Photos by Jere Turunen, MUAH and styling by me
Kello lähenee jo keskiyötä, mikä tarkoittaa osaltani sitä, että pitäisi kohta painua sänkyyn, sillä huomenna aamulla on pitkästä aikaa koulua ja tärkeä esitys. En kyllä ole mitenkään valmis nukkumaanmenoon vielä, aika taas loppuu kesken ja päivä tuntui hurahtavan sekunnissa. Minulla oli tänään täysin vapaapäivä, ei töitä, ei koulua, ei mitään. Päivälle oli asetettu kovia tavoitteita, joista tärkein oli tehdä presentaatio työharjoittelustani koulua varten. Tämän ohessa tarkoituksena oli vielä siivota asunto ja kirjoittaa blogipostaus. Viimeiseksi mainittu toteutui sittenkin vaikkakin erittäin epäsopivaan aikaan. Työharjoittelun raportoinia presentaation muotoon olen työstänyt koko päivän, vaikka se ei mikään super vaikea homma olekaan. Oli jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa tehdä kaksi PowerPoint esitystä päivässä, vaikka aikaa olikin yli tarpeiden.
Aikaansaamattomuus. Siinä se taas nousee esille. Käytin yhdeksän tuntia muutaman vaivallollisen PowerPoint-presentaation tekoon? Korjaus, käytin oikeasti yhteenlaskettuna ehkä kolme tuntia niiden tekoon ja loput ajasta oli turhaa: "käyn keittämässä lisää kahvia", "pidän pienen tauon television ääressä" (venyi kahdeksi tunniksi), "leikin kissan kanssa", "syön", "luen vähän blogeja", "syön lisää", "tarkistan SoMe-meininkiä", "käyn suihkussa", "syön". Uskomatonta. Jos minä jotakin elämässäni olen oppinut, niin sitä, että laiskuus ravitsee laiskuutta ja mitä enemmän aikaa, sitä vähemmän saa aikaiseksi. Kiire on varmaankin tehokkain tekijä minun onnistumisissani. Mitä enemmän minulla on meneellään samaan aikaan elämässäni, sitä tehokkaimmillani olen. Ilman koulua, töitä ja rutiineja olen aikaansaamaton laiskiainen, joka vaan mätääntyy sohvalla itsesäälissä.
Huomenna klo 10 minun pitäisi olla esittämässä kaksi PowerPoint-esitystä, joista vain yksi on tällä hetkellä klo 23.30 lähes valmiina. Cheers to that! Motivaatio on nolla ja pystyn keskittymään vain siihen, kuinka en tykkääkään yhtään koulutehtävistä ja miten iloinen olin sen puolen vuoden aikana, kun kävin töissä ja työharjoittelussa, enkä kirjoittanut yhtäkään kouluraporttia. Miksi kirjoitan sitten tätä blogipostausta, kun on niin vähän aikaa jäljellä (olettaen, että pitää vielä nukkua ne 6-8 tuntia)? Siinäpä kysymys. Minulle vain tuli pakottava tarve kirjoittaa heti. Kai minun piti avautua tästä tänne blogin puolelle, onhan tämä jotakin julkisen päiväkirjani tapaista. Itse asiassa, taidan uskoa hyvinkin siihen, että omien ajatusten kirjoittaminen on terapeuttista. Taisin jopa kokea sen tehon äskön viimeisen 15 minuutin kirjoittamisen aikana. Sillä nyt tuntuu siltä, että päästä on poistunut turhia ajatuksia pois ja on taas voimia tehdä loppuun se huominen presentaatio. Kuulostaa järjettömältä, mutta tämä taisi auttaa =)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
In English
I'ts almost mid night and I should go to bed soon, but instead I'm writing this blog post about my ineffective day. Tomorrow at 10 o'clock in the morning I will be reporting about my internship in my presentation at school (we need to do that, when we finish internship). Have a wild guess, did I get my PowerPoint presentation done by now? You're right, I haven't. The funny thing is that I actually had a whole free day to do that, no school or work today. I started working on it somewhere at 3pm. and I still haven't finished it yet. Of course I didn't actually do it for 9 hours in the row, not more than 3 hours I think, if count together. In the middle of actually writing something in PowerPoint I've been eating, watching TV, reading blogs, playing with my cat, eating again, checking social media, going to shower and eating again. Unbelievable, how much time can a person spend doing useless unnecessary stuff. My motivation is total zero at this point, but I still have to finish the presentation for tomorrow. If there's something I learnt in my life, it that laziness nourishes more laziness and the more time you have, the less you will get done (in my case). I actually need to be in a hurry all the time to be productive, need some routines in my life also.
So you ask, why am I spending some more time to write this post, when I actually have a thing to do. That's a good question. I just felt the strong need to write (which doesn't happen that often) my thoughts down, take them off my head. And call me crazy, I actually start thinking that it worked. It is kind of therapeutic to express your thoughts and feelings on a paper (computer screen), never actually believed in that, but I do now. I feel like after I threw away these useless thought, there's actually space in my head to be creative and I can think about my presentation now. =)
Blazer - Zara, Pants - Mango, Shirt - H&M, Shoes - Zara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti