Ulkona on -20 astetta. Kävelen bussipysäkiltä kotiin kääriytyneenä kaikkeen lämpimään, mitä vaan pystyin kaapin syövereistä kaipaamaan, jäätyneenä ja nälkäisenä, vihaisena ja väsyneenä. 300 metrin pituinen matka tuntuu siltä kuin olisin kävellyt tuntikausia pakkasella. Käsiä ja jalkoja särkee huolimatta paksuista sukkahousuista, housuista, vuoratuista talvikengistä ja nahkakäsineistä. Nenä vuotaa, ihoa kiristää, kaulahuivi kuristaa ja muutenkin itkettää.
Olen asunut Suomessa kohta 13 vuotta, mutta en tule ikinä tottumaan tähän tappavaan kylmyyteen. Olen sanonut tämän aikaisemminkin, mutta en olisi suinkaan surullinen, jos talvi jäisi kokonaan pois. Ei lunta, ei miinusasteita. Kyllä, minulle kelpasi tuo pitkään joulukuun loppuun jatkunut tylsä ja pimeä plus asteinen kausi. Olisi voinut jatkua minun puolestani vaikka koko talven läpi. Silloin sentään pystyy olla ulkona 5 minuuttia pitempäänkin :D -20 asteen pakkasessa mitkään omistamani lämpimät vaatteet eivät enää kauheasti auta tätä vilukissaa ja kaipaan jälleen kerran niitä Timberlandeja ja Canada Goosin tai Parajumperin tapaisia kylmän killerivaatteita ja kenkiä. Tänä vuonna olen päättänyt, että minähän hankin sen KUNNON talviparkatakin, maksoipa mitä tahansa, sillä jopa pitkässä untuvatakissani en enää pysty näillä asteilla olemaan.
Viime aikoina kylmyys on vallannut minut täysin. Palelen kotona kotivaatekerroksissani, palelen töissä toimistossa kahteen paksuun neuletakkiin pukeutuneena, palelen ulkona, vaikka olelen siellä korkeintaan 10 min kerralla. Yhtenä päivänä, kävelin isovanhemmilta vanhemmille (noin 300 metrin etäisyyden) ja huolimatta siitä, että olin pukeutunut mahdollisimman lämpimästi 5 minuutin kävelymatkan päätteeksi olin niin jäässä, että kesti vielä 5 minuuttia, ennen kuin pystyin riisumaan päällysvaatteet ja kengät, kun oli niin shokkiolo =D Tässä vaiheessa ei siis, enää puhuta mistään muodista tai tyylistä, kyse on ulkona selviytymisestä millä tahansa keinolla =D
Kotona jouduttiin turvautumaan lämpöpatterin apuun, kun poikaystävä onneksi muisti, että omistamme sellaisen. Toimistossa kaivettiin esille lämpötyynyn, jonka lämmitimme mikrossa ja joka sitten kiersi henkilöltä toiselle. Alkaa mennä jopa oudolla tavalla hauskaksi tämä touhu, tulee mieleen lapsuuteni Ukrainassa 90-luvulla :D Silloinkin kääriydyttiin kymmeneen peittoon sohvalle ja yritettiin hinnalla millä hyvänsä pysyä lämpimänä. Tosin siihen vielä liittyi useimmiten sähkökatkokset ja vesikatkokset. Minulle siitä ajasta jäi vain pikkuruinen muisto. Se muisto on oikeastaan aika lämmin. Kun sähköt menivät katki ja valot asunnossa sammuivat äiti ja isä sytyttivät kynttilöitä ja me istuttiin kaikki kolme olohuoneen sohvalla pelaamassa korttipelejä tai keskustelemassa jostakin. 5-vuotiaalle se oli päivän paras hetki, kun mitään muuta ei tehty ja vain oltiin toistemme seurassa. Ilman tietokoneita, televisiota, pakollisia kotitöitä ja muita ärsykkeitä.
Nyt, kun olen haukkunut pystyyn kylmiä säitä, voisin lisätä pienen positiivisen nuotin tähän tekstiini =D Nimittäin onhan tuolla ulkona upean näköistä, sitä ei kukaan voi kieltää. Eikä näitä kovia miinusasteita ole ollut viime vuosia kuin muutamina päivinä. Jos minun pitäisi vielä jotakin hyvää tästä yrittää irrottaa, niin pääsinpä kaivaamaan kaapin pohjalta polyttyviä Uggejani ja käyttämään niitä edes muutaman päivän vuodessa =)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
In English
It's been a real North Pole over here lately! Last week has been pretty awful for me, struggling in -23 degrees. Seriously, what does one wear on that kind of weather? I found out that apparently two sweaters (mohair and cashmere), long winter parka, tights and pants aren't enough on that matter. I have zero tolerance on coldness, seriously, I get really angry and sad when I'm feeling cold all the time. And it's not even funny, when you feel cold literally EVERYWHERE, no matter what you are wearing. Last week, when I was walking for 5 minutes outside from the bus station to my apartment it felt like I was gonna freeze to death and oh man my fingers were hurting when I got inside (despite of the gloves)! We also started using again our radiator (is it the right word for that?) at our apartment, thank god A remembered we have one, so it's little bit warmer here. It's also freezing in the office at my working place. All six of us had a scarfs and a lot of sweaters on trying to stay warm and it wasn't enough. Then somebody figured out that we have this heating pad, so we heated it in micro wave and used it alternately =D
This situation reminds me a lot of my childhood in Ukraine in late 90s. Although in Ukraine it was not only cold inside in the winter but also we didn't have electricity and water at some periods. I remember those evenings when the lights would suddenly turn off and all the house machines would go quiet and my mom and dad would start searching for the candles. For a 5-years-old me it was actually the exciting part of the day, because it was the time when my whole family would gather up in the living room with the candles and we would talk, and play cards and games and I would listen to stories and fairy tales. I loved it.
Now when I have talked about many bad sides of coldness and winter, I just have to figure out something positive about it. So I found two good sides of it. First of all, no one can deny that its really beautiful out there with all the snow and the light and winter magic. Second of all, I could finally use my Uggs, which are too warm for all the other occasions :D
Boots - H&M, Skirt - H&M, Sweater - Bik Bok, Bag - Zara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti