikaansaamattomuus. Siinä se taas nousee esille. Käytin yhdeksän tuntia muutaman vaivallollisen PowerPoint-presentaation tekoon? Korjaus, käytin oikeasti yhteenlaskettuna ehkä kolme tuntia niiden tekoon ja loput ajasta oli turhaa: "käyn keittämässä lisää kahvia", "pidän pienen tauon television ääressä" (venyi kahdeksi tunniksi), "leikin kissan kanssa", "syön", "luen vähän blogeja", "syön lisää", "tarkistan SoMe-meininkiä", "käyn suihkussa", "syön". Uskomatonta. Jos minä jotakin elämässäni olen oppinut, niin sitä, että laiskuus ravitsee laiskuutta ja mitä enemmän aikaa, sitä vähemmän saa aikaiseksi. Kiire on varmaankin tehokkain tekijä minun onnistumisissani. Mitä enemmän minulla on meneellään samaan aikaan elämässäni, sitä tehokkaimmillani olen. Ilman koulua, töitä ja rutiineja olen aikaansaamaton laiskiainen, joka vaan mätääntyy sohvalla itsesäälissä. 

Huomenna klo 10 minun pitäisi olla esittämässä kaksi PowerPoint-esitystä, joista vain yksi on tällä hetkellä klo 23.30 lähes valmiina. Cheers to that! Motivaatio on nolla ja pystyn keskittymään vain siihen, kuinka en tykkääkään yhtään koulutehtävistä ja miten iloinen olin sen puolen vuoden aikana, kun kävin töissä ja työharjoittelussa, enkä kirjoittanut yhtäkään kouluraporttia. Miksi kirjoitan sitten tätä blogipostausta, kun on niin vähän aikaa jäljellä (olettaen, että pitää vielä nukkua ne 6-8 tuntia)? Siinäpä kysymys. Minulle vain tuli pakottava tarve kirjoittaa heti. Kai minun piti avautua tästä tänne blogin puolelle, onhan tämä jotakin julkisen päiväkirjani tapaista. Itse asiassa, taidan uskoa hyvinkin siihen, että omien ajatusten kirjoittaminen on terapeuttista. Taisin jopa kokea sen tehon äskön viimeisen 15 minuutin kirjoittamisen aikana. Sillä nyt tuntuu siltä, että päästä on poistunut turhia ajatuksia pois ja on taas voimia tehdä loppuun se huominen presentaatio. Kuulostaa järjettömältä, mutta tämä taisi auttaa =) 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

In English

I'ts almost mid night and I should go to bed soon, but instead I'm writing this blog post about my ineffective day. Tomorrow at 10 o'clock in the morning I will be reporting about my internship in my presentation at school (we need to do that, when we finish internship). Have a wild guess,  did I  get my PowerPoint presentation done by now? You're right, I haven't. The funny thing is that I actually had a whole free day to do that, no school or work today. I started working on it somewhere at 3pm. and I still haven't finished it yet. Of course I didn't actually do it for 9 hours in the row, not more than 3 hours I think, if count together. In the middle of actually writing something in PowerPoint I've been eating, watching TV, reading blogs, playing with my cat, eating again, checking social media, going to shower and eating again. Unbelievable, how much time can a person spend doing useless unnecessary stuff. My motivation is total zero at this point, but I still have to finish the presentation for tomorrow. If there's something I learnt in my life, it that laziness nourishes more laziness and the more time you have, the less you will get done (in my case). I actually need to be in a hurry all the time to be productive, need some routines in my life also. 

So you ask, why am I spending some more time to write this post, when I actually have a thing to do. That's a good question. I just felt the strong need to write (which doesn't happen that often) my thoughts down, take them off my head. And call me crazy, I actually start thinking that it worked. It is kind of therapeutic to express your thoughts and feelings on a paper (computer screen), never actually believed in that, but I do now. I feel like after I threw away these useless thought, there's actually space in my head to be creative and I can think about my presentation now. =)

Blazer - Zara, Pants - Mango, Shirt - H&M, Shoes - Zara

The future is open!

Shoes - Zara, Faux fur - Zara, Pants - Zara, Bag- Zara, Scarf - Hugo Boss, Beanie - Local fair

Työharjoitteluni päättyi viime viikolla avaen ovia uusille tuulille. Tämä 5 kuukautta kestävä ajanjakso elämässäni antoi minulle enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Yhtenä tärkeimmistä oivaluksistani tuli olemaan se, että olen saattanut löytää tulevan alani. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, olen nauttinut työharjoittelustani todella paljon koko viiden kuukauden ajan.

Työharjoittelun päätyttyä alkaa uusi vaihe elämässäni, joka on itselleni hieman jännittävä. Nimittäin kouluopinnoistani on jäljellä viimeinen vaihe eli opinnäytetyö, jonka työstäminen on tarkoituksena aloittaa tässä lähiviikkoina. Opinnäytetyön valmistuttua ei ole muuta kuin koulusta valmistuminen. Minua jännittävä osuus alkaa sen jälkeen, nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni koen olevani täysin vapaa kaikkeen. Kanditutkinto on toivottavasti saavutettu kevään alussa ja esille nousee kysymys:

Mitä sitten?

Yläasteella tiesin meneväni suoraan lukioon, lukiosta tiesin jatkavani suoraan korkeakouluopintoihin. Nämä asiat olivat sellaisia, jotka oli jo ennalta päätettyjä ja en pysähtynyt miettimään kauheasti niiden kohdalla. Lukioon oli pakko mennä ja samoin korkeakouluun. Entä nyt? Mitä korkeakoulun jälkeen? No maisteriopinnothan on tietenkin looginen vaihtoehto, 

Mutta milloin? Heti suoraan? Välivuosi? Etsinkö oman alan töitä ja teen niitä muutaman vuoden? Matkustanko jonnekin? Haluanko opiskella Suomessa vai kenties ulkomailla? Mitä alaa? Jatkanko liiketalouden opintoja maisteritasolle vai vaihdanko kokonaan alaa? 

Järkyttävä määrä kysymyksiä, joihin vastauksia pyörittelen koko ajan päässäni sekä alitajunnan tasolla että tietoisesti. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu, että tästä lähtien mikään ei ole valmiiksi päätettyä puolestani ja valinnat ovat kokonaan minun, täysi vapaus vaikuttaa omaan tulevaisuuteen! Aika jännittävää, eikö? Tuntuu, että vaihtoehtoja on rajattomasti, ne ovat kaikki mahdollisia ja voin saavuttaa, mitä tahansa haluan, jos teen nyt oikeita valintoja. 

Eroan siitä tytöstä, joka mietti näitä samoja asioita melkein neljä vuotta sitten siten, että minä tiedän enemmän kuin hän. Minä olen oppinut näiden vuosien aikana niin paljon itsestäni ja maailmasta. Suuntani on jonkin verran selkeämpi kuin silloin neljä vuotta sitten, tiedostan edes jollakin tasolla mitä haluan tehdä elämässäni ja lisäbonuksena siihen vielä se, miten voisin saavuttaa haluamani asiat. Minun täytyy tässä vaiheessa vain toimia, ajatustyö on nimittäin paljon paremmalla mallilla kuin tuolla tytöllä, joka valmistui lukiosta neljä vuotta sitten. 

Tällä hetkellä minun suunnitelmani ulottuvat tosin vain seuraavaan puoleen vuoteen. 

1. Selkeänä lähitavoitteena on tällä hetkellä se opinnäytetyö, jonka teon pitäisi alkaa näillä viikolla ja joka on tarkoitus tehdä kahdessa ja puolessa/kolmessa kuukaudessa. 

2. Opinnäytetyön ohella aion tehdä töitä nykyisessä työpaikassani niin paljon, kuin vain vuoroja saan, kuitenkin niin, ettei työnteko viivästytä opparin tekemistä tietenkin. 

3. Opparin ja valmistumisen jälkeen haluaisin ehkä etsiä uusi työpaikka omalta alaltani joko kesäksi tai ihan kokoaikaisena, jonka etsiminen pitää tietenkin aloittaa jo tässä vaiheessa talvella. 

4. Haluaisin mennä opiskelemaan uudelleen näillä näkymin ehkä vuoden päästä, riippuen tietenkin sen hetkisestä työtilanteesta. Jos olen oikeassa työssä, josta nautin ja joka tuottaa tuloksia minulle, niin ei kai opiskelulla ole niin suurta kiirettä. 

5. Tämän kaiken ohella ajattelin vain elää ja matkustaa enemmän (paljon enemmän!). 

6. Haluaisin aloittaa uuden harrastuksen (tai miksei uusia harrastuksia). Nyt kun aikaa ja muita resursseja tulee olemaan kevätkaudella enemmän haluan ehdottomasti aloittaa salijäsenyyden ja käydä ryhmäliikuntatunneilla.

7. Pitkäaikainen toiveeni itselleni olisi myös opetella neulomaan ja ompelemaan, mutta tälle en aseta kovia tavoitteita. 

8. Tässä yritän petrata koko ajan ja olen onnistunut paremmin kuin esim. viime vuonna, mutta lukeminen! Haluan lukea kirjoja vielä paljon enemmän.  

