Viime viikon kulumisia ja metsätarinoita

 Dress - Zara

Täällä ollaan! Vaikka tämä blogi on taaskin kärsinyt parin viikon hiljaisuudesta. En tiedä, mikä siinä on, että on niin vaikeaa alkaa tuottamaan tekstia. Toisinaan aihettakin riittäisi ja ajatuksetkin kulkevat, mutteivät kuitenkaan pääse tänne saakka jostakin syystä. Kuvaamisesta olen ollut viime aikoina erittäin innostunut, inspiraatiota on riittänyt samoin kuin myös asujakin. Asujen julkaiseminen reaaliajassa jää minulla siihen, etten saa sitä tekstiä tänne, vaikka kuvia olisikin ladattavana. Ehkä tulen tekemään jatkossa niin, että julkaisen kuvat tänne miettimättä tekstiä sen pidemmälle, kokonaan ilman kirjoitusta, tai lyhyiden terkkujen kanssa. 

Koska pidän tätä kuitenkin suurimmaksi osaksi päiväkirjana itselleni, kirjoitan nyt tänne viime ajan kulumisia. Näitä on kivaa lukea aina muutaman vuoden kuluttua, kun ne on jo kokonaan hävinnyt muistin syövereistä. Viikko on taas mennyt tutulla tavalla työharjoittelussa, josta vieläkin nautin suuresti. Keskiviikkona oli hitusen rankempi päivä, kun otin illaksi toisen työpaikkani työvuoron sellaisen minulle tarjoutessa. Päivä meni aluksi työharjoittelupaikalla 9-17, jonka jälkeen parin tunnin tauko ja seuraava vuoro 19-23. Kevyet 12 tuntia tuli tehtyä töitä tona päivänä, en tosin valita, sillä tiedän, että monelle noin pitkät työpäivät ovat normaalia arkea. Lähipiiristänikin löytyy näitä ihailua ansaitsevia ihmisiä.  

Pääsin muuten sarjariippuvuuteni yli! Kirjoitin viime postauksessani olevani niin koukussa Frendeihin, etten pysty keskittymään muuhun, kun tekee mieli katsoa läpi kaikki jaksot putkeen. No, pakotin itseäni keskeyttämään Frendi-maratonin ja ottamaan kirjan käsiin. Lukeminen tuntuu kuitenkin aina paljon antoisammalta ja muutenkin aivoja kehittävämmältä toiminnalta. Päädyin lukemaan Charles Dickensin Kaksi kaupunkia -romaanin ja oli muuten ihan täydellinen valinta! Suosittelen lämpimästi kaikille. Kirja vei täysin mukanaan ja en muuta tehnytkään sen puolitoista viikkoa, mitä siihen käytin. Päivän odotetuin kohokohta niinä aikoina oli töiden jälkeen peiton alle käpertyminen teekupin kanssa kirja sylissä ja Coco nukkumassa vieressä rinkeliasennossa. Hyvä, jos muistin sarjojen olemassaolon tuolloin! 

Asiasta toiseen, viime viikolla kävin piiiiitkästä aikaa metsässä sienestämässä isovanhempien kanssa. Sieniretkellä taisin käydä viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Edellisen kerran muistan olevan aika traumaattinen itselleni ja epäilen lopettaneeni metsäretket kyseisen kerran jälkeen. Tarina meni niin, että oltiin poimimassa mustikoita isovanhempieni kanssa, kun jonkin ajan päästä kyllästyessäni touhuun ilmoitin meneväni autoon odottamaan. Vaari antoi auton avaimet ja saattoi minut siihen pisteeseen, jossa auto oli jo näkyvillä. Hän neuvoi minua olla menemättä suoraan metsän poikki auton luo, vaan kiertämään hitusen js poistui paikalta takaisin marjapoimintaan. Päätin, etten turhia kierrä, vaan menen tästä nopeasti suoraan autolle (huom. olin suunnilleen 10-vuotias), edessäni on vain pienen pieni lätäkkö, jonka yli on helppo loikkia. Vakuuttuneena päätöksen oikeudesta loikin iloisena lätäkön yli...Tässä vaiheessa kuka tahansa metsässä käynyt on jo varmaan arvannut tarinan lopun. Kyllä, hyppäsin, siis suoraan suohon, joka oli ovelasti peitetty kasveilla. Täytyy sanoa, että eipä ollut ihan matala tuo kyseinen suo, nimittäin vyötäröön asti upposin. No, ihminen on tälläisissä selviytymistilanteissa pelon iskiessä äärimmäisen tehokas, joten selvisin aika vauhdilla pois kirotusta suosta, muistan vaan pitäneeni kännykän ja auton avaimet korkealla pääni yläpuolella. Sain sitten koko kotimatkan kerätä kaikki maailman ötökät ja muut ällöolennot päältäni, ei ollut miellyttävä kokemus.