Tällä hetkellä huomaan ajatusteni karkaavan lämpimiin kaukomaihin unelmien muodossa. Tai no, "tällä hetkellä" ei ehkä ole oikea ilmaus, sillä tätä haaveilua paratiisimaista on jatkunut jo noin kolme kuukautta :D Koko syksyn ja alkutalven ajan en ole pystynyt matkustamaan mihinkään kauempaa työharjoittelun takia, mutta nyt, kun kaikki suunnitelmat on vielä auki ja aikaa löytyy ajattelin tehdä parannuksen tähän asiaan :) Katsotaan milloin ja mihin päädyn! 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

In English

I'm living a very interesting period in my life at the moment. My internship has now become to an end and there is only a thesis left to be done before graduating. I'm planning to graduate in spring, but that's where my planning ends. Once again in my life I've come to a question: 

What next? 

Studying was always a must in our family, an obvious choice. I always knew I will study till I get higher education, so I didn't have to think should I go to University or not after high school. Now when I'm almost at the finish line with my Bachelor's degree, I have to think what should I do after it. And oh my, I have endless list of questions on that matter..

One thing is obvious to me: I will study a master's degree. But when? Should I apply straight after bachelor's? Should I wait for some time, have a little break, one year, two years? What should I study then? Where? Do I want to continue studying in Finland or maybe go abroad? Should I first work before studying? What do I want? And the list just goes on. I've thought about this things for quite a while now, it's kinda all the time on my mind. 

For the first time in my life it feels like I'm really my own life constructor. I make the rules of my life and I myself affect on my own future. Feels like I really am adult now, I can literally do whatever I want and there's a millions of opportunities and alternatives. Have to say that it's kind of awesome, little bit stressful and exciting at the same time! Feel like I have to make some kind of plan for myself so that I wouldn't get lost. So I've came up with a few short-term goals.

1. Main short-term goal at this moment is of course thesis and graduation. Hopefully I will get done my thesis by the end of march.

2. While I'm writing my thesis I will obviously continue working, where I work now, taking as many shifts as possible. But of course not so many, that it will bother or slow down my studying.

3. After graduating I would like to find a new place to work in my own field of work (business).

4. I plan on getting back to school maybe after a year of a break. But don't want to plan to much about this, because I'm sure life will show me. It's possible that I'll apply to school already in autumn, or next spring. I will leave this question open for now=)

5. Besides all that, I reeeeeeally want to travel more and just enjoy life!

6. A new hobby would be nice, have been thinking about gym membership for a while. Now I don't have any excuses like "I don't have time and money" :D 

7.  I've been also wanting for a long time to learn how to sew and knit. But we'll see about that.

8. My all time project is also reading. I want to read more. There have been improving in this area last year already, but gonna still try to read more books. 

I've been also craving for a trip now for a while, preferably somewhere really warm. So I'm planning a trip, let's see where I'll end up!

Cold horror stories

Ulkona on -20 astetta. Kävelen bussipysäkiltä kotiin kääriytyneenä kaikkeen lämpimään, mitä vaan pystyin kaapin syövereistä kaipaamaan, jäätyneenä ja nälkäisenä, vihaisena ja väsyneenä. 300 metrin pituinen matka tuntuu siltä kuin olisin kävellyt tuntikausia pakkasella. Käsiä ja jalkoja särkee huolimatta paksuista sukkahousuista, housuista, vuoratuista talvikengistä ja nahkakäsineistä. Nenä vuotaa, ihoa kiristää, kaulahuivi kuristaa ja muutenkin itkettää. 

Olen asunut Suomessa kohta 13 vuotta, mutta en tule ikinä tottumaan tähän tappavaan kylmyyteen. Olen sanonut tämän aikaisemminkin, mutta en olisi suinkaan surullinen, jos talvi jäisi kokonaan pois. Ei lunta, ei miinusasteita. Kyllä, minulle kelpasi tuo pitkään joulukuun loppuun jatkunut tylsä ja pimeä plus asteinen kausi. Olisi voinut jatkua minun puolestani vaikka koko talven läpi. Silloin sentään pystyy olla ulkona 5 minuuttia pitempäänkin :D -20 asteen pakkasessa mitkään omistamani lämpimät vaatteet eivät enää kauheasti auta tätä vilukissaa ja kaipaan jälleen kerran niitä Timberlandeja ja Canada Goosin tai Parajumperin tapaisia kylmän killerivaatteita ja kenkiä. Tänä vuonna olen päättänyt, että minähän hankin sen KUNNON talviparkatakin, maksoipa mitä tahansa, sillä jopa pitkässä untuvatakissani en enää pysty näillä asteilla olemaan. 