No mutta, tämä viimeviikkoinen metsäretki sujui erittäin kivasti ja sai minut ihmettelemään sitä, että miksi ihmeessä en käy useammin metsäretkillä? Kuinka ihanaa on hengittää raikasta metsän ilmaa, ihastella luontoa ympärillään ja uppoutua siihen täysin samalla, kun yrittää bongata hyvin piiloutuneita sieniä sekä marjoja ja iloita löytävänsä hyvän marjapaikan! Ja voi sitä iloa, kun saa nauttia itsekerätyistä mustikoista ja puolukoista marjapiirakassa! Ensi vuonna ehdottomasti useammin! Tällä kerralla ei saatu poimittua kauheasti sieniä, mutta marjoja riitti, kyllä siihen mummon herkulliseen marjapiirakkaan :) 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
In English

Although it's been really quite on the blog lately, I can happily announce that I'm still here and I'm full of inspiration! Sometimes it's quite hard for me to just sit and right my thoughts down. I even have subjects I want to write about and a lot of photos waiting to be published, but can't make myself to start writing. Maybe in the future I could try just uploading photos here, without thinking about the text, that way the outfit pics will be in real time (not a weeks later).

Anyhow, I came to tell about my week lately, since this blog works as my public diary and I like reading stuff I wrote a long time ago again and remember all I've done. Since I really don't have that good memory to remember every detail of my life. 

Last week I spent working and relaxing after work. Wednesday was all about work. I started my day at my internship at 9 am and worked there till 17 pm as usual. But this time I had also four hours of my other work in the evening, so worked till 11 pm that day! I know that to many people out there 12 hours shifts are quite normal, but personally I haven't used to that. But I'm not complaining! Actually I didn't find it as hard as I thought it would be, taking in consideration that I also had work the next day at 9 am. 

Another thing I'm glad of is that I finally got over my so called addiction for TV series, meaning Friends. I made myself to pick a book and start reading it. Reading is in any case more rewarding than watching series. I chose Charles Dickens's novel called A tale of two cities. It turned out to be perfect choice and I highly recommend it to all who haven't read it yet!

Besides reading and working I also got some time to do something I haven't done in a looong time. On Saturday we went to the forest to pick berries and mushrooms with my grand parents and it was sooo relaxing. Last time I was in forest on a berry picking trip I was maybe 10 or 12 years old and the experience didn't go that well back then. So here's the story. We were picking blueberries with my grandparents, when I got bored and asked my grandpa if I could wait them in the car. Grandpa gave me the car keys and escorted me to the point where the car was already visible. He advised me not to go straight across the forest to the car, but to go little bit left and make small circle, and after that he went to continue picking berries. I decided not to mind the advise and go straight through, since there was only tiny puddle in front of me, which was easy to leap over. Convinced about my decision I leaped over a puddle ... At this point, anyone who has ever been in the the forest, has probably guessed the rest of the story. Yes, I jumped directly into the swamp, which was cleverly covered with plants. So there I was in the middle of the forest waist-deep in the swamp. Needless to explain how scared I got, so I made it pretty fast out of the cursed swamp. On the way home I got to collect all the bugs of the world and other nasty creatures off me, which wasn't a pleasant experience.

Luckily this time our forest trip was really nice and it made me marvel that why on earth I don't do this more often. How glorious is it to breathe the fresh forest air, admire the nature around while trying to spot well hidden mushrooms and berries and enjoy when finding a good berry place! And may the joy when you get to eat grandma's delicious berry pie made of the bilberries and lingonberries you collected. Next year definitely more of this!