Viime aikoina kylmyys on vallannut minut täysin. Palelen kotona kotivaatekerroksissani, palelen töissä toimistossa kahteen paksuun neuletakkiin pukeutuneena, palelen ulkona, vaikka olelen siellä korkeintaan 10 min kerralla. Yhtenä päivänä, kävelin isovanhemmilta vanhemmille (noin 300 metrin etäisyyden) ja huolimatta siitä, että olin pukeutunut mahdollisimman lämpimästi 5 minuutin kävelymatkan päätteeksi olin niin jäässä, että kesti vielä 5 minuuttia, ennen kuin pystyin riisumaan päällysvaatteet ja kengät, kun oli niin shokkiolo =D Tässä vaiheessa ei siis, enää puhuta mistään muodista tai tyylistä, kyse on ulkona selviytymisestä millä tahansa keinolla =D

Kotona jouduttiin turvautumaan lämpöpatterin apuun, kun poikaystävä onneksi muisti, että omistamme sellaisen. Toimistossa kaivettiin esille lämpötyynyn, jonka lämmitimme mikrossa ja joka sitten kiersi henkilöltä toiselle. Alkaa mennä jopa oudolla tavalla hauskaksi tämä touhu, tulee mieleen lapsuuteni Ukrainassa 90-luvulla :D Silloinkin kääriydyttiin kymmeneen peittoon sohvalle ja yritettiin hinnalla millä hyvänsä pysyä lämpimänä. Tosin siihen vielä liittyi useimmiten sähkökatkokset ja vesikatkokset. Minulle siitä ajasta jäi vain pikkuruinen muisto. Se muisto on oikeastaan aika lämmin. Kun sähköt menivät katki ja valot asunnossa sammuivat äiti ja isä sytyttivät kynttilöitä ja me istuttiin kaikki kolme olohuoneen sohvalla pelaamassa korttipelejä tai keskustelemassa jostakin. 5-vuotiaalle se oli päivän paras hetki, kun mitään muuta ei tehty ja vain oltiin toistemme seurassa. Ilman tietokoneita, televisiota, pakollisia kotitöitä ja muita ärsykkeitä.

Nyt, kun olen haukkunut pystyyn kylmiä säitä, voisin lisätä pienen positiivisen nuotin tähän tekstiini =D Nimittäin onhan tuolla ulkona upean näköistä, sitä ei kukaan voi kieltää. Eikä näitä kovia miinusasteita ole ollut viime vuosia kuin muutamina päivinä. Jos minun pitäisi vielä jotakin hyvää tästä yrittää irrottaa, niin pääsinpä kaivaamaan kaapin pohjalta polyttyviä Uggejani ja käyttämään niitä edes muutaman päivän vuodessa =)  

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

In English

It's been a real North Pole over here lately! Last week has been pretty awful for me, struggling in -23 degrees. Seriously, what does one wear on that kind of weather? I found out that apparently two sweaters (mohair and cashmere), long winter parka, tights and pants aren't enough on that matter. I have zero tolerance on coldness, seriously, I get really angry and sad when I'm feeling cold all the time. And it's not even funny, when you feel cold literally EVERYWHERE, no matter what you are wearing. Last week, when I was walking for 5 minutes outside from the bus station to my apartment it felt like I was gonna freeze to death and oh man my fingers were hurting when I got inside (despite of the gloves)! We also started using again our radiator (is it the right word for that?) at our apartment, thank god A remembered we have one, so it's little bit warmer here. It's also  freezing in the office at my working place. All six of us had a scarfs and a lot of sweaters on trying to stay warm and it wasn't enough. Then somebody figured out that we have this heating pad, so we heated it in micro wave and used it alternately =D 

This situation reminds me a lot of my childhood in Ukraine in late 90s. Although in Ukraine it was not only cold inside in the winter but also we didn't have electricity and water at some periods. I remember those evenings when the lights would suddenly turn off and all the house machines would go quiet and my mom and dad would start searching for the candles. For a 5-years-old me it was actually the exciting part of the day, because it was the time when my whole family would gather up in the living room with the candles and we would talk, and play cards and games and I would listen to stories and fairy tales. I loved it. 

Now when I have talked about many bad sides of coldness and winter, I just have to figure out something positive about it. So I found two good sides of it. First of all, no one can deny that its really beautiful out there with all the snow and the light and winter magic. Second of all, I could finally use my Uggs, which are too warm for all the other occasions :D

Boots - H&M, Skirt - H&M, Sweater - Bik Bok, Bag - Zara